Pitäisikö lounastreffit miespuolisen työkaverin kanssa lopettaa juorujen takia?

Käyn kerran viikossa lounalla miespuolisen työkaverini kanssa. Olemme ystävystyneet paitsi yhteisen työpaikan takia, myös siksi, että meillä molemmilla on samanlainen " virtahepo olohuoneessa" . En halua nyt tässä tarkemmin kertoa, mistä on kyse, mutta tämä ylimääräinen " taakka" ei kuitenkaan liity kummankaan parisuhteeseen (jotka ovat ihan onnellisia) tai lapsiin, vaan muuhun lähipiiriin. On todella helpottavaa puhua raskaista kokemuksista ja tilanteista välillä perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa, joka on kuitenkin ymmärtää ihan eri tavalla kuin sellainen ihminen, joka ei ole itse kokenut samaa. Näistä lounastapaamisista onkin tullut meille molemmille tärkeitä.



Minulla ei ole tätä työkaveria kohtaan mitään ns. romanttisia tunteita, enkä usko, että hänkään on vähimmässäkään määrin ihastunut minuun. Puolisoni tietää näistä lounastreffeistämme ja hyväksyy ne täysin sekä luottaa minuun. Usein kertoilen hänellekin, mitä olemme lounaalla puhuneet.



Pikku hiljaa tämä viikottainen lounastuksemme on kuitenkin aiheuttanut ikäviä juoruja työpaikalla. Kaikenlaisia juttuja on liikkunut etenkin sen jälkeen, kun työpaikan kesäpäivillä istuimme melko pitkään juttelemassa kahden kesken. (Emme kuitenkaan mitenkään vältelleet muiden seuraa tai vetäytyneet syrjään, emme tietenkään halailleet tai istuneet käsi kädessä tms. Tanssilattialla käväisimme yhdessä, mutta niin kävimme muidenkin työkavereiden kanssa.) Osa juoruista on kantautunut korviimme sattumalta kiertoteitä. Välillä isommassa porukassa istuessamme meille myös saatetaan (puoli?)leikillään vihjailla jotain. Tältä miespuoliselta työkaveriltani/ystävältäni vastaavasti hänen hyvä työkaverinsa jopa suoraan kysyi, onko välillämme jotain.



Kuinka paljon mielestänne tällaisista juoruista pitäisi välittää? Voivatko ne pilata jommankumman maineen, vaikeuttaa asemaa työyhteisössä tai aiheuttaa muuten ongelmia? Sinänsä emme kumpikaan juoruista välitä, koska niissä ei ole mitään perää. En toisaalta haluaisi, että meistä luullaan ja levitellään perättömiä juttuja.



Kaikkein läheisimmille ystävilleni olen suoraan kertonut tuosta meitä yhdistävästä asiasta ja siitä, että sen takia olemme ystävystyneet. Mutta kyseessä on niin kipeä asia, että kaikille en halua siitä kertoa. Sellaisille ihmisille olen sanonut, että olemme vaan kavereita, mutta kaikki eivät sitä tunnu uskovan.