***TOUKOTUHISIJAT VK 42 ***

eli me käytiin tänään ja löytyihän sieltä yksi pikkuinen joka hyppi ja pomppi minkä ehti :) niskaturvotus oli 0,8 ja pääperä oli 57,4 ja laskettuaikakin siirtyi huhtikuun puolelle, mut ettehän te mua täältä pois heitä?



Predo-tutkimukseen päätin osallistua, kamala kasa tuli vaan papereita, en oo vielä edes uskaltanu katsoa mitä kaikkea siellä on.



Kiva kuulla muidenkin ultrakuulumisia, voikaatte kaikki hyvin!



CalZal rv12+2

Mukava lukea kuulumisianne. Harmi kun joukostamme kuitenkin joutunut niin moni poistumaan :( Ei ole reilua....



Vointi ollut suht hyvä, paitsi että tuo iskias vaivaa. Tai oletan että johtuu siitä. Pakaran yläpuolella tuntuu jatkuvasti " puukoniskuja" ja välillä en pääse ylös ollenkaan. Varsinkaan lattialta lasten leikkien jälkeen. Joutuu kiemurrellen nousta ylös ja jalat kun on koukussa ei kipu tunnun niin pahalta. Kurjaa... Iltaisin olen yrittänyt venytellä, ja pitäs varmaan vatsalihaksia treenata enemmän kun ovat päässeet löystymään :)) Varmaan auttais noihin selkäkipuihin.



Meilläkin huomenna (perjantaina) np-ultra. Iskäkin pääsee pitkästä aikaa mukaan. Ei ole kovin montaa kertaa päässyt työkeikkojensa takia. Kahden odotuksen aikana ehkä2 kertaa. Anoppi on täällä syysloman ajan ja katsoo lapsia sen aikaa. Mukava päästä kaksistaan. Kun odotin esikoista, halusin äitini rakenneultraan mukaan kun iskä ei päässyt. Oli hänen mielestään tosi mukavaa, koska ei hänen raskausaikanaan ollut mitään ultralaitteita (tai ei ainakaan ultrattu).



Mutta nyt nuorimmainen päiväunille, ja jospa tuo vanhempi (3½v) menis myös. Äitille unet maistuis, maha niin täynnä kun tuli taas ahmittua ruokaa. NAM!!!



Mukavaa torstaita kaikille!



amaria 10+4??

tervehdys kaikille!



tosiaan tänään kävin alkuraskauden ultrassa ja yksi sikiö sieltä löytyi ja sydän pomppis niin vimmatusti =D



oireita ei oikein ole ollut nimeksikään, oikeastaan vasta viikon verran on iltaisin ollut väsymystä, hyvä kun 21 asti jaksaa iltaisin valvoa, muutaman kerran on pahoinvointiakin esiintynyt, viimeksi tänään aamulla.



ens viikon perjantaina on eka neuvolakäynti,joten sitä odotellessa..



manti rv7+6

Eilen se sitten alkoi, nimittäin pää pöntössä 24/7 vaihe...kaikki vatsanesteet kävivät hyvin tutuiksi jälleen kerran :(



On se vaan kumma, kun neljättä tässä odotan ja aina se vaan on alku tällaista hankalaa kohdallani.



Gavisconia otin, mutta kaikki tulee silti ulos. Olo on todella huono. Tänä aamuna ehkä hitusen parempi, muttei missään nimessä hyvä. Jääpalojen syöminen tuo pientä helpotusta oloon...



Pahinta on, että minulla on tuo 11 kk ikäinen tyttö tuossa hoidettavanani, eikä hoitamisesta meinaa tulla mitään kun on niin huonossa kunnossa. Onneksi meillä on koululaiset syyslomalla. Sain eilen heiltä kovasti hoitoapua, mutta ensi viikolla on pyydettävä apua mummolta, jollei paha olo ja oksentelu hellitä.



Pahoitteluni heille, jotka ovat joukostamme pudonneet. Tervetuloa uusille. Ihanaa, kun täällä on niin monet käyneet alkuraskauden ultrassa. Itse en ajatellut tällä kertaa mennä. Ei tässä nyt enää kauan mene siihen np-ultraankaan.



