Marrasmurut vko 44

Hopelle sylintäydeltä onnea!!! Olipa sulla todellakin nopea synnytys!!



Mulla oli eilen todennäköisesti viimeinen neuvola, uutta aikaa en siis saanut. kun sitä käynistystä on kaavailtu tasan viikon päähän. Eilen alkoi jännittämään enemmän, kun terv.hoitaja sanoi että on aivan varma että sairaalaan kun menen niin vauvan kanssa sieltä pois tulen...



jeps, Pitää muksuja lähte' vielään apuvälineyksikköön aika siellä tunnin päästä.



Ellenlelli 37+1

On mukava tulla lukemaan kuulumisia, kun noita vauvoja alkaa jo ulkoistua joka pinossa! Onnea kaikille jo nyyttinsä kainaloon saaneille. Hassua, että toisaalta tuntuu siltä, että on ollut ikuisuuden raskaana - ja toisaalta muistaa, kuinka täällä ihan just jännitettiin, onko plussat todellisia ja odotettiin 12 viikon rajapyykkiä!



Masennuksesta kärsiville ja sitä pelkääville voimia. Pari läheistäni on sitä mieltä, että mulla oli jonkinlainen syynnytyksenjälkeinen masennus esikon jälkeen, mutten osannut siihen apua hakea. Toivotaan, ettei enää tarvitse läpikäydä. Ainahan se ensimmäinen puoli vuotta on raskasta aikaa, mutta toivon, että toisella kertaa osaisi ottaa jotenkin rennommin.



Itsellä kaikki hyvin, ensi viikolla vauvan painoarvio. Minkäänmoisia merkkejä ei ole, ensimmäisenkin kanssa mua supisti vasta synnärillä. Eli en edes tiedä, miltä ne ennakoivat supistukset tuntuu! Taidan olla vähemmistössä.



Onnea matkaan vauvaa hakemaan lähteville. Perässä tullaan



Meku

35+2

Heippa,



olen lueskellu tätäkin ketjua välillä, vaikken raskaana olekaan, ikuisen vauvakuumeen vallassa on kiva lukea toistenkin odotusaikojen sujumista.. Mutta asiaan, välillä tuntuu että toisilta on vähän (?) elämän realiteetit hukassa kun halutaan aina vaan lapsia lisää, tai uutta vauvaa ainakin, vaikka on selvää että voimavarojen äärirajoilla mennään jo ennestään.



itse en voi ymmärtää (tarvitseeko edes, jokainen meistä tekee päätökset omista lähtökohdistaan), että mitä ajattelee äiti, joka haluaa uuden vauvan heti entisen perään vaikka kärsii vakavasta masennuksesta ja tarvitsee yhteiskunnan tukitoimia jaksaakseen entisten kolmen pienen lapsen kanssa? En tarkoita sitä, että ko. äiti on jotenkin huono, koska tiedän että kolmen pienen kanssa on tosi rankkaa vaikkei olisikaan mielenterveys- tai uupumusoireita. Haluan vaan sanoa sen, että tuollaisessa tilanteessa voi miettiä kenen hyvinvointia ajatellaan oikeasti, ja mitkä motiivit lapsen hankkimisen taustalla on. Entä jos ko. äidille olisi neljäs tyttö tulossa, olisiko seuraava lapsi ajankohtainen taas seuraavana vuonna? Mielestäni jokus on ihan aiheellista sanoa, että turha valittaa kun itse on tilanteeseen tieten tahtoen halunnut.



