Kokemuksia lähimmäisen saamisesta edes lääkärille?

Onhan teillä lapsia - sori, luin huonosti.



Googlaa huvikseen, mitä vanhemman mielenterveysongelmat aiheuttaa lapsilla!!!



-3

Tietysti voit yrittää kiristää miestä lääkäriin avioeron uhalla?

Masennuksesta on saatavana kaikenlaista 'esite'-tyyppistä infoa. Onko teillä lapsia? Jos on, niin selitä miehellesi, että et voi kauaa pitää häntä lasten lähettyvillä jos jutut on tuota tasoa.



Voisit varata itsellesi ajan johonkin psykologille tai masennushoitajalle jolta voisit saada vinkkejä tilanteeseen ja miehesi taivutteluun.

Nyt joka paikassa toitotetaan, että välittäkää lähimmäisestänne!

Miten se oikein tehdään?

Minulla on lähipiirissä ihminen josta olen huolissani, en kuitenkaan tiedä onko huoli todellinen.

Jos kaikki huolestuneet ihmiset ottavat yhteyttä esim. terveyskeskukseen

niin onko siitä hyötyä?

Itsellenikin vaikea saada aikaa, aina joutuu pari viikkoa odottamaan,

ellei kyseessä ole tauti joka iski yöllä.

Miten siis saada aikuinen hoitoon?

Sanoisin että hae kuitenkin apua, esim. mielenterveysseuroilla jne. on kriisipuhelimia joihin voi soittaa ja kysyä neuvoa miten edetä. Jos miehesi ei hae apua itselleen, eikä suostu että haet hänelle apua, niin hae apua sinulle ja lapsille jossain muodossa. Yksin ei saa jäädä, tai masennut kohta itsekin.

helpommin kuin lääkärille, jokapaikassa ei tarvitse edes aikaa varata.



Aikuisen ihmisen voisi saada lääkäriin vaikkapa siten, että hankkii hälle tietoa masennuksesta ja sen hoidosta, ja tiedon avulla yritää vakuuttaa hänet siitä, että apua voi saada. Masennusta voidaan hoitaa.



Toinen konsti on se erolla uhkaaminen. Ja minusta uhkaus on myös syytä toteuttaa, jos masentunut ei suostu hakemaan apua.

mitkään uhkailut ei auta, et taida tietää asiasta mitään. Myöskään tieto masennuksesta ei kiinnosta masentunutta.

sinne vastaanotolle? Jos sanoisit miehelle, että sinusta olisi hyvä kuitenkin käydä lääkärissä ja kokeilla, saisiko jotain apua - voihan toki olla, että se on turhaa, mutta voihan sitä yrittää . Ja sitten tosiaan sinä itse varaisit ajan miehelle ja menisitte yhdessä sinne - joko siis niin, että sinä odotat miestä tai menet ihan sinne lekurin/hoitajan puheille asti. Miten mies haluaa.



Ja tosiaan itsellesi voit hakea tukea noista em. kriisipuhelimista tai pyytämällä ajan sairaanhoitajalle tai työterveyslekurille tai mikä sulla onkin se itsellesi nopein ja helpoin kanava.



Sekä huolehdit, että sinä ja lapset teette kivoja juttuja, vaikka mies ei haluaisikaan niihin osallistua ja yrittäisi oikutteluillaan niitä pilata.



Voimia teille.

väitän, että mieheni tietää masennuksesta jonkun verran ja tietää myös, että se voi olla hoidettavissa. Itse puolestani masennuksesta toipuneena, tiedän miltä hänestä tuntuu ainakin osapuilleen. Ymmärsin aikanani hakea apua ja tiedän hyvin, että hoitoon menon tulee lähteä itsestä. Tuntuu vaan, että omakaan pää ei pysy kasassa, kun kotona on kaksi lasta ja yksi iso "lapsi". Ja töissä tärkeä projekti, jossa olen avainasemassa.



Mieheni on ollut kotonaviihtyvää sorttia. Nyt olen kannustanut häntä menemään kavereiden kanssa jne. Sekin on tahmeaa. Jaksaa kuitenkin syyllistää minua menoistani (jotka yleensä vain työsidonnaisia, ehkä kerran kuussa) niin, etten ole tohtinut edes harrastaa moneen kuukauteen mitään.



AP

Kyllä sinunkin pitää tehdä jotain kivoja juttuja, mutta voi olla, että sun pitää miettiä pitäskö lastenhoito järkätä sitten jotenkin muuten kuin että miehesi hoitaa heitä.



Miten muuten miehesi työelämä sujuu? Ei kai hän vaan ole jollain tasolla kateellinen tai katkera sun työmenestyksestä?



Mutta tosiaan sun pitää keksiä ne konstit, joita itse voit tehdä. Hae siis itsellesi tukea ja tee kivoja juttuja, jotka auttaa sua jaksamaan. älä jumitu siiheen "en voi tehdä mitään asioille, kun tuo mies ei suostu hakemaan apua" - ajatteluun. Se tuhoaa teidän perheen. Sun miehellä ei nyt ole muuhun rahkeita. Toimi siis sinä itse OMAN hyvinvointisi eteen. Ja ei se ero ainakaan asiaa helpota. Vai oisko susta kiva pistää lapset tapaamisiin masentuneen isänsä kanssa keskenään ja hoitaa IHAN KAIKKI asiat muuten yksin. Kun käsitin, että miehesi kuitenkin hoitaa lapset silloin kun sulla on työmenoja.



