Mitä teette, kun vauva ei viihdy rattaissa?

[color=hotpink]

Tuli mieleen muutama keino, joista saattaisi olla apua. Lenni viihtyy hyvin erityisesti matkarattaissa, joissa saa hyvän istuvan asennon. Eikös noissa Bugaboissakin ole sellainen kuppimainen ratasosa? Meillä on Emmaljungan CityJetit, joissa istuin on kuppimainen ja siinä L tuppaa " valahtamaan" vaikka muuten jo aika hyvin osaakin istua. Ts. Noissa Cityjeteissä ei saa niin ryhdikästä asentoa. Jos teillä on/saat lainaan matkarattaat, niin kantsii koittaa.

Toinen viihtymistä parantava seikka on näkyvyys. Matkarattaistahan yleensä näkee paremmin joka suuntaan ja muutenkin ainakin L on tyytyväisimmillään, kun kuomu on alhaalla.

Tuli myös mieleen, että ehkä teidän tyttö on tottunut sun läheisyyteen? Auttaisikohan siinä se, jos " toppaat" tytön rattaisiin turvalliseen pesään ja annat turvaksi vaikka jonkun tutun tuoksuisen rätin ?

Tai jos totuttelisitte rattaisiin pieniä pätkiä kerrallaan? Vaikka sisällä, rattaiden ollessa paikoillaan? Jos tyttö leikin/syömisen/jonkun muun ohessa unohtaisi istuvansa niissä karmeissa kärryissä ;-)

Tsemppiä rataskouluun!

Kesis

Kiitos vinkeistä! Meillä on Peg-Perego Pliko matkikset - niillä on harjuuteltu jo 2kk -ikäisestä. Myös sisällä;=). Niissähän on kasvot menosuuntaan ja se taitaa olla " ongelma" ...tai sitten joku muu.

Lisää vinkkejä kaipaillen,

mooli

Musta ei taida hirveästi kyllä olla apua tuohon teidän ongelmaan, mutta meillä on ollut aivan samanmoista ongelmaa.

Poika on aina tykännyt olla sylissä ja nimenomaan liikkeessä. Liina tai reppukaan ei aina välttämättä ole kelvannut vaan ainoastaan äidin oma syli



Vaunut saati rattaat eivät ole siis meilläkään kelvanneet ennen kuin nyt kesälomien jälkeen taas ruvettiin rattaita käyttämään ja kas.. poikahan viihtyy.

Itse olen huomannut, että tämä johtuu täysin siitä, että ukko on kasvanut jo sen verran paljon, että muu maailma kiinnostaa. Toki jo aiemminkin on tajunnut ympäröivästä maailmasta jotakin, mutta selvästi tuossa lähempänä 6kk rupesi kiinnostumaan kaikesta mahdollisesta ympärillä olevasta ja tutkailee kiinnostuneena, jos ympärillä vilisee ihmisiä ja uusia maisemia.

Vieläkään ei aina jaksa raittaissa istua, jos ei ole mitään kiinnostavaa katseltavaa ja liian kauan ollaan paikoillaan, mutta liikkeessä on mukava katsella ympäröivää maailmaa ja siihen sitä sitten monesti helposti myös nukahtaa. =D



Meillä on myös kummasti helpottanut se, että meidän rattaissa on heittoaisa, joten ukkelin mielialojen mukaan olen sitten kääntänyt rattaat joko naama menosuuntaan tai sitten naama itseeni päin ja ehdottomasti hereillä ollessaan haluaa istua. =)



Toivottavasti teilläkin jossain vaiheessa helpottaa.



-viivi ja ukko 7kk-

että meillä oli muutoinkin aina vähän ongelmaa noiden päikkäreiden kanssa eli poika ei suostunut oikein aina nukkumaan päikkäreitä, vaikka kuitenkin selvästi väsytti ja oli kiukkuinen, kun ei ollut nukkunut tarpeeksi.



Käytiin sitten sitkeästi kuitenkin aina välillä rattaiden kanssa ulkoilemassa silloin kun tiesin varmaksi, että poika itkee vain väsymystään. Välillä itki vähän kauemmin ja välillä vähän vähemmän. Aina kun otti syliin, itku lakkasi saman tien. Useimmiten kuitenkin aina jossain välissä sain sitten pojan nukahtamaan ja nukkui monesti koko lenkin ajan ja välillä jopa reilusti senkin jälkeen, kun jo oltiin tultu kotiin.

