Milloin 3v9kk sopeutuu päiväkotiin, kokemuksia??
Tyttö on ollut tähän saakka kotihoidossa ja nyt 1.5kk päiväkodissa, mutta on tosi itkuinen edelleen. Lähinnä on itkuinen kotona ennen päivähoitoon menoa (samantien kun silmät avaa aamusta ja siitä eteenpäin..), mutta suree sitä jo kaikki vapaapäivätkin etukäteen, että ei halua päiväkotiin ja on apea. Pk:ssa kuulemma kaikki menee joitain poikkeuksia lukuunottamatta suht hyvin, sillon tällöin saattaa itkeskellä. Tiedän että tämä on yksilöllistä, mutta mielellään kuulisiin muiden kokemuksia aiheeseen liittyen? Stressaa niin äidin sydäntä tämä jatkuva itku ja apeus..
Kommentit (3)
meidän nyt eskari-ikäinen on ollut hoitomyllyssä jo monta vuotta.
Päiväkotiin sopeutuminen on tähän asti joka vuosi kesäloman jälkeen kestänyt ja kestänyt... vielä viime vuonna -5-vuotiaana- itkettiin aamuisin elokuulta isäinpäivälle asti. Ja joulun jälkeen taas pitkälle tammikuuta. Päiväkodissa oli kuitenkin siinä vaiheessa jo tutut kaverit ja hoitajat jo parin vuode takaa, ja päivisin kaikki sujui aivan loistavasti: eron hetki vain oli vaikeata.
(Nyt sentään sujuu loistavasti!!)
Anna pari kuukautta ainakin aikaa.
Nyt vasta pääsin lukemaan näitä..
Täytyy malttaa odotella vaan.. Kiitos etenkin Simasuulle tosi hienosta ja paneutuneesta vastauksesta! Siitä oli apua ja herätti ajatuksia! :)
mutta meidän kokemus, nuoremmasta tosin.
Meidän neiti meni päiväkotiin 1v10kk - ei yhtään ollut menoa vastaan vaan tykkäsi kovasti ja kaipasi päiväkotiin jopa lomalla ;-)) eli niitä kavereita ja tapahtumia ja päiväkodissa oli ' herran enkeli' eli viihtyi hyvin ei koskaan kiukutellut jne.
MUTTA iltaisin oli tosi kiukkuinen ja itkuinen - varsinkin kotiin tultaessa. Yöt oli kolmatta kuukautta todella risaisia ja tyttö heräili paljon. Lisäksi tyttö on oikeasti luonteeltaan tosi tempperamenttinen (mitä eivät päiväkodissa ottaneet uskoakseen alkuun ollenkaan). Eli tyttö ei uskaltanut näyttää niitä kaipuun ja pelon tunteitaan päiväkodissa vaan prosessoi niitä sit kotona. Eli siitä johtui tuo päiväkodissa kaikki menee loistavasti -tunne.
Tyttösi on isompi ja osaa myös kertoa tuntea paremmin - en tarkoita että kaikki lapset jotenkin oikeesti ' eiviihtyisi' päiväkodissa, mutta usein sen kaikki menee loistavasti fiiliksen takana on myös jotain muuta.
On luonnollista että lapsi kaipaa kotiin ja entisiin tilanteisiin - hänen pitää saada ikävöidä ja osoittaa tunteensa. Aina parempi jos pukee ne sanoiksi vielä, jolloin niistä voidaan keskustella yhdessä.
Eli ainoa keino tilanteessa on mielestäni se, että mahdollisimmaan paljon tässä vaiheessa teet ja touhuat lapsen kanssa el annat hänele kotona aikaasi. Kiireettä niin paljon kuin vain voit. Jaksat sietää sitä itkua, lohdutat myös siinä läsnäololla, mutta et toisaalta anna takertua itseesi esim. lähtötilanteissa eli älä pitkitä niitä tilanteita! Mutta vastapainoksi päiväkodin pitkälle erolle anna tunne että kaikki jatkuu hyvin siitä huolimatta, äiti ei ole kadonnut mihinkään tai joku muu asia (=työ) ei ole tullut lasta tärkeämmäksi. Tätä siis kestää muutama kuukausi - toki lasten luonteet on tässä myös erilaisia!
Itse asiassa vanhemman kuva mukana repussa on joskus hyväksi lapselle - vanhempi on olemassa myös päivän aikana vaikka lapsi ei häntä fyysisesti näe. Kontakti kuitenkin säilyy!