Ankeeta tämä laihduttaminen :(

Tulin vain kertomaan että eipä ole ankeaa enää :)

En enää yhtään kaipaa sitä syöpöttelyherkuttelua. Herkuttelen toki edelleenkin, esim eilen illalla söin kunnon ruisleipää päällä graavilohta ja oivariinia (normaalisti käytössä kevyempi levite), ja viinirypäleitä. Nami. Tänään söin pienen annoksen mansikoita ja banaania kermavaahdolla. Luulen että olen löytänyt tavan syömiselleni, jonka voisin pitää loppuelämäni. Joskus iskee sallainen mättöhimo, ja silloin syön just jotain viinirypäleitä, raujuustoa+mansikoita, porkkanaa...ja jos tuntuu että kyse on siitä ettei ole saanut riittävästi rasvaa niin voin syödä vaikka sitä kermavaahtoa...paino tippuu tasaista tahtia.

onpas sulla ankee laihkari :)



Mä kai söin eilen jätskiä ja kaksi namua, ei laihkari siihen kaadu.



Olen luvannut itselleni herkutteluja silloin tällöin, ja ei ne maailmaa kaada painokin tippunut ihan mukavasti.

Ja minulle ruoka on aina ollut tärkeä asia. Nyt koen myös joutuvani kärsimään. Yritän laihduttaa järkevällä tavalla, siis muuttaa elämäntapoja pysyvästi, mut kyllä on vaikeaa ja repsahduksia tulee vähän liian usein. Ja pettymyksiä kun paino ei tipukaan.

Eikä sitä tarvitse jatkaa kuin koko loppuelämä ;-).

Olkoon se vaikka liikunta, käsityöt, akvaarionhoito, lukeminen, sukupuun kartoittaminen (ei tv:n katselu/surffailu netissä).... Ihan mikä vaan, josta innostutte ja jota haluaisitte ja voisitte tehdä jatkuvasti. Vie ajatukset pois syömisestä, eikä siten tarvitse enää käyttää syömistä nautinnon saavuttamiseen.

Siinä ravitsemusterapeutti just häntä yritti opettaa, että ensin pitää opetella normaalisyöminen: ei miettiä vain kieltäymyksiä, ruoasta saa nauttia. Kyllä normaalilla säännöllisellä syömisellä laihtuu. Ja herkutellakin saa!



Ollaan kuitenkin onnellisia, että meidän laihdutusyrityksistä ei tehdä lööppejä.. ;)

Raakelhan olikin sitten syönyt ja lihonut 3 kg, vaikka oli laihiksella.



Sillä on oikeesti niin paljon ylimääräistä, et siitä on oikeesti helppo tiputtaa yks 10kg äkkiäkin. Viikossa (siis ihan ekassa) lähtee ihan varmasti useampi kilo, jos vaan vähentää sitä syömistä.

Herkutella siis saa, mutta miksi vetää kilokaupalla jotain herkkuja, kun sen saman fiiliksen saa pienemmästäkin määrästä.

Ja tekisit vain suuren muutoksen elämäntavoissasi. Aloita vaikka sillä, että lisäät liikuntaa. Liikkuminen on ihan oikeasti ihanaa, ja siihen tulee himo!! Eka kuukausi on vaikein, mutta sitten liikunnasta onkin tullut jo tapa. Päätät, että kuukauden ajan käyt liikkumassa 4 kertaa viikossa. Ja kun kuukausi on kulunut, huomaat miten olet paremmassa kunnossa ja lenkit menevät nopeammin ja helpommin. Googlaa netistä vaikka Sepon kotisivut, siellä on hyviä vinkkejä miten lenkkeilyn voi aloittaa.



Kun liikuntaa on 3-5 kertaa viikossa, niin sitten aloita ruokaremontti. Luulen, että syöminen vähenee osittain automaattisestikin, sillä liikunta tuo vastaavanlaisen mielihyvän tunteen kuin syöpöttelykin. Ja kun vielä huolehdit, että aterian pääosa on kasviksia ja kastike on lisuke (ei siis päinvastoin), niin paino alenee. Ja pidä vaikka herkkupäivä, jolloin syöt hyvää. Pian huomaat, ettei kermaiset ja sokeriset ruuat olekaan enää niin hyviä :-).

