Lue keskustelun säännöt.
Kotitöidenjako-diskurssi ihmetyttää - miksi aina " vika" on naisen siisteystasovaatimuksessa?
10.10.2007 |
Minua ihmetyttää, miksi lähes aina, kun puhutaan kotitöiden jaosta ja riidoista niihin liittyen, syy tuntuisi löytyvän naisesta. Eli kun mies ei osallistu tarpeeksi kotitöiden tekemiseen, naisen pitäisi rentoutua ja alentaa standardejaan. Mitä jos naisen standardit ovat ihan kohdallaan ja kohtuulliset, ei kai kaikki naiset ole jotain siivousfriikkejä ja suhteellisuuskyvyltään kehittymättömiä?
Eikö joskus voisi olla niin, että miehen standardit ovat aivan liian alhaiset ja hänen pitäisi vähän ryhdistäytyä ja ryhtyö hommiin, tehdä asioita oma-alotteisestikin?
Tämä tuli taas esiin eilisessä Ilona RAuhalan ohjelmassa. Kun äiti halusi miehensä laittavan sähköjohdot siten, ettei perheen vauva pääsisi leikkimään niillä (esim. jatkojohtorasiat ovat käsittääkseni ihan oikeasti riski), niin Rauhalan kanta oli, että on ihan sama, miten johdot perheessä on seuraavien kolmen vuoden aikana. Miksi niitä johtoja ei muka voisi laittaa turvallisesti ihan heti?
Onko sinunkin standardit liian kovat ja turhaudutko, jos kotona ei tapahdu mitään ilman sanomista?
Kommentit (32)
Kun on kolme lasta, niin arki pitää vaan saada pyörimään. Ei siinä jouda tappelemaan jostain imuroinnista. Lopetin mussutuksen ja yht' äkkiä mies aktivoitui ihan itsestään. En jaksa itse käyttää energiaani sen miettimiseen kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon. Ei meillä siivoukseen ihan mahdottomasti aikaa mene, kun ei missään linnassa asuta. Toki sitä tavaroiden vientiä saa tehdä päivittäin, mutta yritän myös kouluttaa lapsia osallistumaan rojujensa keräämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huvittaisipa kuulla vastaavaa selittelyä kun aiheena olisi puolisoiden erilaiset seksitarpeet parisuhteessa (niin päin että mies haluaa useammin) :D
" sun täytyy ehkä hellittää sun vaatimustasoa ja hyväksyä se vaimon vähäisempi halukkuus, jos sulla tulee ensin se raja vastaan että seksiä on saatava niin sä voit itse tehdä itselles jotain, ja nimenomaan omin käsin siinä tilanteessa" .
Tämä oli hyvä pointti. Yleensä näissä kotielämän ja perheen välisissä jutuissa on lähtökohtana jotkut todella ihmeelliset stereotypiat ja niiden mukaan keskustellaan vaikka todellisuus olisi jotain muuta. Mä en myöskään tunnista omasta ystävä- ja tuttavapiiristäni tuota sottapyttymiesten heimoa, mutta ilmeisesti sellainenkin on olemassa. Samalla tuntuu olevan todella syvässä naisten käsitys itsestään marttyyrina. Jos kotona asiat eivät suju naisten tahtomaan malliin, niin silloin nainen uhrautuu ja alistuu muun perheen edessä elämään sotkuisessa kodissa.
Tää sama ajatusmaailma tuli tuossa keskustelussa, jossa naiset kertoivat miten heillä ei ole omaa aikaa ikinä, eivätkä he sitä kaipaakaan. Itsestäni tuntuu kyllä siltä, että alistuminen muiden tarpeisiin on kyllä mennyt liian pitkälle, jos esimerkiksi viiden vuoden aikana ei ole voinut käydä missään omassa menossa yksin. Sitten vielä ajatellaan näitä ihmisiä sankarivanhempina. Naisen paras malli on se kun hän alistuu koko perheen ja parhaimmilla koko suvun työjuhdaksi, joka venyy ihan kaikkeen. Tällainen ajattelu tuntuu olevan todella syväänrakennettu monissa naisissa, ainakin av:n palstan mukaan.
Vierailija:
USEIN sana ei kuitenkaan viitannut kaikkiin miehiin ja siihen, että kaikki miehet olisivat sottapyttyjä, vaan siihen, että kokemukseni mukaisesti USEISSA lehtikirjoituksissa tämä kotitöiden jaon ongelma yritetään ratkaista sillä, että naisen määrittämästä siivoustasosta pitää joustaa ja ottaa rennompi suhtautumistapa arjen kaaokseen.
Ketjun otsikosta lähtien olet käyttänyt sanaa AINA.
Tietyssä määrin tämä varmasti onkin hyväksi, mutta entä kun koti uhkaa muuttua kaatopaikaksi?
" Kaatopaikka" - diskursiivista suurentelua räikeimmillään.
Kyllä kotona kuitenkin joudutaan jotain kotitöitä joskus tekemäänkin, jotta se säilyy asumiskelpoisena.