Joku vertasi masennusta sairautena syöpään, aivan totta, mutta kenelle tulisi mieleen hankkia vauva ennen raskaat syöpähoidot ovat ohi ja keho ja mieli ovat kunnolla saaneet toipua.

olipas nopeeta toimintaa! muistanko oikein että marraskuisille on tähän mennessä tullut tyttöjä? meillekkin lääkäri veikkasi tyttöä, mikä sai mut vähän hämilleen kun olen tottunut poikien kanssa olemaan ja pojat on siis jo isoja. mitä ihmettä niiden tyttöjen kanssa tehdään ?? :)

kaikki vanhat vaatteet mitä oli on siis lähinnä beigeä tai sinistä, onneksi kuitenkin semmosia mitä voi tytölläkin käyttää. jotenkin helpompi pukea tytölle vaalean sinistä, kun pojalle vaalean punaista :)



mulla on vielä toinen lääkäri käynti pelkopolin puitteissa ensviikolla ja nyt alkaa omamieli rauhoittua synnytyksen suhteen. saan jopa nukuttua öisin niissä väleissä kun en pissalla juokse. tänään tuntuu muutenkin riittävän energiaa, tarttis varmaan siivota.



minttuliini rv 37+3

Maria-24: Ilmeisesti tekstisi oli kohdistettu mulle suoraan? Kyllä, meille on tullut 3 lasta peräperään. Ja kyllä tyttöjä kaikki. Ja odotimme kyllä tyttöä tästä neljännestäkin ;)



Sen verran kyllä puolustaudun, että kun aloitin lääkityksen ja mietimme neljättä vauvaa sain asialle siunauksen myös ammatti-ihmisiltä. Ja vointini oli hyvä kunnes lääkitys lopetettiin. Tätä tilannetta ei osattu ennakoida hyvän vointini perusteella. Oli melko varmaa kuitenkin että pystyn olemaan ilman lääkkeitä ja näin vain ei sitten ollut. Meidän lapsilukumme on neljä. Oli sitten tyttöjä kaikki. Ja olemme halunneet lapset pienillä ikäeroilla. Se on meidän päätöksemme.



Ja onhan se hyvä että yhteiskunnalla on tukitoimia meitä "väärin perustein lapsia tekeviä" varten niin ei tarvitse lasten kärsiä huonosta äidistä.



AIHA rv 37 ja jonka lääkitys aloitettiin tänään uudestaan...

Itellä neuvola vasta ensi viikolla vaikka viimeksi siellä meinasiva,t ettei vauva siihen asti mahassa asusta. Toivoisin kovasti, että tuo 37 tulis edes täyteen, vaikka olo on tosi tukala ja öisin ei saa nukuttua. Mutta tuulettaa saan siinä mielessä, että nyt kun on viikkoja 36+2 niin saan synnyttää lähisairaalassa, eikä tartte lähteä ajamaan yli sataa kilometriä isompaan sairaalaan. Huh huh. Tänään ilmakin näyttää paremmalta eli voisi pienen kävelyn käydä lyllertämässä ennen kuin ruokaa pitäisi ruveta väsäämään. :D

Tällä viikolla alkaa marraskuu, joten eiköhän näitä vauvauutisia ala kohta tulemaan vähän enemmänki.



Keskiviikkona kun kävin neuvolassa niin virtsassa oli vähän valkuaista, joten piti viedä torstaina terveyskeskukseen näyte ja varmistaa että kaikki on hyvin. Kyllä oli. Varuiksi sitten käytiin perjantaina taas neuvolassa ja kaikki oli ihan normaalisti.

Tänään olisi sitten seuraava aika ja sais kyllä jäädä viimeiseksi, LA kun on TASAN viikon päästä!



Mä oon alkanu kärsimään turvotuksesta, kun tuo liikkuminen on ollut jonku aikaa vähän hankalaa. Mutta vähän outona pidän sitä että mulla on oikea jalka vähän enemmän turvoksissa kun vasen, mistähän se mahtaa johtua?? Juon vettä päivällä reilusti ja yöksikin varaan vesilasi yöpöydälle, mutta eipä taida auttaa.



crabu-87 ja Hertta rv 39

Ensinnäkin AIHA: olet loistava äiti, masennus on sinun ikioma ominaisuutesi, jonka itse tiedät, jonka kanssa itse päivittäin elät ja mikä tärkeintä, johon olet saanut apua ja tulet jatkossa saamaan. Aivan mahtavaa, että kerrot siitä täällä meille marrasmuruille :-) Älä anna asiaa tuntemattomien sanojen häiritä omaa loppuodotustasi! Surullisena seurailen tätä masennuskeskustelua ja hämmästelen uskomatonta asenteellisuutta ja tietämättömyyttä siitä, mitä masennus on ja mitä siihen liittyy. Kun itse on terve, on helppo tuomita. On helppo sanoa "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "älä valita, itsehän tilanteesi olet valinnut".



