Vauvan ja isin suhde
Meillä on " ongelmaksi" muodostunut tässä viime aikoina isin ja vauvan yhteistyö. Haluaisin mielipiteitä ja kokemuksia, josko niistä olisi apua meille. Tilanne siis on seuraava: Kuopuksemme on 5kk ja olen koittanut käydä n. parisen kuukautta jumpassa kerran viikossa. Jumppareissuun menee kerrallaan aina n. 2 tuntia. Täksi ajaksi olen pumpannut maitoa ja koittanut hoitaa vauvan niin ettei olisi mitenkään ylettömän väsynyt kun iskän hoitovuoro alkaa, että pääsisivät aloittamaan hyvissä tunnelmissa. Jumppa tietenkin ajoittuu iltaan, mutta kotona olen viimeistään puoli kahdeksan. Kuopus on menee yleensä nukkumaan n. puolikahdeksan-kahdeksan paikkeilla. Ongelmana on se että iskän kertoman mukaan vauva huutaa suurimman osan ajasta, jonka olen pois. Ei siis ole välttämättä pelkkää väsymyshuutoa. Olen sanonut miehelleni, että hänen tulisi viettää enemmän aikaa kuopuksen kanssa, jos tämä huuto onkin jonkun sortin vierastusta. Tiedän, että varsinkin tällä hetkellä tämä voi olla myös eroahdistusta. Minulle olisi kuitenkin henkisesti varsin tärkeää päästä edes kerran viikossa pois kotoa pariksi tunniksi, muuten en tunne jaksavani leikki-ikäisen ja vauvan kanssa. Mutta pitäisikö minun lopettaa harrastaminen? Olenko liian itsekäs?
Pakko vastata vielä. Kun olen puhunut isistä " hoitajana" tarkoitan kyllä ihan samaa kuin että minä olen " hoitaja" vaikka tietenkin ollaan vanhempia olisiko oikea sana sitten hoitovastuu tjn...en tiedä.
rouvaii: Olen samaa mieltä kanssasi. Parempaa asennetta on vaan niin vaikea penätä. Vaikkei toinen sanokaan mitään, niin kyllähän sen huomaa kun on sarvet päässä kotiin tullessa. Ei mitään kivaa. Omasta kodistaan miehelläni on sellainen miehen malli missä iskä ei ole varmaan koskaan hoitanut lapsiaan. Tämän kun ottaa huomioon niin arvostan miestäni suuresti kun hän kuitenkin osallistuu lasten hoitoon (ja varmasti kokoajan enemmän ja enemmän).