Vaikka itse en tällä hetkelllä juurikaan raskaudestani nauti, tiedän, että muutaman viikon kuluttua tämä on enää ikävä muisto vain ja olo on entisenlainen...



Kanelisokeri rv 8+0

Eli moikka vaan!



toista lasta odotellaan, esikoinen syntynyt 2001. Kävimme ultrassa alkuviikosta, koska sain keskenmenon elokuussa ja raskauden kesto piti tarkastaa.. ja siellähän se vauveli kölli, ihan oikeassa paikassa sydän hienosti lyöden!;)



Viikkoja nyt siis noin 8+3, tarkentuu kuulema seuraavassa ultrassa joka 14.11. Lasketuksi ajaksi veikkailivat 27.5. Viimeiset viikot olen voinut todella kurjasti, kolme viikkoa olen ollut sairauslomalla. Onneksi ei ole tarvinnut hirveästi oksennella, mutta 24/7 krapulan tunne on vaivannut koko ajan..Yök. Maanantaina ajattelin töihin kuitenkin palailla.. jos ei jaksa/pysty olemaan niin saikulle takasin.



Kiva liittyä seuraan ja toivottavasti saan myös pysyä täällä!



Annie rv8+3

hei leidit!



olen seurannut jo jonkin aikaa, siis jo useamman viikon, tätä toukotuhisoijoitten keskustelua ja ajattelin nyt vihdoin uskaltaa liittyä mukaan...



meille odotetaan kakkosta, LA olisi varhaisultran mukaan 16.5. jossain siinä paikkeilla se on. esikoinen on poika ja 2004 syntynyt. esikoisen kohdalla oli koko raskauden ajan selvä poikatunne, tällä kertaa on tyttötunne ollut alusta lähtien. jätetään se kuitenkin yllätykseksi syntymään saakka:) np-ultra on reilun viikon päästä. jänskättää, onko pikkuisella vielä kaikki hyvin.



teidän juttuja lukemalla on saanut hyvää vertaistukea. mulla on ollut aikamoisen paljon myös tuota äklötystä. oksentaa ei onneksi vielä ole tarvinnut, mutta kauhea olo tulee kun ei vähään aikaan syö mitään ja vielä kauheempi olo tulee sitten syömisen jälkeen. mukavaa. väsy on myös aivan järkyttävä. ehkä se tästä vähitellen paremmaksi muuttuu. toivotaan!



mulla olisi teille myös ihan konkreettinen kysymys äitiyspakkauksesta. koska ulkomailla asustellaan, en sitä saa, mutta mieli tekisi se kuitenkin hankkia. suomalainen kun olen:) niinpä onko teistä joku ajatellut olla ottamatta äp-pakkausta tällä kertaa? mieluusti sen ostaisin!



ei tässä sen kummempaa tällä kertaa. täytyy lähteä nukkumaan, jotta jaksaa illalla aloittaa neljän yön yövuoroputken.



jaksamisia teille kaikille,



amanli 10+0

ja pahoitteluni joukosta poistuneille..

Meillä oli np-ultra tiistaina, ja kaikki oli oikein hyvin. Laskettua aikaa ei nyt sit muutettukaan, eli se on 26.4, mutta taidanpa pysytellä teidän joukossanne. Sain siis viikon lisää lahjaksi verrattuna alkuraskauden ultrassa sanottuihin viikkoihin.



Mulla pahoinvointi ei oo helpottanut kyllä yhtään. Tänäänkin taas olen pari kertaa oksentanut, ja nyt vihloo alavatsaa tosi lujaa. Makasin tunnin sohvalla, jotta vihlonta lakkaisi. Alkoi kuitenkin heti uudestaan, kun nousin tähän koneelle, missä siis mun pitäis kirjoittaa gradua eikä palstailla. Milloin muilla on pahoinvointi loppunut, ja millainen olo on ollut, kun olette hakeneet saikkua? Mietin vaan, että voisiko sitä saada huonon oman tuntonsa laantumaan antamalla itselleen hiukan sairaslomaa =)



Helena ja möykky 13+0

Pahoittelut myös tältä suunnalta kaikille poistuneille!!



