Pitäisikö lounastreffit miespuolisen työkaverin kanssa lopettaa juorujen takia?
Käyn kerran viikossa lounalla miespuolisen työkaverini kanssa. Olemme ystävystyneet paitsi yhteisen työpaikan takia, myös siksi, että meillä molemmilla on samanlainen " virtahepo olohuoneessa" . En halua nyt tässä tarkemmin kertoa, mistä on kyse, mutta tämä ylimääräinen " taakka" ei kuitenkaan liity kummankaan parisuhteeseen (jotka ovat ihan onnellisia) tai lapsiin, vaan muuhun lähipiiriin. On todella helpottavaa puhua raskaista kokemuksista ja tilanteista välillä perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa, joka on kuitenkin ymmärtää ihan eri tavalla kuin sellainen ihminen, joka ei ole itse kokenut samaa. Näistä lounastapaamisista onkin tullut meille molemmille tärkeitä.
Minulla ei ole tätä työkaveria kohtaan mitään ns. romanttisia tunteita, enkä usko, että hänkään on vähimmässäkään määrin ihastunut minuun. Puolisoni tietää näistä lounastreffeistämme ja hyväksyy ne täysin sekä luottaa minuun. Usein kertoilen hänellekin, mitä olemme lounaalla puhuneet.
Pikku hiljaa tämä viikottainen lounastuksemme on kuitenkin aiheuttanut ikäviä juoruja työpaikalla. Kaikenlaisia juttuja on liikkunut etenkin sen jälkeen, kun työpaikan kesäpäivillä istuimme melko pitkään juttelemassa kahden kesken. (Emme kuitenkaan mitenkään vältelleet muiden seuraa tai vetäytyneet syrjään, emme tietenkään halailleet tai istuneet käsi kädessä tms. Tanssilattialla käväisimme yhdessä, mutta niin kävimme muidenkin työkavereiden kanssa.) Osa juoruista on kantautunut korviimme sattumalta kiertoteitä. Välillä isommassa porukassa istuessamme meille myös saatetaan (puoli?)leikillään vihjailla jotain. Tältä miespuoliselta työkaveriltani/ystävältäni vastaavasti hänen hyvä työkaverinsa jopa suoraan kysyi, onko välillämme jotain.
Kuinka paljon mielestänne tällaisista juoruista pitäisi välittää? Voivatko ne pilata jommankumman maineen, vaikeuttaa asemaa työyhteisössä tai aiheuttaa muuten ongelmia? Sinänsä emme kumpikaan juoruista välitä, koska niissä ei ole mitään perää. En toisaalta haluaisi, että meistä luullaan ja levitellään perättömiä juttuja.
Kaikkein läheisimmille ystävilleni olen suoraan kertonut tuosta meitä yhdistävästä asiasta ja siitä, että sen takia olemme ystävystyneet. Mutta kyseessä on niin kipeä asia, että kaikille en halua siitä kertoa. Sellaisille ihmisille olen sanonut, että olemme vaan kavereita, mutta kaikki eivät sitä tunnu uskovan.
Kommentit (21)
Siinähän selitän, miksi juuri tämä ystävä on minulle tärkeä ja mikä meitä yhdistää. Hänen sukupuolellaan ei ole asiassa minulle mitään merkitystä.
Ap
Ei niistä kannata välittää, riittää kun itse tietää miten asiat on.
Mä käyn joka päivä naispuolisen työtoverini kanssa syömässä. Kukaan ei koskaa oo kysyny et onko meillä suhde...
Et ihan töihin pitää mennä vieraan ukon kanssa terapoimaan...
Ärsyttävää, että juoruihin ei tarvita muuta kuin että kaksi ihmistä käy säännöllisesti kahdestaan lounaalla ja sattuvat olemaan vastakkaista sukupuolta.
Ap.
opiskelimme miehen kanssa samassa oppilaitoksessa ja hengailtiin paljon erään miespuolisen ystävän kanssa (joka myös kävi samaa koulua, minä opiskelin eri alaa kuin oma mieheni ja tämä toinen). meillä oli suht tiivis kolmikko, vaikka tavattiin toki muitakin ihmisiä. ja tietysti mun ja miehen parisuhde oli meille se tärkein suhde.
oltiin siis naimisissa jo tuolloin, ja samaan aikaan kun alettiin odottaa esikoista, mies sai työpaikan muualta. jäin yksin kasvavan mahani kanssa opiskelupaikkakunnalle viimeistelemään omat opintoni, tavattiin miehen kanssa viikonloppuisin.
tämä ystävämies jatkoi myös opiskelua ja minä jatkoin hänen tapaamistaan ihan normaalisti, tosin en ehkä niin tiiviisti kuin aiemmin. miehillä oli ollut omia juttuja ja ne jäivät tietty pois, mutta minun ja ystävämiehen omat jutut (esim. katsoimme joka tiistai yhdessä yhden ohjelman telkkarista) säilyivät, JA VOI JESSUS SITÄ JUORUJEN MÄÄRÄÄ!
todella rasittavaa vihjailua odottamani lapsen isyydestä jne. olin välillä ihan romuna, vaikka yritin olla välittämättä.
