Lue keskustelun säännöt.
Kotitöidenjako-diskurssi ihmetyttää - miksi aina " vika" on naisen siisteystasovaatimuksessa?
10.10.2007 |
Minua ihmetyttää, miksi lähes aina, kun puhutaan kotitöiden jaosta ja riidoista niihin liittyen, syy tuntuisi löytyvän naisesta. Eli kun mies ei osallistu tarpeeksi kotitöiden tekemiseen, naisen pitäisi rentoutua ja alentaa standardejaan. Mitä jos naisen standardit ovat ihan kohdallaan ja kohtuulliset, ei kai kaikki naiset ole jotain siivousfriikkejä ja suhteellisuuskyvyltään kehittymättömiä?
Eikö joskus voisi olla niin, että miehen standardit ovat aivan liian alhaiset ja hänen pitäisi vähän ryhdistäytyä ja ryhtyö hommiin, tehdä asioita oma-alotteisestikin?
Tämä tuli taas esiin eilisessä Ilona RAuhalan ohjelmassa. Kun äiti halusi miehensä laittavan sähköjohdot siten, ettei perheen vauva pääsisi leikkimään niillä (esim. jatkojohtorasiat ovat käsittääkseni ihan oikeasti riski), niin Rauhalan kanta oli, että on ihan sama, miten johdot perheessä on seuraavien kolmen vuoden aikana. Miksi niitä johtoja ei muka voisi laittaa turvallisesti ihan heti?
Onko sinunkin standardit liian kovat ja turhaudutko, jos kotona ei tapahdu mitään ilman sanomista?
Kommentit (32)
Kyllä minäkin olen saanut kuulla, että on annettava periksi, että ei saa olla turhan tarkka. Ja tuota on aika tympeää kuunnella, kun on jo antanut periksi liki kaikessa, ja vaatii vain, että koti on edes imuroitava kerran viikossa. Se ei voi olla liikaa siisteysintoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidin sen osan, että hommasin henkilökohtaiset naulakot, komerot, hyllyt ja lokerot.
Jos ei porukka löydä omia tavaroitaan, niin voivoi.
Minä tulen illalla niin väsyneenä kotiin, että mulle riittää tyhjä sohva, enkä jaksa marmattaa vaikka olisi täysikin - ihan helposti saan heitettyä rojut lattiallekin jos siltä näyttää.
Mies välillä pyörittelee silmiään, kun sen kotona oli aina kovin siistiä. Pyöritelköön, ja jos kovasti vaivaa, niin siivotkoon.
Lakanat vaihdettaisiin ...en edes tiedä milloin.
Pitäisikö siis minun vain rentoutua?
Mielestäni olen jo tarpeeksi rento vaatimustasoltani, muutenhan asuisimme läävässä.
- lakanat on turhia
- jos lattilla ei kestä kävellä edes sukkien kanssa, voi laittaa kengät jalkaan
- ikkunat on tarpeeksi puhtaat jos niistä tulee valo sisään. Jos ei tule niin voi laittaa valot päälle.
- lampunvarjostimet on turhia
- verhot on turhia
- matot on turhia
- yms
Mutta:
-vaatteet silitetään aina
-rasvaa ei saa olla missään
Vierailija:
Minua ihmetyttää, miksi lähes aina, kun puhutaan kotitöiden jaosta ja riidoista niihin liittyen, syy tuntuisi löytyvän naisesta.
Elämme ilmeisesti eri planeetalla - yleensä vika on kyllä miehessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies saa itse vaihtaa käsipyyhkeensä vessaan ja omat lakanansa. Molemmat vaihtaa jotain 2 kertaa vuodessa. MINUA ILJETTÄÄ.
Miehen homma on myös lattioiden puhdistus. Tekee sen pari kertaa vuodessa. Mulle on tulossa astma ja lapsillamme on allerginen ympärivuotinen nuha.
En jaksa hänelle jankuttaa ja on väärin, että joudun tekemään kaiken. Hoidan nimittäin itse muut talousaskareet. Esim. ruuan teen aina ja tiskaan. Huolehdin lasten vaatetuksesta ja muista tarvikkeista ja tekstiileistä ym.