Mitä te muuten teette miehesi kanssa yhdessä? Kun kirjoitit, että kannustat häntä menemään kavereiden kanssa? Voisitteko hommata lapsenvahdin silloin tällöin ja tehdä yhdessä jotain kivaa, joka toisi positiivista virettä sun ja miehesi suhteeseen?

Emme oikeastaan tee mitään yhdessä. Mies ei innostu mistään, vaikka lastenvahtikin olisi tiedossa. Joskus käymme lauantaisin ruokaostokset kahdestaan. Siinä se. Minulla ei vaan enää riitä paukut edes ehdottaa mitään yhteistä, kun sekin on vaan "ihan suotta". Rakastaminen on välillä erittäin vaikeaa.



Tuo oli kyllä kullanarvoinen muistutus, että pitää tehdä vaikka lasten kanssa jotain kivaa, eikä märehtiä miehen masennuksessa mukana. Se on kuitenkin loppupelissä hänen oma asiansa, joskin ikävästi vaikuttaa koko perheen olemiseen.



ap

Hei!

Meillä oli melkein samanlainen tilanne. Mies jäi työttömäksi ja mulla oli töitä yllinkyllin, hän oli vihainen joi ja kiroili sekä kiukutteli lapselle. Asetin rajat kielsin ja komensin HUOM myös halasin yritin keskustella - välillä tosiaan turhaan. En saanut häntä psykologille tai vastaavalle. Otin yhteyttä salaa hänen kavereihin ja pyysin soittamaan sekä pyytämään häntä ulos (myös appivanhempiin otin yhteyttä). Nyt on saanut töitä ja tilanne rauhoittunut - mutta voin sanoa etten olisi itse selvinnyt tästä ilman urheilua ja rukouksia. Joten pidä itsestäsi huolta ja lapsesta. Meillä suurin viihde oli lasten pelit joita pelasimme yhdessä ja yritimme ulkoilla. Pyysin usein lapsemme kavereita kylään joka piristi miestäni heille hän ei voinut olla ilkeä. Voimia taistoon perheen puolesta - Rakkaus voittaa.

parhaalle kaverille ja siskolle, kun mies oli masentunut eikä suostunut asiasta mun kanssa keskustelemaan. Appivanhemmille en jutellut, koska tiedän että olisivat huolestuneet ihan hirveästi ja puuttuneet asioihin vähemmän hienotunteisesti... Meillä mies oli sitä mieltä että hänen paha olonsa johtui meidän avioliitosta ja perheen aiheuttamasta vankeuden tunteesta, joten voitte arvata että mun ehdotukset hoidon hakemista ei tilannetta auttaneet.



Sen sijaan se että sisko ja kaveri kyseli miehen kuulumisia ja toi vähän ulkopuolista näkökulmaa, sai miehen varmaan näkemään asiat vähän eri lailla. Toki hän arvasi että minä olin muille puhunut - ehkä sekin havahditti tajuamaan miten huolissani minä olin. Erosta meillä puhui mies, minä torppasin sen sanomalla, että ensin mennään terapiaan, puhumatta en eroa. Sinuna ilmaisisin asian samoin: pelkäät teidän avioliiton puolesta ja haluat puhua siitä jonkun ulkopuolisen kanssa. Jospa se saisi miehen edes jonkin sortin terapeutin puheille?



Puhu myös itse vaikeuksistanne ystävillesi, perheellesi, ihmisille jotka voivat auttaa sekä arjessa että kuuntelemalla. Älä jää yksin ja peittele asioita.

sen mitä olen ymmärtänyt, mieskin olettaa pahan olonsa johtuvan meistä muista perheenjäsenistä ja avioliitostamme...



Olen puhunut miehen ystäväpariskunnalle, joka onkin sitten järjestänyt jonkun menon heille ilman meitä vaimoa ja lapsia. Miehellä on onneksi urakkaluontoisen työnsä takia aikaa harrastaa mieleistään harrastusta 4krt/vko. Sekään ei vaan nyt tunnu auttavan mielialaan. Ehkä hän haluaisi, että minä otan eron. Pääsisi ikään kuin helpolla? Vaan totta tosiaan, puhumatta en minäkään aio erota. Keskustelumme on köyhää, tai sitä ei oikeastaan edes ole. En jaksa yksinpuhelua, sehän menee helposti ns. nalkutukseksi.



Miehen vanhemmille en halua puhua, taustalla on kiero perhekuvio, jossa miehellä on aina ollut "lapsipuolen" asema. Ongelmat lähtevät jo lapsuudesta.



Kiitos teille, että kukaan ei ole tyrmännyt minua/miestäni esim. JSSAP kommenteilla...



AP

Sait muutamia hyviä ohjeita samaa kokeneilta joten kokeile heidän ohjeitaan. Itsellä ei ole vastaavaa kokemusta mutta sen sanon ettet voi jäädä kotiin neljän seinän sisään lasten kanssa ettei koko perhe sairastu.



Sinun on aikuisena otettava vastuu lastenne hyvinvoinnista ja omasta elämästäsi.

Kerro asiasta jollekin miehesi tärkeälle ihmiselle ja yhdessä yritätte auttaa.



Toivon että miehesi havahtuu hakemaan apua.