Pidän kyllä liikunnasta, tykkään käydä pitkillä (kävely)lenkeillä, tykkään käydä myös jumpassa. Kaverin kanssa käyn myös joskus kuntosalilla vaikken siitä niin tykkääkään...aina on kuitenkin liikunnan jälkeen hyvä olo.

Minulla ei ole mitään fyysisiä himoja niihin herkkuihin. EN voi aloittaa mitään harrastusta koska pienten lasten kanssa mikään keskittyminen yhtään mihinkään onnistu. Siksipä oiva nautiskelukeino oli aina rauhallisen hetken tullen keskittyä hetkeksi vaikka päivän lehden lukemiseen ja siinä samalla syödä jotain hyvää. Minulla ei oikein ole arjessä niitä mielihyvän lähteitä muita kuin se syöminen.

Mutta kyllä minä laihdutan, vaikka joku muu tätä kutsuisikin ruokaremontiksi. Syön terveellisesti, turhat herkut pois, vain nälkääni ja vain sen verran että nälkä lähtee. En laske mitään, ja tarkoitus olisi jatkaa tätä loppuelämä - nyyh...

ap

Vierailija:

Ja tekisit vain suuren muutoksen elämäntavoissasi. Aloita vaikka sillä, että lisäät liikuntaa. Liikkuminen on ihan oikeasti ihanaa, ja siihen tulee himo!! Eka kuukausi on vaikein, mutta sitten liikunnasta onkin tullut jo tapa. Päätät, että kuukauden ajan käyt liikkumassa 4 kertaa viikossa. Ja kun kuukausi on kulunut, huomaat miten olet paremmassa kunnossa ja lenkit menevät nopeammin ja helpommin. Googlaa netistä vaikka Sepon kotisivut, siellä on hyviä vinkkejä miten lenkkeilyn voi aloittaa.

Kun liikuntaa on 3-5 kertaa viikossa, niin sitten aloita ruokaremontti. Luulen, että syöminen vähenee osittain automaattisestikin, sillä liikunta tuo vastaavanlaisen mielihyvän tunteen kuin syöpöttelykin. Ja kun vielä huolehdit, että aterian pääosa on kasviksia ja kastike on lisuke (ei siis päinvastoin), niin paino alenee. Ja pidä vaikka herkkupäivä, jolloin syöt hyvää. Pian huomaat, ettei kermaiset ja sokeriset ruuat olekaan enää niin hyviä :-).

minun ei tarvitse kärvistellä nälässä eikä kieltäymyksissä, vaan syön todella hyvää ruokaa niin paljon kuin mieli tekee. Puolessa vuodessa on lähtenyt 14 kiloa.

Hiilareitakin mun täytyy saada reilusti enemmän kuin karppaajan jotta voisin hyvin. Enkä kärvistele nälässä. Mutta kyllä mä siitä vaikutteita olen ottanut, esim yleensä syön vaikkapa uunilohten kaverina pakastevihanneksia perunamuusin sijaan. ap

Itse tein ruokaremontin, tavoitteeni hidas painonpudotus eli keskimäärin 300 - 400 grammaa viikossa. Saan syödä aktiivisuuden mukaan 1400 - 2100 kcal päivässä, ja Kalorilaskurilla tarkastan, että proteiini, rasva ja hillihydraatit pysyvät sopivassa suhteessa, kasviksia ja hedelmiä tulee vähintään puoli kiloa päivässä ja kuitua yli 20 g.



Liikunta on ollut osa elämääni jo kauan, harrastan erityyppistä aerobista liikuntaa ja punttitreeniä. Ajan tähän olen ottanut pois televisionkatselusta ja - iik :) - kotitöistä.