En ole itse sairastanut masennusta, mutta seurannut useita läheisiäni, jotka siitä kärsivät. Moni heistä on äitejä. Moni on ollut rohkea ja uskaltanut luottaa tulevaisuuteen, tullut raskaaksi ja lääkityksen, terapian ja ystävien turvin selvinnyt hienosti äitiydestä. Moni on parantunut täysin, vaikkakin tietoisena omasta alttiudestaan sairastua milloin tahansa uudestaan. Tuntemani äidit ovat pärjänneet hienosti, lapset ovat saaneet rakkautta ja huolenpitoa - ovatko saaneet ehkä enemmän kuin ns. pärjääjäihmisten, joiden elämä keskittyy toisten tuomitsemiseen ja illuusioon, jossa kaikki ympäröivä on täydellistä harmoniaa ja ulkoa ohjautuvien elämän realiteettien noudattamista?



Vaikuttaa siltä Maria_24, anteeksi vain, että sinulta puuttuu vielä lujasti elämän kokemusta tai taitoa määritellä elämän moniulotteisia realiteetteja, jotka muotoutuvat yksilöllisesti meistä jokaisen kohdalla. Jokainen masennuksesta kärsivä ihminen, äiti tai ei, on yksilö, jokaisella on oma ennusteensa, jokaisella omat elämän realiteettinsa, joista ulkopuolisten on mahdotonta arvioida mitään. Yksi sairastaa vuoden, yksi kolme, toinen koko ikänsä ja väliin voi mahtua pitkiä terveitä aikoja. Masennus on sairaus, jonka tulevaisuutta ja kehityskaarta on vaikea ennustaa edes ammattilaisten. Onnellisia ne äidit, jotka ovat saaneet ylipäänsä masennukseensa apua,! Moni jää yksin ja kovin moni juuri siksi, että pelko ympäristön suhtautumisesta vie pakkopärjäämisen kierteeseen, jossa apua ei edes ymmärretä hakea ennen kuin on liian myöhäistä. Tiedätkö Maria_24 kuinka monta masentunutta, lääkitystä käyttävää läheistä juuri sinun ympärilläsi on? Uskaltavatko he puhua sinulle asiasta?



Hienoa, että joukostamme löytyy mahtavia superäitejä, jotka eivät masennu, eivät ahdistu, eivät pelkää, - ovat täydellisiä, sillä sehän on meidän jokaisen ihanne. Mutta vielä hienompaa on, että joukostamme löytyy epätäydellisiä, valuvikaisia, niitä joita on helppo sormella osoittaa. Niitä, joiden sielu on täynnä herkkyyttä, taitoa aistia ja tuntea, myöntää olevansa välillä heikko ja tarvitsevansa apua.



Se, että puhuu masennuksesta ja loppuraskaudessa syntyneestä pelostaan voida hoitaa omaa rakasta lastaan kertoo viisaudesta. Valittamisen kanssa sillä ei ole mitään yhtäläisyyttä.



Sirilii rv 38+3



p.s ONNITTELUT kaikille vauvan saaneille. Ja Zel: mun kaverin vaavilla oli samanlainen syntymähistoria ja aivan mahtavasti pärjää nyt hennon alun jälkeen. Syytä pienikasvuisuuteen ei vaan löytynyt. Terve muksu on.

Itsekin olisin jo valmis jakautumaan mutta kun ei niin ei!! Tänään toki alkaa rv39 ja viikonloppu olis otollisin aika synnytykselle edellisiä ajatellen mutta katsotaan nyt....