Kävin ultrassa tämän viikon tiistaina, siellä oli 42,8mm pikkuinen ja sydän löi. Pikkuisen tuo laskettu aika muuttu myös aikaisemmaksi, 6.5. Elikkä nyt pikkuinen jo 11+3. Ensiviikon perjantaina olisi ultra taas (Kävin siis yksityisellä) ja minulle kyllä sanottiin,että sen voi perua, koska nyt jo pystyttiinkin jo mittaamaan kaikki yms. mutta en taida siltikään perua. Haluan niin hirveästi sen pikkuisen nähdä uudestaan, en vain tiedä miten naisteklinikalla suhtudutaan kun äitiyskortissa on jo tarvittavat tiedot. Mutta onhan minulla oikeus käydä silti, onhan?



Olen tämän viikon ollut saikulla masennuksen takia. Viime raskaus meni huonosti. Synnytys käynnistettiin 22+0 viikolla munuaisten rakenne vian takia, ei mitään mahdollisuuksia olisi ollut, että olisi elävänä syntynyt. Ja nyt tämä raskaus tuo kaiken sen taas niin elävästi mieleen.

Nyt hiukan on helpompi olo, kun näin pikkuisen ja kaikki on kunnossa, mutta takaraivossa ääni sanoo koko ajan, että niin oli viime kerrallakin kaikki hyvin ekassa ultrassa. Joten huokaisen vasta kun olen käynyt toisessa ultrassa ja sekin vasta 20.12 :(



Pahaolo kaikonnut ja tilalle tullut (kai?) närästys, vaikea sanoa, kun en ennen ole tiennyt mitä sekin on, mutta rennie auttaa :)

Olen jo kertonut joillekkin kavereilleni ja omille sukulaisilleni, vain sen takia, että voin soittaa jollekkin silloin kun iskee paniikki ja ahdistus. Nyt olemme miehen kanssa miettineet miten ja koska kertoa hänen sukulaisille, apua! Tiedän ,ettei mieheni äiti kauheasti pidä minusta joten voipi olla hiljasta kun kerromme. :)



Semmoista tällä kertaa, palaillaan taas :D



Sini 11+3

Tervetuloa uudet mukaan! Käykää ilmoittamassa tietonne Toukotuhisijat esittelyt ja la- listaan, niin päivitän teidät mukaan!



Sämpylä, ei se ole mikään ihme jos sua masentaa kun ajattelen sitä mitä olet joutunut kokemaan. Pahoitteluni siitä! On normaalia, että raskaana ollessa entiset raskaudet palautuu mieleen ja varsinkin silloin kun on kokenut jotakin näin ikävää. Muista kuitenkin, että tämä raskaus on kuitenkin taas erilainen raskaus ja todennäköisyys että samanlainen tapaus enää toiste kohdallesi sattuisi on kuitenkin aika pieni.

Kaikesta huolimatta sulla on kuitenkin oikeus surra edellistäkin raskauttasi ja käydä sitä läpi. Se voi jopa olla puhdistavaakin. Uskon, että kunhan olet saanut edellisen raskauden läpikäytyä mielessäsi, voit alkaa nauttimaan tästä uudestakin. Tsemppiä sulle siihen Sämpylä!



(.) Kävimme tänään np-ultrassa. Sikiöllä oli pituutta 6,1 cm. Aivojen eri alueet näkyivät hyvin. Selkäranka oli ehyt. Niskaturvotusta oli kätilön mukaan " olematon määrä" . Vatsalaukku näkyi ja pienet sormet ja varpaat. Kaikki muukin oli kätilön mukaan niinkuin pitikin. Lasketuksi ajaksi saivat 28.4, eli aikaistui hieman.



Oli kyllä hienoa nähdä pienen sintin siellä liikuttelevan käsiään ja jalkojaan. Yhdessä kohtaa näytti siltä kuin se olisi vilkuttanut meille. Välillä taas meni peukalo suuhun. Tosi suloista.



Pikkupapu ja sintti rv 12+4

En tiedä miksi mun on niin vaikea tajuta tätä raskautta.

En ollenkaan " usko" odottavani todellakin lasta. Ajatelkaa, että tänään kun kävin suihkussa, olin masentunu ku näytin peilissä niin lihavalta! En osaa yhtään sisäistää sitä että siihen on olemassa erittäin ihana syy.