Meillä siis totuteltiin rattaisiin kuitenkin, vaikka se ei aina niin kivaa ollutkaan. Mutta tosiaan vain uniaikaan. Sänkyyn saaminen oli vielä vaikeampaa tuolloin ja aina ei kuitenkaan voinut liinaankaan ottaa.



Nyt onneksi poika on ruvennut nukkumaan myös omaan sänkyynsä, joten kyllä se aikakin selvästi tekee tehtävänsä. Tassuttelujen kautta tosin tuokin on harjoiteltu, koska yöunillekin jääminen oli välillä ihan kamalaa huutokonserttia. =(



Aikansa kutakin varmaan, kyllä se siitä. =)



-viivi taasen-

Kaikki kaikkinensa teidän elo kuulostaa tosi samalta kuin meidän - nukahtamisineen/nukkumisineen. Ehkä toiset vauvat vaan ovat tällaisia...:) Me ollaan aina ahkerasti harjoiteltu rattailua - tänäänkin ip tuli äidille taas paha mieli, kun kaikki meni mönkään, mutta nyt illalla tyttö suvaitsi ottaa nokoset...nuo pienet onnistumiset palkitsee kyllä. Ja tosiaan liinaillessa liinaanlaiton jälkeen oli aina kauheeta raivoa - nyt se on laantunut. Ja tunnistan kyllä eri itkut ja meidän tytön uniajat voi kyllä ihan kellosta katsoa. Eikä pikkuhuuto varmaan pahitteeksi ole - meidän tyttö itkee aina väsymystään. Jotenkin vaan tulee itselle aina harmi, kun kaikki on itkun takana; pukeminen, ulkoilu, nukkumaanmeno jne...onko tämä sitä tempperamenttia??



-mooli



p.s. itse lohduttaudun sillä, että olen ollut " hankala" lapsi, kaksoisveljeni huomattavasti säyseämpi...ihmisiä meistä molemmista on tullut;=)

Kokemusta on vauvasta, joka ei VIIHTYNYT KOSKAAN vaunuissa. Vaunuista siirryttiin heti rattaisiin eikä niissäkään viihtynyt. Mä en jaksanut lyödä päätä seinään. Me ei menty minnekään. Nukutin kyllä rattaisiin. Muutenkin unenlaatu oli herkkää, heräsi jos liikuttiin. Yleensähän on toiste päin. Mutta siis jos ei ole pakko niin miksi kärvistellä huudon kanssa? Kun ikää oli reippaasti enempi, 8kk tai vastaavaa, alkoi jo viihtyä rattaissa istuen.Siis tosi hyvinkin jaksoi katsella maailman menoa ja jaksaa vieläkin. Alku ei siis kerro lopusta mitään! Mutta edelleen nukkuu pysähtyneissä vaunuissa, liikkeellä olevissa ei. Vauvat on erilaisia. Minä olen mennyt vauvantahtiin. esikoinen oli aivan erilainen. Nukkui nimenomaan liikkuvissa vaunuissa ja käytiin vaikka mitkä shoppausreissut...mutta kakkosen kanssa ei onnistunut mikään alkuun. No, vauvan " tahdon" mukaan sitten oltiin enempi kotona.

kun tosiaan tuntuu, että meillä kaikkea kokeiltu...lohdullista kuulla, että samankaltaisia tapauksia on! ikää odotellessa siis...:=)



-mooli

miksi kaikki on yhtä itkua! =(

Varsinkin tuo nukkumaan meneminen oli mulle yhtä tuskaa, kun toinen vain huusi ja tiesin kuitenkin, että nukkumaan on saatava. Jossain vaiheessa se onnistui hyvin tissin kautta. Sitten ei enää aina nukahdettukaan tissille, joten ruvettiin opettelemaan sitä nukahtamista ilman tissiä.



Nykyään se sitten onneksi onnistuu jo aika mallikkaasti.

Tänäänkin jäi ihan itekseen nukkumaan ja ilman huutoja!!! =O

Mutta, kyllä sitä vieläkin välillä protestoidaan.

Meillä ainakin tuo poika taitaa olla varsin temperamenttinen tapaus välillä.



Mulla auttoi hyvin tuohon vaikeimpaan vaiheeseen meidän terkkarin kommentti, että jotkut vauvat vain tarvitsevat sen " unilaulunsa" ennen kuin nukahtavat. Uneen siirtyminen on jostain syystä jotain tuntematonta ja pelottavaa.

