Olen alinta kastia. Työtön yksinhuoltajaäiti. Sairastunut eron jälkeen vakavaan masennukseen ja sen jälkeen syöpään.

monet niin kuvittelevat.

Mutta en ole koskaan ollut alinta kastia. Ei ole tullut edes mieleeni moinen. Tosin en koskaan ole ajatellut, että joku ihminen olisi toista parempi.

Minäkin nyt työtön yh ja välillä hatuttaa koska kaikki romahti hetkessä alta pois.. Mutta täytyy vaan potkia itseä liikkeelle silloin ku voin ja jos ei jaksa nii antaa itselleen myös niitä lepopäivä ja itkupäiviä..

Saa nähdä mitä haukkuja nyt saan.

teiniyh, töissä kyllä, paska palkka, paska duuni, enemmän ja vähemmällä sais työttömänä, lapsi ei ole nähnyt isäänsä puoleen vuoteen. Mulla ei kuitenkaan masennusta. Mut mä oon kyl helvetin hyvässä kunnossa ja nätti ku mikä. Pitäsiköhän strippariks ruveta, ne ainakin tienaa. ;)

Äiti, joka suree !

Jollain voimilla selviät tilanteesta toiseen - kehu itseäsi joka onnistumisesta. SE että huolehtii lapset ja itsensä seuravaan päivään on jo iso asia !



Voimia ! Suosittelen lämpimästi sivustoa positiivarit !

Vuosien aikana mies alkoholisoitui. Siksi ero.

Ajattelin joskus itsestäni noin, että olen alinta kastia. Olin juuri jäänyt yksin 5kk vanhan vauvan kanssa. Minulla ei ollut kunnon ammattia, olin erittäin masentunut (oli itsemurha ajatuksia ja pelko, että satutan lasta), minulla todettiin pitkäaikainen sairaus ja jouduin turvautumaan sosiaalitoimistoon raha-asioissa.



Lopulta päätin, että minusta oikeasti tulee jotain! Pääsin kouluun, josta löysin lopulta ihanan miehen. Nyt opiskelen vielä vähän pitemmälle ja olemme mieheni kanssa naimisissa ja yhteisiä lapsiakin on kerinnyt siunaantua.



Tällä haluan vain sanoa, että jokaisella on huonot aikansa ja niiden yli todella pääsee. Saa olla heikko ja viisautta sanoa, ettei enää jaksa. Sinulla on maailman tärkein rooli lastesi äitinä!

Ihan uteliaana kysyn, en pahalla. Tsemppiä, elämäsi ehtii hyvin parantua vaikka kuinka paljon kun aikaa kuluu.