Olen tässä asiaa miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että johtuu kai siitä kun oma lapsi on aina ollut minulle jotenkin hirveän tärkeä " päämäärä" .

Ja koska se on ollut ainoa asia elämässäni mitä olen todella halunnut saavuttaa, olen aina kai jotenkin miettinyt että sen takia en sitä saa.

Tuntuu että tämä on liian hyvää ollakseen totta.



Ja hassua on se, että olen aina tuntenut olevani valmis äidiksi, mutta nyt kun minusta on sellainen tulossa, niin se onkin yhtäkkiä erittäin pelottavaa :)

Itkin yksi päivä sitä, että miten osaan leikata sen vauvan kynnet :D



Ehkä mieli tästä rauhoittuu kun pääsee ultraan, mutta kun siihenkin on vielä kaksi ja puoli viikkoa.. Plaah...



Hyvää viikonloppua kaikille :)



sama84 9+3

ja mukavaa perjantaita kaikille!



Tänään oli meillä np-ultra. Mieheni pääsi mukaan, oli tosi mukavaa :) Olin toki hermostunut ennen ultraamista, että onkohan vauvalla kaikki hyvin. No, turhaan huolestuin. Niskaturvotusta oli 1,2mm ja vauvelin pp-mitta 43,4mm. Vastasi viikkoja täysin, eli 11+0. Muutaman kuvan sain kotiin vietäväksi, ja kyllä oli helpottunut olo. Vilkas vekkuli siellä, jalat vispasi minkä ehti :) Muutenkin kaikki näytti olevan hyvin.



Rakenneultra on sitten joulukuussa. Sitä sitten odotellessa. Hitsi että olis kiva kun olisi tuollainen vekotin kotona, et vois vauvelia katsoa päivät pitkät...



Nyt tiskit koneeseen ja pyykit kuivaamaan. Huomenna tiedossa Ikea reissu :) kuopukselle pöytä ja nuorimmalle jotain kivaa pientä, ja äidille kans. Pitkä automatka kyllä, että täytyy varata mukaan pientä evästä ettei huono olo yllätä. Haparandaan asti menossa, mukava päästä ruotsiin :)



Amaria 11+0

Mukavasti uusia toukokuun odottajia! Tervetuloa mukaan! Ilahduttavaa lukea myös iloisia ultra-kuulumisia.



Täydet empatiat kaikille pahoinvoinnista kärsiville! Olen itse juuri pääsemässä voiton puolelle asiassa ja reilun kuukauden sairaslomien jälkeen aion palata töihin maanantaina. Rv 6+0 alkoi ympärivuorokautinen kuvotus, viikon kuluttua tästä alkoi oksentaminen ja jäin kotiin. Kolme ensimmäistä viikkoa olivat pahimmat (ihan hirveitä), sitten oli vähän helpompaa viikon tai kaksi, kunnes tuli vielä kunnon uusinta ykäilystä (onneksi lyhyt) ja sitten on taas ollut vähän mukavampaa. Tämä kahdestoista rv oli selvää toipumista.



Äitiyspakkauksista sen verran, että niitähän voi ostaa suoraan Kelastakin. Maksaa 274,15 euroa plus postikulut. On se kyllä tuntuva etu, kun ilmaiseksi sen saa.



Olin jo eilen tohkeissani, että 12 rv tuli täyteen, mutta tänäänhän se lauantai vasta onkin! Miehellä oli eilen poikkeuksellisesti vapaapäivä ja rouvan kalenteri meni heti sekaisin.

sama84:

En tiedä miksi mun on niin vaikea tajuta tätä raskautta.

En ollenkaan " usko" odottavani todellakin lasta. Ajatelkaa, että tänään kun kävin suihkussa, olin masentunu ku näytin peilissä niin lihavalta! En osaa yhtään sisäistää sitä että siihen on olemassa erittäin ihana syy.

Olen tässä asiaa miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että johtuu kai siitä kun oma lapsi on aina ollut minulle jotenkin hirveän tärkeä " päämäärä" .

Ja koska se on ollut ainoa asia elämässäni mitä olen todella halunnut saavuttaa, olen aina kai jotenkin miettinyt että sen takia en sitä saa.