Selkeiden siivousrupeamien lisäksi tarvitaan juuri tuota alinomaista järjestelyä, sillä muuten siivouspäivän työtaakasta tulee niin suuri, ettei sitä pysty edes kahden vanhemman voimin toteuttamaan (jos lapset vielä niin pieniä, ettei edes heistä ole apua. Etenkin, kun myös jälkikasvusta pitäisi pitää samanaikaisesti huolta.
JOSKUS saattaa ollakin, että miehen saamattomuus aikaansaa jopa asuinviihtyvyyden laskua. LIIAN USEIN kyse on kuitenkin vallankäytöstä: ei ole edes kyse siitä, ettei mies tekisi osuuttaan, vaan siitä, että " tekee väärin" . Mussutuksen aiheeksi riittää mikä tahansa, mutta tehdyllä työllä ei ole mitään arvoa, etenkin jos se ei ole NAISEN MÄÄRITTÄMÄÄ kotityötä.
Ehkä tätäkin suurempi ongelma on se, että kokonaisvastuu kotiin ja lapsiin liittyvissä asioissa helposti siirtyy naiselle. Hän on se joka hoitaa ja huolehtii.
Onhan se ongelma, voimahalit vaan niille, joille näin on käynyt. Tervejärkiset henkilöt kykenevät kyllä sukupuolesta riippumatta huolehtimaan elinympäristöstään.
- 7- amatööriterapeutti OTO.
Ja piittaamattomuus siisteyteen johtuu ihan siitä, että äitinsä ei ole kotona kasvattanut siihen. Molemmat veljensä asuvat aivan järkyissä läävissä, missä äiti käy kerran vuodessa vähän siivoamassa. Muuten sitten tavaroita ja vaatteita säilytetäänkin lattialla.
Tässä oli niiiiiin tuttua tekstiä. Juuri näin myös miehen äiti toimii. Anoppi kyllä käy kerran viikossa miehen veljillä siivoamassa. JA käy siinä sivussa joittenkin muittenkin tuttujen kämppiä nuolemassa, " ku eihän ne ilman minua pärjää." JA anopin kämppä on ihan kamalan paskanen ja sotkuinen, tavaraa liikaa, ja mehuja ei kuivata jotka kaatuu lattialle, roskat viedään kerran kk.
Minä en ole itsekään kova siivoamaan, olen alentanut tasoa roimasti kun lapsia on useampi ja mies ei paljon viitsi tehdä.
Onneksi mies on loistava kokki ja leipuri, tekee niitä juttuja mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on kyllä vaikeuksia viihtyä kodissa, jossa on sekamelska ja likaista. En myöskään pidä siitä, että kotona olisi riskitekijöitä lapsen turvallisuudelle, kuten nyt niitä pahamaineisia johtoviritelmiä käden ulottuvilla, koska onhan parisuhteessa tärkeämpiäkin asioita kuin tuollaiset pikkujutut.
Vierailija:
En myöskään pidä siitä, että kotona olisi riskitekijöitä lapsen turvallisuudelle, kuten nyt niitä pahamaineisia johtoviritelmiä käden ulottuvilla, koska onhan parisuhteessa tärkeämpiäkin asioita kuin tuollaiset pikkujutut.
Onks tässä lauseiden välillä joku yhteys? (siirtyäksemme diskursseista syntakseihin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olennaisempaa oli huolehtia parisuhteesta. Ihan oikeinhan se on, parisuhde on tärkeä, mutta kyllä mielestäni myös kodin tekeminen turvalliseksi lapselle on tärkeää, eikä se voi odotuttaa kolmea vuotta.
Mutta meidän perheessä se menee niin, että miestä kyllä häiritsee sotku (epäjärjestys), mutta hänen mielestään se on vaimon tehtävä pitää koti siistinä. Vaimo kun on kotiäitinä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
olennaisempaa oli huolehtia parisuhteesta.
Jäi vähän hämäräksi äskeisestä ja en ohjelamaakaan ole nähnyt, mutta nyt kai ymmärsin. Oliko se helvetin piuha niin tärkeässä roolissa siinä ohjelmassa (mikä se ohjelma muuten oli?)ja ratkaisun saavuttamisessa, että sitä jauhetaan täälläkin koko päivän?
Äitipuoli on eronneiden ja leskimiesten yleisin kodinkone.
Meillä tosin kodin siisteyden tavoitetaso määriteltiin heti suhteen alussa ja kotityöt jaettiin tasan. Havaittuaan, ettei halua tehdä niin paljon kotitöitä mies palkkasi säännöllisesti käyvän siivoojan. Ihan hyvä järjestely mielestäni.
t. muuan äitipuoli
ehkä Rauhala yritti saada parin tajuamaan, että jotain on pielessä, jos jatkuvasti jankataan yhdestä asiasta, tässä tapauksessa siis sähköjohdoista. En pystynyt katsomaan kuin muutaman minuutin, kun ärsytti se johtojankkaus. Minun veikkaukseni on, että nainen on naputtanut asiasta. Mies taas oli lapsellinen (ei se mua huomioikaan enää ikinä) kun mökötti. Tyypillinen esikoisensa äskettäin saanut pariskunta. Pienet oli murheet. Kun lapsi kasvaa ja äitikin vähän irtautuu tuosta matroonan roolista, niin eiköhän se siitä.