En todellakaan sanoisi että minun siisteyskäsityksissäni olisi mitään VIKAA mutta kyllä minusta siinä ajatuksessa on mieltä, etten voi oikein odottaa mieheltä oma-aloitteisuutta siivouksessa siinä vaiheessa kun hänen mielestään on vielä ihan siistiä. Hänenkin mittapuunsa mukaan sotkuista kotia hän kyllä siivoaa oma-aloitteisestikin mutta siinä vaiheessa minä olen voinut huonosti jo niin pitkään ettei tilanteessa ole mitään järkeä
Voin toki toivoa, että siisti koti pikkuhiljaa muokkaisi miehenkin standardia mutta siihen asti tyydyn siihen että mies kuitenkin tekee niitä kotitöitä vaikkakin vain pyydettäessä. Hän siis TEKEE niitä - kunhan vaan asiallisesti ja suorasanaisesti kerron mitä pitäisi tehdä.
Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on myös hommia joita mies hoksaa tehdä ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänen siisteystasovaatimuksestaan. Se on mielestäni vallitseva tapa selittää tilanne ja yrittää ratkaista ongelma. Itse ihmettelen tuota diskursiivista käytäntöä, sillä minun mielestäni " syy" voi ihan oikeasti olla se, että mies ei suostu kantamaan vastuuta tai miehen tapa toimia ei ole tarpeeksi hyvä. Aina pitäisi muka antaa miehen tehdä asiat tyylillään ja olla tyytyväinen. Mutta entä jos miehen tyyli esim. siivota tuhoaa kodin pintamateriaalit (siis jos mies nyt ylipäätään kykenee tarttumaan moppiin), talo rapistuu hoidon puutteen vuoksi asuinkelvottomaksi, perhe söisi ravitsemuksellisesti ala-arvoista ruokaa yms. En minä ainakaan suostu tuollaiseen elämään.
ap
Vierailija:
Minä hoidin sen osan, että hommasin henkilökohtaiset naulakot, komerot, hyllyt ja lokerot.Jos ei porukka löydä omia tavaroitaan, niin voivoi.
Minä tulen illalla niin väsyneenä kotiin, että mulle riittää tyhjä sohva, enkä jaksa marmattaa vaikka olisi täysikin - ihan helposti saan heitettyä rojut lattiallekin jos siltä näyttää.
Mies välillä pyörittelee silmiään, kun sen kotona oli aina kovin siistiä. Pyöritelköön, ja jos kovasti vaivaa, niin siivotkoon.
Kyllästyin siihen, että ainoastaan minä laittelin tavaroita paikoilleen. Kun keskustelimme asiasta, mies vetosi aina että justhan mä tyhjensin pesukoneen jne. Käsitykseni mukaan harva mies korjailee tavaroita paikoilleen ohi mennessään, pyyhkii pöydän rätillä täysin puhtaaksi siitä noustessaan, pyyhkii murut leikkuulaudalta jne. Miehet eivät ymmärrä sellaista jatkuvaa pieneltä näyttävää puuhastelua, jolla paikat pysyvät siistinä. Ainakin minun mieheni käsitys siisteydestä on se että imuroidaan kerran viikossa.
Eli nykyään en korjaile tavaroita, enkä pidä omaa siisteystasoani yllä. Olen pikku hiljaa oppinut olmaan kärsimättä siitä. En kyllä tiedä mihin tämä johtaa. Lapsia olen opettanut siivoamaan ja korjaamaan lelujansa (2- ja 4-vuotiaat). Pelkoni kyllä on, että lapset tottuvat sekaiseen huusholliin ja alkavat pitää sitä itsestäänselvyytenä. Mutta en kertakaikkiaan jaksa tehdä kaikkea yksin. Jos kaataisin biojätteet olohuoneen matolle, mies astuisi niiden yli =(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihana keskustelu! Katsoin myös eilen Ilona Rauhalaa ja olin pöyristynyt siitä, miten hän puolusteli miestä ja syytti naista. Kolmen lapsen äitinä ymmärsin kyllä hyvin mistä oli johtojen kanssa kysymys!