Crabu: Mulla oli tuota toispuoleista turvotusta ja just kans oikealla puolella niin ettei nilkkaa ollut ollenkaan ja käsi oli tosi hankala kun ei nyrkkiin meinannut sormia saada ja öisin vähän särki. Kesti about viikon verran ja sit yks päivä viime viikolla huomasin että oli kadonnut turvotus samalla kun selkäsärkykin joka oli vasemmalla puolella. Mitään muuta syytä en keksinyt kuin että vauva oli sen verran tullut alas ettei enää painanut siihen kohtaan mikä esti nesteiden kierron tai miten se nyt oikein sanois. Nilkat katoavat taas uudestaan sitten laitoksella :(



Kaveri tuo tänään auto kaukalon joka on ollut heillä lainassa joten sen jälkeen taitaa meillä olla kaikki vauvaa varten valmiina. Huomasin tossa aamullakin että mies on lopulta ottanut laukun mukaan autoon että saa vaihtaa vaatteet ennen saliin tuloa jos töistä suoraan tulee.



Ja jouluvalmistelujakin sain tehtyä kun tilasin itselleni (ja perintöä ajatellen lapsille) Kalevala korun edellisvuotisia joulukoristeita yhden kutakin vuotta. Ennestään löytyy 3kpl/vuosi joten nyt tämä neljäskin saa omansa. Myyn Kalevala korua työkseni josta syystä kerään myös noita koristeita.



Vointeja kaikille :)



Moschino

Täällä meillä lauloi kukko todella aikaisin ja sain silmäni auki keittämälläni suomalaisella kahvilla, patrioottinen kun kerta olen... Lapsilla on meillä päin syysloma, joten aamut taitavat venyä tosi pitkäksi. Vain pienin nilviäinen pitää huolen kellosta, kukon kanssa samaan aikaan tai vähän aikaisemmin, kun kellojakin on nyt taas käännetty ja väännetty talvelle.

Itse olin koirien kanssa ulkona jo puoli seitsemän jälkeen. Ihana happihyppy heti aamusta. Ja kaikki NELJÄ koiraa kirsut maassa haistelemassa jäätyneitä lätäköitä...

Routaa on jo maassa, puut huurussa, mahtavaa!



AIka on mennyt tosi nopeaa ja tämä raskaus on melkein lopussa, ihan varkain....viimein olen saanut kaiken valmiiksi uudelle tulokkaalle. On vaatteet ja tumma petsattu sänky, joka siis on itse petsattu... uudet Vibevaunut (Phil&Teds) sun muuta...

Joten hiljaa hyvä tulee...tämä minun vatsa on kyllä aika pieni mutta kuitenkin painaa sen verran tuonne kylkiluihin, että olisi hienoa jos saisi päästä eroon tästä pallosta pian. Kaikki kersat ovat kyllä syntyneet ihan "ajoissa" vähän aikaisemmin laskettua, toivottavasti tämäkin. Täytyy vain jatkaa tätä eloa samaan malliin, käyttämällä kaikki 25 tuntia päivästä tehokkaasti, niin eipä vauva kauan enää jaksa vatsassa pyöriä :-)



Niin, sitä on taas perhe kasvanut uudella koiranpennulla, kuten vähän tuossa ennustelinkin viime viikolla... Eilen hyppäsin lentokoneeseen ja lensin Tukholmaan ja hain meille Toyvillakoiran pennun! Tuli ihan kunnolla valehdeltua nuo raskausviikot, kun muuten en olisi päässyt ollenkaan matkaan, eikä lääkärintodistusta minulla ollut tähän hätään aikaa edes hankkia. Varasin nimittäin lentolipun sunnuntaina :-) mutta kun sepitin, että juu, viikkoja on vielä ties kuinka paljon niin matka pätkähti onnistumaan. tämä on kyllä ihan hullua, kun talossa on jo yksi Toytyttö ja kaksi pientä sekapankkia, jolla toisella oli kuusi pentua kuukausi sitten, mutta nyt siis jo myyty ympäri ruotsia ja suomea ja sillä toisella karvaisella on viisi ihanan suloista pentua nyt, jotka ovat kaksi viikkoa vanhoja....joten sirkus senkun kasvaa...Mutta kun ei osaa elää kuin tällä yhdellä tavalla! Paljon hommaa ja liikettä sekä urheiluja, harrastuksia, ideoita, menoa perheen kanssa ja miehen tottakai, sekä muuta pitää olla ettei happane! Eli nyt on meillä neljä omaa mustaa kuonoa talossa sekä kohta uusi käärö sylissä...kuudes sellainen.