" On todella helpottavaa puhua raskaista kokemuksista ja tilanteista välillä perheen ulkopuolisen ihmisen kanssa, joka on kuitenkin ymmärtää ihan eri tavalla kuin sellainen ihminen, joka ei ole itse kokenut samaa."
Tuota kai kutsutaan ns. vertaistueksi.
Puhun kyllä asiasta myös puolisoni kanssa, mutta
a) hän ei ole itse kokenut samaa
b) olemme puolisoita ja samaa perhettä eli äärettömän läheisiä toisillemme. Välillä on tervellistä saada asiaan myös " sivullisen" näkökulma.
Ap.
paitsi ei mitään virtahepoja tms. Mukava tyyppi ja lounaalla käytiin pari vuotta, mieheni tiesi tämän ja hyväksyi. Ei mitään vispilänkauppaa, molemmilla omat suhteet kunnossa. Lähinnä yhdisti ammatillinen yhteinen mielenkiinto. Puhuttiin myös matkailusta, harrastuksista ym mitä olis voinu kenen tahansa naisen kanssa puhua. Hän nyt vaan oli (on) mies.
En välittänyt vihjailuista, vaikka joskus tuntui kieltämättä kiusalliselta.
Ehkä kaipaat huomiota. Mix muuten ryhtyisit tollaseen?
kun kaikki asiat kuitenkin on ns. kunnossa etenkin päällisin puolin.
Todella pahasti masentuneet & sairaatkin joutuu odottamaan terapiaa jopa vuosia.
Ap
Eikä tässä ole kyse miehIstä, vaan miehestä.
...voisit ottaa milloin hyvänsä miehesi tai työkaverisi vaimon mukaan näille lounastreffeille, siis jos ne ovat todellakin niin viattomia, ettei niissä ole mitään hävettävää, vaikka jäisit rysän päältä kiinni, niin mielestäni niissä ei ole sitten mitään outoa tai väärää. Ärsyttää tuollaiset tytöt on tyttöjen kanssa ja pojat poikien kanssa! Anna toisten juoruta! Itsehän sinä tiedät milloin olet astumassa viattomuuden rajan yli.
Oma näkenykseni: Koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Jätä noi huhut omaan arvoonsa, luulatavasti kuolevat pikkuhiljaa.
Mitä ihmeen pahaa on käydä lounaalla miespuolisen ystävän kanssa. Siis ihan vaikka ei olisi mitään ongelmiakaan puitavana. Itsekin käyn ja usein. Mulla on paljonkin miespuolisia työkavereita.
Joillekin maailma on niin mustavalkoinen (ja mustasukkainen), että miesten ja naisten kahdenkeskinen aika kuuluu vain parisuhteeseen.
Ap, sinuna jatkaisin ystävyyttä kuten ennenkin, ei ole muiden asia " päättää" , mitä välillänne tapahtuu. Juorukelloja on tässä maailmassa joka asialle, ja jotkut nyt vain eivät voi ymmärtää miehen ja naisen välistä _ystävyyttä_, jolla ei ole mitään tekemistä romantiikan kanssa.
Minusta miespuoliset ystävät ovat todellinen rikkaus, ja samankaltainen elämäntilanne antaa ystävyyteen omanlaistaan syvyyttä, jota muut (valitettavasti) eivät aina voi ymmärtää.
Olisit katsonut eilen dr. Philliä se sanoi aika suoraan mitä mieltä oli lounastreffeistä!
Tämä palstakin kertoo, että tosiaan niitä ihmisiä riittää, joiden mielestä mies ja nainen eivät voi olla pelkkiä ystäviä. Minä en ymmärrä tällaisia ihmisiä, he taas eivät ilmeisesti ymmärrä minua ja näkemystäni.
Sen kanssa täytyy ilmeisesti vain elää.
Jos vaikka terve ja vakavasti sairas ovat ystäviä, ei kai kukaan automaattisesti oleta, että toinen haluaa vain päteä hoitamalla toista ja toinen odottaa toiselta vain hoivaa, tukea ja passaamista. Tasavertaista ystävyyttä ilman " taka-ajatuksia" voi olla yhtä hyvin miehen ja naisen kuin nuoren ja vanhan, suomalaisen ja maahanmuuttajan, lestadiolaisen ja ateistin, terveen ja sairaan jne. välillä.
Luulen, että otan ystäväni kanssa suoraan puheeksi sen, että juorut ovat alkaneet mietityttää minua. Mietimme sitten yhdessä, välitämmekö puheista vai emme. Samoin aion jutella juoruista mieheni kanssa ja kysyä, haittaavatko ne häntä. Olen kyllä niistä aiemminkin maininnut, mutta täytyy jutella vielä perusteellisemmin kanssaan ja kuunnella hänen näkemyksiään. Kuten aiemmin kirjoitinkin, ystävyyttämme vastaan hänellä ei ole mitään.
Ap
käsitys lounastreffeistä muodostuu hömppäohjelmia katsomalla.
Vierailija:
Olisit katsonut eilen dr. Philliä se sanoi aika suoraan mitä mieltä oli lounastreffeistä!
Ehkä teillä on tosiaan suhde. Mix työpaikalla pitää olla just miespuolinen " ystävä " ? Haiskahtaa kyllä vähän oudolle....