Terapeuttista huomata, etten ole ainoa joka kärsii miehen siisteysstandardeista ja juuri tuosta " yliastumisesta" . Kun mies on työmatkoilla, meillä on siistimpää, vaikka koko homman pyörittämisestä vastaa vain yksi aikuinen. Olen tätä pohtinut paljon, mutta omakin tasoni vain laskee, kun en koe oikeutettuna sitä, että siivoaisin aikuisenkin jäljet. Oma isäni on siisti ja tarkka, ainakin " leivämuru-tasolla" , ja siksikin ehkä en pysty ymmärtämään sitä, miten mies jättää kaiken levälleen. Hän saattaa kyllä vaihtaa vauvalle vaipan, mutta se käytetty jää pyörimään ties minne. Hän saattaa täyttää astianpesukoneen, mutta pöytiä ei pyyhi. Kun mies tekee jotain, tulisi kai minun olla kiitollinen. En osaa kuvitella tilannetta, jossa minä vain istuisin sohvalla ja mies imuroisi ja hääräisi, toisinpäin kyllä näin voi olla. Ahdistun kotimme kaaoksesta, mutta silti en aina jaksa yksin huolehtia sitä kuntoon. Kyllä mies sitten osallistuu kun pomotan, vähän pahantuulisena, mutta kuitenkin. Ei se kivaa ole.
Juuri tuo pienen, näkymättömän ja loputtoman siivoilun ja korjailun kasaantuminen täysin naisen harteille oli omassa parisuhteessani suurimpia ärsytyksen aiheita. Mies kyllä imuroi ja täytti tiskikonetta, ainakin asiasta huomautettaessa, mutta jo pöytien pyyhkimisen kanssa oli niin ja näin. Usein seurasin iltaisin sen ilmeitä, kun se makasi sohvalla ja minä sohasin huoneesta toiseen, keräilin leluja, vein mennessäni vaateläjän kaappiin, toin tullessani tyhjät astiat keittiöön jne jne. Eikä se ilme kertonut, että tilanteessa olisi mitään vinossa. Kun kerran minua häiritsi, minun asia oli tehdä.
Nykyään asun lasten kanssa ilman miestä ja täytyy sanoa, että vaikka ero on kamala asia, niin tässä suhteessa olen paaaaljon onnellisempi nykyään. Voin pitää asuntoni siinä kunnossa kuin haluan (ja lapset sallii), voin imuroida kun itse haluan, vailla huonoa omatuntoa siitä, että taas minä, tai siitä, että joudun taas pyytämään miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Se on mielestäni vallitseva tapa selittää tilanne ja yrittää ratkaista ongelma. Itse ihmettelen tuota diskursiivista käytäntöä, sillä minun mielestäni " syy" voi ihan oikeasti olla se, että mies ei suostu kantamaan vastuuta tai miehen tapa toimia ei ole tarpeeksi hyvä. Aina pitäisi muka antaa miehen tehdä asiat tyylillään ja olla tyytyväinen. Mutta entä jos miehen tyyli esim. siivota tuhoaa kodin pintamateriaalit (siis jos mies nyt ylipäätään kykenee tarttumaan moppiin), talo rapistuu hoidon puutteen vuoksi asuinkelvottomaksi, perhe söisi ravitsemuksellisesti ala-arvoista ruokaa yms. En minä ainakaan suostu tuollaiseen elämään.
ap
Eikä tämä säie ole mielestäsi " diskursiivista käytäntöä" ? Minua kummaksutta lähinnä tuollaiset " aina" -yleistykset, etenkin kun oman kokemukseni mukaan (eipä taida tuttavapiirissä sitten olla kovin paljoa AV-mammoja ja niiden patalaiskoja sottapyttyäijiä) modaalinen tyyppi on ennemmin tuo terapeutin (en kyllä ole nähnyt ohjelmaa) kuvaama tilanne, jossa miesten syyllistäminen on lähinnä itsetarkoitus ja naisten vallankäytön muoto, eli diskurssin määrittelevät naiset.