Joskus, ehkä kuukauden - parin välein herkuttelen kunnolla. Kalorilaskuri laskee tavoitteen painon mukaan, joten remontoidulle ruokavaliolle on helppo palata, kun huomaa, että tavoite on edelleen realistinen eikä tarvitse kituuttaa, vaikka välillä herkuttelee.



Voimia jatkoon!

Ap hei, sulla taitaa olla nyt väärä asenne asiaan. Jos näet sen kituuttamisena ja pakkona sitä ja pakkona tätä niin takaan ettei se tule kestämään.

Aina voi vielä katsoa mitä voisi korjata ja tosiaankaan ei laihduttaessa pidä kituuttaa ja syödä vain vähän. Yritä ajatella sieltä positiiviselta

kantilta kuinka mukavaa on kun laihtuu ja oikealla systeemillä saa kylliksi ravintoa ja herkutellakin.

Jos tuntuu että on hankala rakentaa itse sellanen järkevä ruokavalio niin siihenkin on apua saatavilla.

Itse jatkan kesken jäänyttä projektia kunnolla kunhan vauva syntyy ja kasvaa sen verran että sa a taas syödä laihdutusmielessä.

Ei ole tarkoitus syöpötellä vain huvin vuoksi...

Eikä se tarkoita että vetäisin mitään kaviaaria ja hummereita ;) Pidän vain huolen siitä etät ruoka mitä syön on oikeasti maistuvaa, jos tekee mieli jotain suolaista hyvää, en vedä pussia perunalastuja vaan teen vaikka herkkuvoileivän (salaattia, rasvaa, kurkkua, kinkkua, fetaa, tomaattia... mitkä nyt milloinkin maistuvat). Makeissa herkuissa otan ennemmin pienen annoksen jotain tosi hyvää kuin pussin " hedelmä" karkkeja. Kiinnitän huomiota siihen mitä syön, keskityn siihen ja nautin oikein kunnolla, niin vähempikin riittää. Nykyisin ei enää edes tee mieli vetää levyä suklaata tai litraa jäätelöä, kun kohtuullisuus on jotenkin sisäistynyt.



Yksi iso asennemuutos oli myös se, etten kieltänyt itseltäni mitään. Totesin vain, että syö vaikka 6 pizzaa päivässä ja juo litra limsaa päälle, mutta tiedät mitä siitä seuraa (kiloja lisää tai tolkuttomat määrät liikuntaa jotta ei lihoisi) joten älä sitten valita _kun_ niin käy. Jokainen voi itse määrittää miten paljon merkitsee ruuasta saatava nautinto suhteessa sen tuomiin seurauksiin omassa kropassa.

mulla on ollut joku syöpötys vaihe... Tällä viikolla syönyt karkkia, jäätelöä ja ruisleipää.



Nyt sitten hirveä morkkis :(



Kuukautiset alkamassa niin mulle iskee oikee syöpöttely, ja mieskään ei ole ollut tsempaamassa mua.

on tärkeämpää kuin syöminen huom en ole anorektikko vaan ihan normaalipainoinen, en edes " liian" laiha, 165cm ja 60kg. Mulle on tärkeää että olen viehättävä ja naisellinen, varsinkin nyt kun olen jo 38-vuotias. En mä sitä sano, etteikö pyöreämpikin nainen voisi olla viehättävä ja naisellinen, minulle vaan ei sovi ylipaino, tulen ihan tankin näköiseksi. Sellainen " tankki" olin synnytyksen jälkeen, kun painoin melkein 80kg. Laihdutin raskauskilot neljässä kuukaudessa kävelemällä vaunujen ja vauvan kanssa tunnin joka päivä. Olen siis valmis tekemään vähän töitäkin sen eteen, että näyttäisin hyvältä. Syön järkevästi, herkutteluhetket osuvat viikonloppuun, hyvää ruokaa ja punaviiniä, suklaata jäkiruuaksi tms. Yritän liikkua säännöllisesti, sauvakävelen, ukoilen ja käyn n 2 kertaa viikossa kuntosalilla, ajankäyttö on vain järjestelykysymys. Liikunta kiinteyttää mutta ruokavalio on avainsana kilojen hallinassa.