Kyllä elämä on ihanaa! Ainakin tänään.



Tuosta Marian kirjoituksesta haluaisin sanoa, että mielestäni osui nappiin monestakin syystä...mutta jokainen tehköön valintansa ja kantakoon vastuunsa itse. Siis seisokoon sukissaan, tapahtui mitä tahansa. Niin se on. ja onhan se sosiaalihuolto olemassa, ainakin täällä Ruotsissa. Ja sellainen se on täällä, että jos tädit näkevät että lapset voivat huonosti, tai että eivät saa turvallista ja kaiken kattavaa joka päiväistä hoitoa kotona, tai että jos äiti voi niiiin huonosti ettei yksinkertaisesti jaksa katraansa kanssa niin silloin tulee täti ovelle ja vie lapset pois....siinä ei itku auta markkinoilla.

tutulle kävi niin....ja sairastaa borderlineä ja tuulee korvien välissä ja kovaa...



Pusut kuonoon kaikille teille.



Riesa ja pien' vatsassa.

Sirilii:

Hienoa, että joukostamme löytyy mahtavia superäitejä, jotka eivät masennu, eivät ahdistu, eivät pelkää, - ovat täydellisiä, sillä sehän on meidän jokaisen ihanne. Mutta vielä hienompaa on, että joukostamme löytyy epätäydellisiä, valuvikaisia, niitä joita on helppo sormella osoittaa. Niitä, joiden sielu on täynnä herkkyyttä, taitoa aistia ja tuntea, myöntää olevansa välillä heikko ja tarvitsevansa apua.

Näin se on. Todella hyvin sanottu.

Ja masennuksen kanssa kamppaileville kaikkia voimia ja kestokykyä ja osaavia lääkäreitä matkan varrelle!

& terveisiä Sirilii kaverillesi ja vaaville, toivotaan että perästä tullaan. :-)

-zel & viuhti 3 viikkoa ja 3 päivää ja kohta jo 2100 grammaa!

Ja voimia vauva-arkeen. Näin pimenevän syksyn myötä on varmasti vaikeampaa pitää aurinkoista mieltä yllä ja synnytys saa mielen helposti myllertämään... Ainakin osalla meistä. Muistetaan, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja se mikä toista auttaa ei välttämättä auta muita. Itse olen molempien synnytysten jälkeen muutaman ensimmäisen kuukauden aikana ollut selvästi alavireinen mutta en ole lääkkeitä ottanut vaikka niitä helposti "tarjottiinkin". Tämä on oma valintani; en halunnut syödä lääkkeitä vaan kävin pari kertaa keskustelemassa psykologin kanssa ja tietoisesti pidin itseni liikkeellä eli liikuin ihmisten ilmoilla ja hakeuduin seuraan (mm. ulkoilua pihakavereiden kanssa kanssa säällä kuin säällä jne.). Sohva olisi houkuttanut mutta en jäänyt sohvan pohjalle makaamaan. Saa nähdä miten nyt käy; luotan itseeni ja tuntemuksiini tässäkin asiassa.



Pari viikkoa olen ehtinyt äippälomalla olemaan ja aika on kulunut mukavasti siivotessa ja valmisteluja tehden. Viime viikolla kävin neuvolalääkärissä; käynnin saldo: kohdunsuu on pehmeä ja hieman auki, kaveri hienosti oikeassa tarjonnassa mutta ei vielä kiinnittynyt. Supistelee päivittäin mutta mitään erityisiä vaivoja ei ole ollut, joten en viime viikon pinoon edes "kehdannut" käydä kirjoittamassa... ;) Yöllä olen saanut hyvin nukuttua, toistaiseksi vessaankaan ei tarvitse nousta kesken unien. Seuraava neuvola on ensi viikolla, joten ei ole kovin montaa kertaa tarvinnut sielläkään käydä (7 käyntiä tähän mennessä).