Mutta kyllä monet kerrat tunsin olevani huono äiti, kun en saa poikaani nukkumaan ja sitten vain itketään ja kitistään. =P

Onneksi aika on auttanut tässäkin asiassa ja nyt meillä on erittäin iloinen ja touhukas poika.



Kyllä se siitä.



-viivi-

Meidän esikoinen kyllä nukkui vaunuissa, sekä liikkuvissa että paikallaan olevissa. Mutta hereillä ei viihtynyt yhtään. Eikä viihtynyt myöhemminkään, ei puoli-istuvassa eikä istuvassa asennossa.



Kesällä annoin tytölle käteen maissinaksuja, söi ja murusteli niitä. Mutta joskus tuokaan ei auttanut. Oikeastaan vain harvoin auttoi... Talvella tyttö viihtyi vauvapulkassa, lampaantalja allaan istui pulkassa vaikka miten kauan. Kun 1-vuotispäivä oli vietetty, niin rattaissa istuminen parani, mutta ei se vieläkään ole mitään herkkua. Nyt tyttö (kohta 2 vee) kävelee mielellään.



Asiat oli hoidettava, mutta mitään pitkiä kaupunkireissuja tai lenkkejä en juurikaan tehnyt kahden esikoisen kanssa. Koko perheen voimin käytiin kaupungilla joskus, mies kantoi vauvaa ja minä työnsin tyhjiä rattaita:)



Meidän kakkonen siten onkin aina viihtynyt rattaissa, mitään ongelmaa ei ole ollut. Ennen kuin esikoinen syntyi, minä kuvittelin, että kaikki vauvat ja lapset viihtyvät rattaissa...

Mutta voin myös lohduttaa; aika saattaa auttaa!



Meillä tyttö ei suostunut olemaan mitenkään päin rattaissa eikä matkiksissa 4kk eteenpäin. Ei nukkumaan eikä mitään. Joten hankittiin Ergo jonka avulla pääsin kauppoihin ym. (kun ei ole autoa niin jotenkin on päästävä). Usein yritettiin mutta vaunut jäivät aina kauppakassien kuljetusvälineiksi ja tyttö matkusti sylikyydillä sangen tyytyväisenä.



No, nyt kun olin jo luopunut toivosta, päätin vielä jostain syystä kokeilla ja kas kummaa! Neiti viihtyykin taas rattaissa! Tosin matkarattaat on edelleen pannassa ja tavallisissakin vaunuissa pitää olla kasvot työntäjään päin. Ja naaman mennessä mutrulle harrastamme ankaraa lahjontaa eli vesirinkeleitä ja naksuja ym. on aina mukana. Mutta nyt neiti jopa nukkuu rattaissa! Hiphei! Ja ikää on 7kk...

Oon myös sitä mieltä, että istuvaan asentoon tai puoli-istuvaan niin, että lapsi näkee. Kaverin poika huusi joka kerta suoraa huutoa, kunnes ystäväni tajusi laittaa vauvan niin, että hän näki. Lähinnä äidin, mutta myös ympäristön. Ja tähän vauva sitten aina nukahtikin.



Hyvä vinkki on joskus kuvitella itsensä vauvan osaan. Pimeä suljettu koppa, ja äiti kateissa. vauvat tykkää nähdä myös :))

Toivoa siis on...noissa Bugissa en mielestäni voi nostaa tyttöä istuvampaan asentoon, kun ei osaa vielä istua - ts. se on niin " istuva" . Kaltevasti istuu siis nyt. Pienenpienet onnistumiset luovat taas uskoa, mutta kun niitä joskus tulee niin harvakseltaan, niin meinaa myös äidiltä tulla itku...ja onko tuttua myös tuo " pukemishuuto" ? Tytölle ei tosiaan hiki kerkee tulla, kun aina huolella valmistelen meidän uloslähdön ja puen itse ensin (äidille tulee hiki). Nykyään myös sisävaatteiden pukeminen, varsinkin paitojen, on varsin epämiellyttävää, tytöstä siis:=). Soseet menee suuhun mallikkaasti, mutta syöttäjän on oltava salamannopea - tyttö ei jaksa pitkään syömiseen keskittyä. No, itsekin aina ahmin ruuan, joten siitähän tuo saa mallia;) Sihtikurkku toki on, sileetäkään puuroa en saa uppoamaan.



-mooli

Sinulla kunnon kantoreppu (Ergo tai Patapum) vai kannatko rintarepulla? Jos kannat rintarepulola, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla vaikka Ergoa, ei pitäisi selän väsyä kantamiseen.

