Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yrittäjä miehenä:(

Vierailija
09.10.2007 |

Mies oli toisella töissä viime vuoteen asti siitä lähtien kun aloimme olemaan yhdessä 17 vuotta sitten. Yrittäjyyteen alkoi vuosi sitten.



Nyt yrittäjyys repii hermojani. Yht´äkkiä kaikki on kaatunut niskaani. Perheen pyöritys, lasten hoito, siivous, kaupassa käynti ja kaikki mahdollinen. Mies ei ajallisesti ole paljoa poissa kotona, ihan normaalisti vain päivät mutta on henkisesti poissa koko ajan.



Ei kuule kun puhutaan koska on niin ajatuksissaan. Tiuskii eikä ole enää yhtään niin huolehtivainen ja hellä kuin mitä ennen oli. Varsinkin lasten puolesta olen surullinen. Iskä joka ennen vei puistoihin kovastikin lapsia ja muutenkin touhusi ja oli läsnä lastensa elämässä, on nyt todella poissaoleva. On siis selvästikin stressaantunut.



Yritys toimii kahdessa kaupungissa ja nyt miehen piti lopettaa toisessa kaupungissa mainostaminen jotta tilanne hieman rauhoittuisi. Mies LUPASI että toisen kapungin mainostaminen lopppuu (ei siis laiteta puhelinluetteloon ilmoitusta) koska töitä iohan tarpeeksi täällä kotikaupungissammekin mutta kuinkas kävikään. Tänään katselin firman posteja kun niitä aina lajittelen laskutusta varten niin huomasin että mies on ottanut puhelinluetteloon ilmoituksen sinne toiseenkin kaupunkiin.



Olen yrittänyt puhua miehelle nätisti ja vähemmän nätisti että alkaisi hieman ajattelemaan perhettäänkin mutta siitä ei ole mitään hytötyä.



Miksi mieheni on näin itsekäs paskiainen? Firma tuntuu olevan kaikki kaikessa.



Muilla yrittäjän vaimoilla tai yrittäjällä vastaavaa? Jatkuuko tämä vaan ikuisesti vaan herääkö mies jossain vaiheessa arvostamaan perhettäänkin?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
09.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitten tuli miehelle työuupumus ja loppui vasta kun hankki lääkkeet ja teki selvän elämänmuutoksen. työt töihin, ei kotiin.



ongelmia on vieläkin ja sähköposti kutsuu illalla lasten mentyä nukkumaan, mutta enää ei niin paljon. uhkailen että masennuksesi uusii jos taas aloitat hullun työputken.

Vierailija
2/4 |
09.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja monenlaisia on ihmisiäkin. Itse pyrin hoitamaan yrityksen asiat kokolailla " virka-aikana" , mutta aina se ei onnistu - kyllähän tämä keskimääräistä palkkatyötä enemmän omistautumista vaatii, joskin monet tuntemani palkkatyöläiset tekevät pitempää päivää ja enemmän töitä kotonnankin. Ahneus on aina paska nakki...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
09.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni ei ole yrittäjä, mutta tekee silti ihan hillitöntä päivää. Yrittäjän tyttärenä ajattelin silti vastata.

Isäni alkoi yrittäjäksi ollessani n. 10 v. ja jatkaa samaa tahtia edelleen, vaikka eläkeikä alkoi vuosia sitten. Meillä oli kotona juuri tuollaista; äiti hoiti kaiken. Suhde isään jäi väkisinkin etäiseksi ja meistä tyttäristä kasvoi erittäin itsenäisiä. Äitimme ei ollut työelämässä, joten emme toki olleet vailla huomiota. Olemme molemmat siskoni kanssa valinneet miehet, jotka ovat hyvin samanlaisia isämme kanssa suhteessa työhön: työ/raha erittäin tärkeätä, vaimo hoitaa kaiken, perheelle ei jää aikaa..



Yritä saada miehesi huomaamaan, että hän on ikään kuin liukenemassa ulos perheestänne. Kohta tilanne on se, että perhe olette sinä ja lapset, mies on " ylimääräinen" . Muistan Timo Rautiaisen (Trio Niskalaukaus) sanoneen koskettavasti aiheesta. Hän oli roskapussia ulos viedessään pimeästä katsellut perhettään sisällä ja tajunnut, että niillähän on homma täysin hallussa, ei ne häntä mihinkään tarvitse, ei ehkä kohta kaipaakaan. Ja teki lopettamispäätöksen keikkailun suhteen.

Vierailija
4/4 |
09.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekin olen yrittäjä ja yrittäjän on oltavakin vähän enemmän kuin normaalisti kiinnostunut työstään. Eritoten alkuaikoina. Ei yrittäjä voi aina lopettaa päiviään klo 16. Usein teen itsekin töitä vielä iltaisin. Mutta lapsiani en uhraa vaan yritän olla läsnä heidän kanssaan.