Vauvan huone on vielä vähän vaiheessa, joten ei olisi pahitteeksi jos pikkuinen vielä viikon-pari pysyisi aloillaan. Vaikka toisaalta olisi ihana saada vauva jo syliin... Tärkeimmät eli vauvan kotiintulovaatteet olen laittanut valmiiksi turvakaukaloon odottamaan; miehelle en valitettavasti voi näitä vaatetusasioita jättää hoidettavaksi. =) Itselleni olen ostanut muutamat uudet imetysliivit ja siteitä valmiiksi. Ostoslistalla on vielä muutamia pieniä asioita ja niitä on tarkoitus vielä käydä hankkimassa.



Synnytys on alkanut hieman jännittämään; edellisillä kerroilla synnytyksen on hoitanut sama kätilö ja kaikki sujui hienosti. Eihän se synnytyksen kulku siitä kätilöstä pelkästään ole kiinni mutta olo oli turvallinen, kun oli sama ihminen synnytystä hoitamassa. Kivunlievitystäkin olen miettinyt; epiduraalin olen kaksi kertaa ottanut ja se on auttanut hyvin. Vaihtoehtoja olen kuitenkin miettinyt...



Tällä kertaa tällaisin miettein...



t. Nonna2 ja Hippu rv 37

tulipa mieleen ettei marialla ehkä ole asiasta omakohtaista kokemusta,kukaanhan ei itse sairastumiselleen mitään voi,ja saa päättää perheen perustamisesta ja lapsiluvusta itse,ja nämä asiat on niinkuin aiha kirjoitti mahdottomia ennakoida edes lääkärin.Voimia aihalle,toivottavsti saat apua käytännön asioissa kunnes lääkitys alkaa puremaan,joo aika karulta kuulosti sun äitipolin kokemus,hän ei ilmeisesti halua hoitaa kun raskauteen liittyvää..

Onnea kovasti vauvan saaneille!!On tää vaan jänskää aikaa!

Aiha: musta on harmi että tää palsta on mennyt meidänlaisten (masentuneille nyt tai aikaisemmin) syyttelyyn ja arvosteluun. Jokaisesta äidistä löytyy asioita joista voi toiset alkaa arvostelemaan. Entä sit minäkin? Masennuksen oon läpikäynyt ja muutaman vuoden lääkkeiden syönnin, sit mua on arvosteltu siitäkin että lisää lapsia haluan VAIKKA meillä on 2 erityislasta. Itse en ajattele yhtään että jos kolmaskin on erkka, mutta muu ympäristö sitä taitaa pelätä. Hah, sanon niille vain. Sit äitejä arvostellaan kasvatustyylintakia, elintavan takia, vaippojen takia ym ym. Ihmiset eivät vaan ymmärrä jättää toisiaan rauhaan ja antaa toisten alää. Musta vahvat ihmiset ja hyvät äidin hakevat apua, sellaiset ajattelevat lastensa parasta. Mutta eiks niin että jätetään arvostelijat omaan arvoonsa?

Mä muuten soitin eilen äippäpolille ja kyselin kuka lääkäri mulla on ensi viikolla. Ja ei ollut se harmaahapsinen, joten huokaisin helpotuksesta. Pidä säkin huoli ettet sitä lääkäriä enää saa!



Marrasmurut (ja joku ulkopuolinen), eikös joo tehdä niin että jätetään koko masennus keskustelu pois? Siitä näköjään tulee vaan pahaa miletä ihmiselle ja kohta täällä vaan riidellään! Musta tää ei oo oikea paikka alkaa arvostelemaan toisia, kun eikös tämän marrasmurujen tarkoitus ole vertaistuki ja kokemuksien vaihto ihmisten kanssa JOILLA on laskettu aika marraskuussa.