Tuntuu että tämä on liian hyvää ollakseen totta.

Minunkin on tosi vaikea sisäistää, että olen raskaana ja että meille on oikeasti tulossa vauva! Tosin vatsan kasvamista seuraan aivan ihastuneena - enkä vähiten sen vuoksi, että se tekee asiasta jotenkin todellisemman. Kaksi ultraakin on jo takana, kuvia on katsottu ahkerasti.

Olen miettinyt taustoja tälle epäuskoisuudelle. Olen halunnut kovasti lasta joskus yli kymmenen vuotta sitten, mutta sen jälkeen elämä on vienyt aikamoisiin seikkailuihin ja vuosikaudet olin sitä mieltä, etten taida koskaan yrittääkään omia lapsia. Sittenkin, kun löytyi sopiva mies. Monelta eri kantilta otti ihan uskalluksesta kiinni. Onko minusta? Ja miljoonia erilaisia Entä jos... -skenaarioita.

Nyt parin vuoden aikana elämä on asettunut aivan odottamattomalla tavalla uomiinsa, olen käsitellyt paljon vanhoja solmuja, saanut luottamusta ja turvallisuudentuntua, pysyvyyttä ja jatkuvuutta elämääni, tasapainoa ja kaikkea muuta hyvää. Muistan elävästi sen keväisen hetken, kun tajusin, että ehkä sittenkin voisin! Ja kun pohdintojen jälkeen päätimme yrittää, tärppäsikin heti. Tältä pohjalta ole ajatellut, että kaikki käynyt nyt lopulta hyvin nopeasti ja siksi on vaikea uskoa, että tämä kaikki on oikeasti totta.

Tuntuu, että tämä 9 kuukauden sopeutumisaika tulee ihan tarpeeseen, vaikka toisaalta olo on kovin malttamatonkin.

Onnellista, ihmeellistä odotusta! :)

Ihana lukea teidän kokemuksia ultrista yms.!! Mulla on vasta 9.11 eka ultra ja tuntuu että siihen on vielä ikuisuus.Plääh.Mieli tekis laulaa kaikille raskaudesta (ihan kun oisin kovin hiljaa tähänkään asti ollut) =)

Musta tuntuu välillä että kuolema korjaa mut tän pahan olon kanssa.

Oksua tulee joinain päivinä jopa kymmenen kertaa...yök...

Se on hassua että nyt kun on paksuna,niin näkee kadulla mukamas paljon enemmän äitejä,vauvoja ja muita raskaana olevia, tähän asti niihin ei vaan oo kiinittänyt mitään huomiota=) Mulla on ihan samoja selkä-hermo-kipuja kuin muillakin ja pelkään että ne ajan kaa vain pahenevat.

Pärjäilkää kuomaset!

T:Mä ja masukki rv8+6

En muista olenko jo kertonut käyneeni np-ultrassa, mutta päästiin sinne tosiaan miehen kanssa molemmat ja siellähän se vauva potkunyrkkeili ihan sekopäänä :) Hassua, kun sitä ei tunne vielä itse!



Taisin jo vähän aikaisemmin kysellä, että onko kenellekään selvinnyt miten TEHY:n tilanne pahimmillaan vaikuttaisi neuvolapalveluihin? Onko kenelläkään tietoa vai meneeköhän asia niin, että aika näyttää miten käy?

Tervehdys kaikille Toukotuhisijoiden odottajille! Vieläkö yksi mahtuu mukaan..?



Täällä ollaan jännityksellä odoteltu, että koska sitä uskaltaa itsensä ja " yllätyksen" mukaan ilmoittaa. Piti tehdä tämä vasta ensi keskiviikon np-ultran jälkeen, mutta en malttanutkaan odotella, sen verran kauan olen täällä taustaillut.. Toivottavasti ei tuo huonoa onnea..



