Kuinka paljon voi ihminen jaksaa?
Niin sitä vain itse on ajautunut tilanteeseen, johon en ajatellut koskaan joutuvani. Avioliitto on enää muodollisuus ja läheisyys, luottamus ovat kadonneet. Mietin päivittäin onko järkeä pysyä yhdessä vain pienten lasten vuoksi. Lapset rakastavat ja tarvitsevat molemmat vanhempansa ja en haluaisi muuttaa sitä.
Mieheni on vain pettänyt lupauksensa niin monta kertaa ja valehdellut minulle. Kolmansia osapuolia ei asiaan liity. Mieheni ei osaa keskustella vaikeista asioista ajoissa, vaan kaikki kärjistyy vasta kun asiat ovat todella huonosti. Usein on ollut kyse rahasta. Hän ei ole myöskään pystynyt tukemaan minua raskauksien aikana, vaikean vauva-ajan aikana tai tällähetkellä surussani. Tyypillisesti hän kehittää omat ongelmansa, jolloin minun taytyykin tukea häntä....
En vihaa miestäni, vaan olen täysin uupunut häneen. Periaatteessa elämää voi jatkaa yhdessä lasten vuoksi, mutta parisuhteesta en voi puhua...
En tiedä saako tästä kukaan mitään selvää, mutta olisi kiva kuulla muiden kokemuksia siitä pystyykö avioliittoa jatkamaan enää suurien vaikeuksien jälkeen. Mieheni olisi valmis terapiaan, mutta mietin että mitä se auttaa, jos mieheni ei pysty muuttumaan ja muutaman vuoden päästä koen kaiken pettymyksen jälleen. :(
Kommentit (4)
Itsekin mietin että onko mieheni narsisti - kävin jopa eräällä luennolla aiheesta. Vaikea sanoa. Joskus ajattelin, että onko kaikki itsekkyys vain ns. miehille tyypillistä itsekkyyttä. Ei muista ilmoittaa, jos tuleekin kotiin 8 tuntia myöhässä ja järkyttävässä humalassa tai että ajattelee useimmiten ensin omia asioitaan eikä perheen yhteisiä.
Vaikeiden asioiden käsittely on hänelle vain niin vaikeaa. Ei esim pystynyt kestämään esikoisemme itkuisuutta, vaan vieritti siitä syyn minun harteilleni.
En pysty luottamaan juuri missään asiassa enää mieheeni. Hän on valehdellut mm raha-asioissa ja tehnyt tiukkaan talouteemme lisävelkaa huomattavan summan.
Ehkä kokeilemme perheterapiaa ja saamme solmuja avattua. Hän on kuitenkin loistava isä lapsillemme. Voi kun vielä joskus hyvä aviomies...
Onko jollain kokemuksia seurakunnan järjestämästä perheneuvonnasta? Onko jotenkin kirkollista?
Seurakunnan perheneuvonta ei ole minun kokemukseni mukaan mitenkään kirkollista. Uskontoa ei itseasiassa mainittu sanallakaan koko sen reilun puolen vuoden aikana aikana jona perhenneuvonnassa kävimme.
Kun neuvonnan aloitimme olimme jo sopineen lasten huoltajuudesta ja puhuneet omaisuuden jakamisesta jne. Päätimme kuintenkin ennen avioeron hakemista antaa tämän viimeiden mahdollisuuden suhteellemme, vaikka etenkään mieheni ei uskonut sen mitään muuttavan. Ja kuinka ollakaan, puhuminen ulkopuolisen kanssa todellakin antoi paljon ajattelemisen aihetta ja avasi silmiä. Avioeroa ei sitten tullutkaan. Eli ainakin meillä solmuja saatiin auki ja sitä näki myös omat "virheelliset" käytösmallinsa eikä vain puolison vikoja. Ja siitä sitten alkoi ihan uusi aika parisuhteellemme. Tietenkään perheneuvonta ei ole ihmelääke, eikä auta parantamaan kaikkia avioliittoja, mutta minä suosittelen antamaan sille kuitenkin mahdollisuuden. Mitäpä siinä voi menettääkään?
NMKY, järjestää joka kesä perhe/avioliittoleirejä, olen kuullut ja nähnyt miten moni avioliitto on eheytynyt leirin seurauksena, työtähän sen eteen täytyy tehdä mutta leiriltä saa hyvät työkalut sihen.Googleta nmky, paremman avioliiton perheleiri.
Et kertonut kovin tarkkaan millaisista valheista on kyse, enkä tietenkään tiedä onko sillä edes merkitystä.
Ennen kuin teet mitään ratkaisuja, niin suosittelen että menette perheterapiaan. Itse en ole sellaisessa käynyt, mutta voisin kuvitella että siellä oikeasti saadaan pysyviäkin muutoksia aikaan ihmisten ajatus- ja käyttäytymismalleissa. Tuo kuvaamasi tilanne vaikuttaa sellaiselta että ulkopuolisen ja puolueettoman ihmisen mukaantulo voisi avata teidän molempien silmät suuntaan tai toiseen.
Mainitsit olevasi täysin uupunut mieheesi. Olisiko mahdollista pitää pientä lomaa hänestä? Jos olisitte vaikka viikon erillänne, niin kenties molemmat pystyisitte tarkastelemaan elämäänne / suhdetta ns. laatikon ulkopuolelta. Väsyneenä tulee valitettavan usein tehtyä liian pikaisia päätöksiä.
Ihan loppuun tällainen pieni amatööridiagnoosi: voisiko miehesi olla narsisti? Luin jostain lehdestä Narsistien Uhrit-nimisestä yhteisöstä. Ehkä siellä voisi olla vinkkejä narsismin dignosointiin...
Voimia!