- 7 -
Sillä eipä olis lapsilla sitten enää kovin kummoinen siisteyden malli. Ja sitä just oon miettinyt, että jos minä en olisi täällä, niin miltähän talo näyttäisi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Sen lisäksi, että mies ei tosiaan ikinä pyyhi pöytiä, niin ei sille tulisi ikimaailmassa mieleen pestä keittiön kaappien ovia, verhoja, vessan tai keittiön hanoja, pesuhuoneen lattiaa, saunan lauteita, poistaa tahroja vaatteista, pestä uunia, ottaa liettä paikoiltaan ja siivota lieden takaa, pyyhkiä kirjahyllystä pölyjä, sormenjälkiä ovista, roiskeita keittiön seinistä, pölyjä lattialistojen päältä, imuroida hämähäkinseittejä katosta, jne. Nää on pikkujuttuja, mutta jos ne on kymmenen vuotta tekemättä, niin aika läävältä alkaa näyttämään. Enkä haluaisi, että mun lapset asuisivat sellaisessa. Ei auta kuin pysytellä hengissä.
Ja piittaamattomuus siisteyteen johtuu ihan siitä, että äitinsä ei ole kotona kasvattanut siihen. Molemmat veljensä asuvat aivan järkyissä läävissä, missä äiti käy kerran vuodessa vähän siivoamassa. Muuten sitten tavaroita ja vaatteita säilytetäänkin lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaa vasta kolmen vuoden päästä paikoilleen? Kyllä minusta pahin vaihe on juuri tuo 0 - 3 v johtojen kanssa. Ei meillä 3-vuotiaat ole enää johoista kiinnostuneet.
Minulta jäävät tavarat usein hujan hajan. Viikkosiivouksen teen useimmiten itse ja huolellisesti. Taitaa olla näkemykseni mukaan enemmän persoonakysymys kuin sukupuoleen liittyvä asia.
Miehelle on tosi tärkeää että tavaroita ei ole esim. eteisen lipaston päällä, keittiön pöydällä jne. Jaksaa aina nalkuttaa siitä.
Itseäni ei haittaa jos esim. eteisen lipaston päällä on lehti, kynä ja avainnippu (miestä kyllä risoo ihan kybällä). Miehen siivous onkin viskoa tavarat pöydiltä yms. vaan nopeasti jonnekin näkymättömiin (eikä usein edes muista minne on laittanut). Eli poissa silmistä, poissa mielestä.
Itselleni on tärkeämpää sellainen perussiisteys, eli tavaroita voi olla kohtuudella esillä, sillä täysin tyhjä esineetön kämppä on mielestäni liian steriili. Itselleni on tärkeämpää, että vessanpönttö ja lavuaari on kohtuu siistejä, keittiön kaappien ovessa ei valu kahvivana, mikron seinillä ei ole edellisen viikon ruuat jne. Puhtaus on minulle siis tärkeämpää.
Jos mies hoitaisi meillä kodin, niin meillä ei koskaan:
*pestäisi vessanpönttöä tai lavuaaria
*pyyhittäisi pölyjä
*pyyhittäisi kaapinovia/väliovia
*pestäisi jääkaappia (2 kertaa vuodessa riittäisi)
*pyyhittäisi lattioita nihkeällä (etenkin keittiö kaipaa tätä)
*vaihdettaisi lakanoita
*pyyhittäisi eteisen peilikaappien ovia
*pestäisi mattoja (kerran vuodessa riittäisi)
*sulatettaisi pakastinta
*pyyhittäisi pölyjä kaappien päältä
*pestäisi ikkunoita (1-2 kertaa vuodessa riittäisi)
*jne jne jne
Miehen siivous on nopea tavaroiden viskominen näkymättömiin, keittiön tason pyyhkiminen ja imurointi. Ihmettelee miten mulla voi helposti mennä koko päivä siivotessa ja paikkoja järjestellessä.
