Ootko pettänyt

En tuomitse mitenkään sillä olen elänyt tismalleen samat jutut kanssasi (pettänyt, kertonut samoista syistä, saavuttanut samat jutut arpineen)

Kaksi liiton ulkopuolista suhdetta on vuosien kuluessa ollut. Enkä aio niistä koskaan miehelleni kertoa. En ole myöskään koskaan potenut huonoa omaatuntoa tekemisistäni.



N38

Olin henkisesti jo eronnut miehestäni, puoli vuotta olin ajatusta erosta päässäni pyöritellyt, en vain ollut saanut aikaseksi sanottua sitä miehelleni. Toisen miehen myötä sain sanottua miehelleni että en halua enää jatkaa, jäin myös kiinni toisesta suhteesta. Onneksi se kaikki on nyt takana.

Olen kolmissakymmenissä, pari lasta, ollaan oltu melkein 10 v yhdessä. On tosin tyrkytetty pillua moneen kertaan (enemmän tai vähemmän suoraan ehdotettu panemista). Ei sopisi minulle.

mutta exää kyllä kerran, ja se siitä sitten, ero tuli tietysti koska en voinut olla tunnustamatta tekoani ja arvasihan sen käytöksestäni. Kokemus opetti sen, että ei ole mitenkään nautittavaa pettää puolisoa, se avarsi siinä mielessä, että tajusin elänneeni exäni kanssa mutta en rakastanut häntä riittävästi. Suhteemme kuoli, hän ei voinut kuvitella jatkavansa enää vaikka olisin ollut halukas yrittämään. Nykyään olen sinut asian kanssa, vaikka ensin mieli oli pahana pitkään. Nyt uudessa rakkaudessani osaan arvostaa tätä kahden ihmisen suhdetta ja vaalin sitä aivan eri tavalla, kunnioittaen yhteistä elämäämme ja rakkautta, jonka elämä on meille suonut. En suosittele pettämistä kelleen, siitä jää lopunperin kuitenkin kiinni ja seuraukset on ikäviä. Miksi olla yhdessä, jos kuitenkin tekee mieli muita? Sitä kyselin itseltäni kun tuon kriisin kävin läpi.

...että salaamalla, mutta ei se ole homman ydin.



Parisuhdeterapia on ihan hyvää, mutta kannattaa hakea sellaista muotoa joka toimii molemmille. Tämän lisäksi kannattaa MOLEMPIEN hakeutua jos vain mahdollista jonkun oman terapeutin luokse myös, vaikka tuntuisikin siltä että se on turhaa. Jos on kertonut niin petetty osapuoli tarvitsee jonkun jolle purkaa tuntojaan, mutta jos ei ole kertonut on tilanne tietenkin toinen.



Minä löysin itselleni todella hyvän psykoterapeutin jonka kanssa oli oikein hyvä keskustella, vaikka en olisi ikinä muuten mennyt. Mutta vaimoni mm. vaati pettämisen jälkeen että minun piti hoitaa " pääni kuntoon" etten tekisi sitä uudestaan.



Vakavasti ottaen, se oli todella hyödyllistä - ei siinä pelkästään omia juttuja käyty läpi, vaan aika laidasta laitaan sai keskustella elämästä ja läheisistä, ihmisen kanssa jolla on ammattilainen ote asioihin. Opin siinä myös ymmärtämään vaimoani paljon paremmin.



Kaikkein hauskinta on se että siinä samassa oma ammattitaitonikin koheni.



Eli vastauksena kysymykseen - olisi ollut fiksumpaa hakeutua ammattilaisen luokse suoraan sen sijaan että olisin purkanut ahdistuneisuutta synnistäni raakaan tunnustukseen.

Tuntuu että neljä viidestä henkilöstä pettää. Kurjaa.

Eikä tulisi mieleenkään. Miksi ihmeessä. Arvostan ja rakastan puolisoani niin paljon etten sellaiseen alistuisi!

kerroin asiasta miehelleni, ja se hiertää välejämme vieläkin ajoittain, vaikken nykytilanteessa koskaan pettäisi..olimme siis tapaillet vasta muutaman viikon tuon pusuttelun tapahtuessa ja tunnustin asian miehelleni ennen kuin menimme naimisiin..aikaa tästä kaikesta n.7 vuotta.. joten miettikää jos aijotte kertoa puolisollenne tapahtuneesta.. itseäni ärsyttää että olin aikoinani niin rehellinen, vaikkei oltu tapailtu kuin muutama viikko...