Voisitko rakastaa biologista lastasi jonka isää vihaat? Lapsi vielä muistuttaisi kovasti isäänsä?
Kommentit (4)
Esim heikkohermoisuus. Pinna kiristyy pikkuasioista ja räjähdyksiä syntyy liian helposti. Myös pienistä nipottaminen on selkeästi isältä perittyä ja se on ärsyttävä piirre. Tyyliin sukkahousussa pieni ryppy: hillitön raivari ja mökötetään kunnes asia pois päiväjärjestyksestä.
Rakastan tottakai lastani. Välillä kyllä suorastaan säikähdän kuinka poika voikaan olla niin isänsä näköinen.
Kerran mulle kävi niin että tämä murrosikäinen poikani suuttui jostakin ja lähti rajusti liikkeelle ja näytti tulevan minua kohti. Säikähdin ja väistin, aivan samoin kuin isäänsä väistin lyönnin pelossa. Poika vain oli minua ohittamassa. Oli se kamala tunne!
Poikakin sitä säikähti ja keskusteltiin asiasta pitkään.
Mulle lasten isä on aivan samantekevä ihminen, ei mulla ole mitään tunteita häntä kohtaan vaikka on mua aikoinaan pahasti satuttanutkin. Ja teki mun elämästä usean vuoden ajan täyttä helvettiä. Vihaaminen vaan olis hänen voittonsa kun mun voimat menis siihen...
Lapsiani rakastan.
Vaikkakin sain siihen apua, sillä lapsen isä raiskasi minut lapsen ollessa ihan pieni. Asuinpaikkakunnalla olikin kahden psykologin vetämä ryhmä kiintymysongelmaisille äideille ja heidän lapsilleen. Vertaistukea sekä henkistä apua ja näin siitä möröstä päästiin.