Miehet on miehiä.
USEIN sana ei kuitenkaan viitannut kaikkiin miehiin ja siihen, että kaikki miehet olisivat sottapyttyjä, vaan siihen, että kokemukseni mukaisesti USEISSA lehtikirjoituksissa tämä kotitöiden jaon ongelma yritetään ratkaista sillä, että naisen määrittämästä siivoustasosta pitää joustaa ja ottaa rennompi suhtautumistapa arjen kaaokseen. Tietyssä määrin tämä varmasti onkin hyväksi, mutta entä kun koti uhkaa muuttua kaatopaikaksi? Kyllä kotona kuitenkin joudutaan jotain kotitöitä joskus tekemäänkin, jotta se säilyy asumiskelpoisena.
Selkeiden siivousrupeamien lisäksi tarvitaan juuri tuota alinomaista järjestelyä, sillä muuten siivouspäivän työtaakasta tulee niin suuri, ettei sitä pysty edes kahden vanhemman voimin toteuttamaan (jos lapset vielä niin pieniä, ettei edes heistä ole apua. Etenkin, kun myös jälkikasvusta pitäisi pitää samanaikaisesti huolta.
Ehkä tätäkin suurempi ongelma on se, että kokonaisvastuu kotiin ja lapsiin liittyvissä asioissa helposti siirtyy naiselle. Hän on se joka hoitaa ja huolehtii.
jos standardit sopii itselle, ei ne välttämättä sovi toiselle, toista ei voi muuttaa joten itsestä se muutos on lähdettävä.
Meillä mies tekee paljon kotitöitä, ja olen 100% varma että tämä johtuu pelkästään siitä että minä en ole meillä ottanut " emännän" roolia. Monet naiset tahtovat suhteen aluksi olla niitä hoivaavia emoja ja kodinhengettäriä jotka tekevät kaiken, ja sitten parin vuoden päästä ihmetellään miksei mies tee mitään.
Jos nainen päättää, että heidän yhteisessä kodissaan noudatetaan pelkästään naisen siisteys-, lapsenhoito- ym. käytäntöjä, niin ei pitäisi olla mikään ihme että silloin nainen tekee valtaosan hommista itse!
Ja vielä; jos siivoaminen on maailman tärkein juttu niin miksi ihmeessä perustatte perheen ihmisen kanssa, jota siivoaminen ei voisi vähempää kiinnostaa? Ettekö te todellakaan tajunneet, että mies joka elää kaaoksen keskellä, ei luultavasti välitä siivoamisesta???
Minun siivousintoni on muuten tuhonnut äiti, joka piti talon aina kunnossa ja varmisti ettemme asu " kaatopaikalla" . (Voiko huonompaa liioittelua enää olla???) Ainoastaan hänen tapansa oli oikea, kaikki muut siivosivat väärin, vääristä paikoista, väärässä järjestyksessä, väärään aikaan ja aivan liian huonosti. Kaikki muut perheenjäsenet asuivat hänen mukaansa aivan kuin kaatopaikalla (tuo sanonta pisti joistakin vastauksista heti silmään!) jos hän ei olisi pitänyt järjestystä. Kiitoksen sijaan äiti joko jätti huomioimatta tehdyt työt (ihan kuin emme olisi tehneet mitään), haukkui (ihan kuin olisimme siivonneet väärin) tai käski " vitsikkäästi" meidät siivoamaan juuri sen paikan jonka olimme siivonneet ja sitten naureskeli kun ei ollut lainkaan huomannut että se onkin jo siivottu (ja perään pari halveksivaa mulkaisua)...
Kaikkein typerintä oli äidin tapa mainostaa kovaan ääneen, että koti on yhteinen yritys eikä äidin tehtävä ole tehdä kaikkea. Jos koti todellakin on yhteinen yritys niin miksi vain yhdellä perheenjäsenellä on äänioikeus ja valta sanoa mitä tehdään ja miten..?
viitsi tehdä mitään, vaan väittää syyksi sen, että olen kumminkin tyytymätön. Tekosyy.