Odottelen siis esikoistani syntyväksi, la 8.5. Lapsi on " täydellinen yllätys" (tosin jos biologian tunneilla on käynyt, niin pitäisi kyllä varmaan tietää, kuinka lapsia saattaa tulla) - mutta kovin tervetullut ja iloinen sellainen. Yllätys siis sillä tavalla, että olin täysin varma, että en lasta voi saada (tätä mieltä vähän lääkäritkin), kaikki ongelmat PCO:sta kilpirauhasen vajaatoimintaan löytyvät. Mutta nopeastipa se sitten nappasi :) Miehellä on varmaan jotain supertavaraa :)



Nyt siis ollaan aloitettu odottelu ja huomaan kuinka pihalla nyt jo olen kaikesta, että mahdan olla ihmeissäni kun/jos se pikku käärö sitten ensi kesänä sylissä tuhisee.



Kävin ultrassa yksityisellä viikoilla 7+6 ja siellä yksi pikkuriikkinen kaveri köllötteli. Oli kuitenkin ollut ilmeisesti kaksosraskaus, kun toinen tyhjenemässä oleva pussi löytyi vierestä... Nyt siis entistä enemmän jännittelen, että mikä on tilanne keskiviikon np-ultrassa, onko toisella kaikki hyvin...



Alku on ollut " täysin" oireeton. Ei minkäänlaista pahoinvointia, ei mitään! Joten ihmeissään siitäkin, kun ei tunne edes olevansa raskaana. Mitä nyt paino on lähtenyt huimaan nousuun ja ruokaa tekee koko ajan mieli :)



Mutta toivottavasti joukkoonne vielä mahtuu mukaan. Tukea tarvitaan, en mikään avuton ihminen ole, mutta kyllä tässä alkuraskaudessa jo moni juttu on yllättänyt...



Terveisin



-Aliina77

Aliina77:

Tervehdys kaikille Toukotuhisijoiden odottajille! Vieläkö yksi mahtuu mukaan..?

Täällä ollaan jännityksellä odoteltu, että koska sitä uskaltaa itsensä ja " yllätyksen" mukaan ilmoittaa. Piti tehdä tämä vasta ensi keskiviikon np-ultran jälkeen, mutta en malttanutkaan odotella, sen verran kauan olen täällä taustaillut.. Toivottavasti ei tuo huonoa onnea..

Odottelen siis esikoistani syntyväksi, la 8.5. Lapsi on " täydellinen yllätys" (tosin jos biologian tunneilla on käynyt, niin pitäisi kyllä varmaan tietää, kuinka lapsia saattaa tulla) - mutta kovin tervetullut ja iloinen sellainen. Yllätys siis sillä tavalla, että olin täysin varma, että en lasta voi saakaikki ongelmat PCO:sta kilpirauhasen vajaatoimintaan Mutta nopeastipa se sittenda (tätä mieltä vähän lääkäritkin), nappasi :) Miehellä on varmaan jotain supertavaraa :)

Nyt siis ollaan aloitettu odottelu ja huomaan kuinka pihalla nyt jo olen kaikesta, että mahdan olla ihmeissäni kun/jos se pikku käärö sitten ensi kesänä sylissä tuhisee.

Kävin ultrassa yksityisellä viikoilla 7+6 ja siellä yksi pikkuriikkinen kaveri köllötteli. Oli kuitenkin ollut ilmeisesti kaksosraskaus, kun toinen tyhjenemässä oleva pussi löytyi vierestä... Nyt siis entistä enemmän jännittelen, että mikä on tilanne keskiviikon np-ultrassa, onko toisella kaikki hyvin...

Alku on ollut " täysin" oireeton. Ei minkäänlaista pahoinvointia, ei mitään! Joten ihmeissään siitäkin, kun ei tunne edes olevansa raskaana. Mitä nyt paino on lähtenyt huimaan nousuun ja ruokaa tekee koko ajan mieli :)

Mutta toivottavasti joukkoonne vielä mahtuu mukaan. Tukea tarvitaan, en mikään avuton ihminen ole, mutta kyllä tässä alkuraskaudessa jo moni juttu on yllättänyt...

Terveisin

-Aliina77

nopea taas olen =)



eli oli tarkoitus kopsata tuo PCO ja kilpirauhasen vajaatoiminta...



Itselläni todettiin esikoisen jälkeen PCO ja nyt 2007 maaliskuussa kilpirauhasen liikatoiminta eli miltei mahdoton saada vauvaa.... nyt olen erityistarkkailussa kun joudun syömään kilpirauhas lääkkeitä... =(