Meilläkään poika ei oppinut viihtymään rattaissa ennen kuin vuoden vanhana.Ensin kannoin ensin liinassa ja myöhemmin repussa. Oli ainoa vaihtoehto päästä liikkumaan kunnolla.

Ollaan kirjoiteltu aiemminkin samassa viestiketjussa. Taitaa nämä meidän mussukat olla sellaisia tempperamenttisia kavereita ; ) Kuulosti niin tutulle nuo sylissä kantamiset, pukemisrituaalit jne.



Meillä on ollut alusta asti vaunureissut toivottaman tuntuisia (poika 5kk). Sitkeästi olen joka päivä kuitenkin vaunuillut. Kauppareissut niin että vauva nukkuisi, olen jo unohtanut. Tässä muutamia omia konstejani, joita harjoitan nukutusvaunuillessa: Pidän kuomua auki niin kauan, että vauva on nukahtamispisteessä. Haluaa tapittaa ympäristöään, ja selvästi haluaa saada jonkun kiintopisteen, jota katsella. Usein näytän liikkuvia lehtiä tms. Kun laitan vauvan vaunuihin otan vauvaan katsekontaktin, että tulee turvallinen olo. Sitten alan rauhalliseen ääneen puhelemaan " että on turvallista nukahtaa, äiti on tässä jne." Muutaman kerran tämä onkin tepsinyt hyvin! Tätä samaa höpöstystä olen jatkanut myös silloin, kun vauva havahtuu 30 minuutin unen jälkeen. Paikan täytyy olla havahtumisvaiheessa rauhallinen, ja yksikin mopoilija tai muu kova ääni saa aikaiseksi sen, että unta ei enää jatketa. Ei kovin helppoa, ja mukana on aina jännitys siitä, mitäköhän näistä vaunuiluista tällä kertaa tulee. Mutta mitä sitä ei pikkuisen unen eteen tekisi.



Pojalla alkaa olla sen verran ikää, että olen kokeillut taas uudestaan sänkyyn nukuttamista. Kuitenkin niin, etten ole huudattanut vauvaa sängyssä, vaan ottanut välillä syliin rauhoittumaan. Viikon verran poika onkin nukahtanut jo sänkyynsä. Tosin ei ihan tuosta noin vieläkään, mutta edistystä kuitenkin.



Kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sitkeyttä Mooli. Itse olen lohduttautunut sillä, että aika helpottaa tässä asiassa (tosin aina tulee uusia tilalle) ja että vauva tarvitsee tässä vaiheessa vielä paljon opastusta, rakkautta ja ymmärrystä.



myttö

sitkeyttä ja kärsivllisyyttähän tämän vanhemmuus vaatii...;=)



Mytölle vilkutuksia!



-mooli

oma tyttäreni ei koskaan viihtynyt bugaboon rattaissa ja jouduin myymään ne 1kk käytön jälkeen. ostin käytetyt orat joissa jousitus on tosi keinuva, ja johan alkoi kyyti kelvata. kannattaa kokeilla jos saa vaikka kaverilta ihan eri tyyppiset kärryt lainaan.

Meidän tempperamenttinen vauva on jo 2-vuotias, eli ei enää ihan pikku pikku vauva.



Poika ei koskaan viihtynyt rattaissa, vaan kirkui, oli sitten pötköllään tai istuallaan tai puoliistuvassa asennossa. Minä ratkaisin ongelman liinailemalla ja kantamalla. Kun poika oli reilut puolivuotta (ehkä 8kk? muistaakseni) hän suostui nukkumaan rattaissa ja silloin meidän pätkäunipojan päikkärit muuttuivat pitkiksi ja vähenivät yksiin. Syliin piti poika nukuttaa ja siitä sitten rattaisiin. Jossain vaiheessa poika suostui jopa nukahtamaan niin, että vei rattaisiin ja sinne uinahdettiin. Nyt 2-vuoden iässä rattaat on heivattu pois, poika ei niissä pysy ( ei ole päikkäreitä lukuunottamatta pysynyt vuoteen) eikä nuku päikkäreitä ollenkaan.



Pukemishuuto kuulostaa tutulta, se on nyt kaksi vuotiaana helpottanut, eikä poika enää pahasti karju.



VAuvat ovat erilaisia, kaikki eivät välttämättä viihdy rattaissa koskaan, me kokeiltiin kauppa yms reissuilla ihan kaikki mahdollinen (sormiruokaa, leluja, eri asennot, mitä ikinä keksittiin, lopputulos, poika syliin/liinaan)