Ellenlelli 37+2

[, sit mua on arvosteltu siitäkin että lisää lapsia haluan VAIKKA meillä on 2 erityislasta. Itse en ajattele yhtään että jos kolmaskin on erkka, mutta muu ympäristö sitä taitaa pelätä. Hah, sanon niille vain.



Siis ei tuota ole kukaan täällä arvostellut, vaan ihan suvussa.



Ellenlelli 37+2

[/quote]

Juu mä luulen kanssa että masennus- keskustelu on käyty tältä erää. Sen verran pahan mielen täältä sai, vaikka on teitä ihania ymmärtäjiäkin täällä :)



No hypätääs aiheesen. Ellenlellille pidän peukkuja ettei se R ole lääkärinä ens viikolla! Mullakin kun on se käynti ens viikolla. Täällä ollut vatsa tosiaan sekasin eilen ja koko yön ja vieläkään en pysty syömään. Toivoin jo niin että enteilis synnytystä, mutta ei. Vyöhyketerapiassakin kävin eilen illalla mutta sen jälkeen ei kummosia supistuksia tullut.



Neuvolassakin olin eilen ja painoa oli tullut hurjat 1400g /vko joten turvotus taitaa jossain näkyä. Heh. Sf-mitta oli 38cm ja sen kyllä tuntee. Hb pysytellyt onneksi yli 120 ja muutenkin ok arvoja oli. Vkon päästä sitten taas.



Tytöt haluaa riisipuuroa (=kanelipuuroa) lounaaksi, niin lähdenpä tästä kokkaushommiin.



Mukavaa päivää kaikille!



AIHA rv 37+4

Aiha: haluutko paljastaa missä päin asutte? Mä kait sit jään ti osastolle suoraan, jänskä jos me ollaan molemmat sit siellä. Me asutaan ylämyllyllä. Soita säkin osastolle ja kysy kuka lääkäri siellä on sua vastaanottamassa. Ei tartte sit ainakaan sitä miettiä. Mun muksut ovat eskarissa, jote itselle meen ruokaa lämmittämään.

Asutaan täällä toisella puolella, lossimatkan päässä :) Täytynee juu soittaa että kuka lääkäri on paikalla ens torstaina. Jos se on se R niin *"#¤%

onnittelut synnyttäneille! :) ja pikaisia paranemisia..

ellenllelli ja aiha: mieki tulen samaan saikkuun synnyttää..

olen myös tutustunut siihen mies lääkäriin,aika hiljanen tapaus,ei juuri puhu.

mun vauveli oli kääntyny perätilaan,ja yrittti se mies lääkäri sitä kääntää mut ei onnistunut, sattu ihan kamalasti.. huih. sit kuvattii lantio joskoalateitse vois synnyttää,mut ei mahtuisi tulemaan joten mut leikataan 11.11.

sikiöl ol 37'1 painoarvio 3100g ja kaikki ihan ok. en ole ennnen ollut leikkauksessa joten jännittää kamalasti. netistä pitäny kaiken mailman kauhutarinoita lukea.. onko muilla lapsi kääntyny näillä viikoilla? toivon jos se vielä haluis kääntyä ni voisi synnyttää alakautta.. ja sit ku on vielä flunssa päällä ni pelottaa sekin.. mut no odotellaan... :) hyviä jatkoja kaikille.



erika.3 ja 37'4 urosepäilty

Erika- mulla esikoinen heitti voltin vielä synnytys salissa, vaikka oli 2viikkoa yliaikanen. eli kyllä kai ne halutessaan mahtuu kääntymään ihan loppumetreillä vielä. meillä oli aamulla ultrattu pojan olevan oikeinpäin ja vielä salissakin oli, mutta kun muista syistä sectioon päädyttiin, niin leikkaussalissa lääkäri "löysi" pojan perätilassa :)



eilen olin neuvolassa käymässä ja painoa oli tullut aijempaan verrattuna ihan kauheesti 1250g/viikko. nyt siis 2viikon ajan. edellis kerralla oli vielä 100g/viikko, niinkun on tähän mennessä tullut koko ajan. sf 33cm ja painoa lähtöpainoon verrattuna n.+4kg. Alku raskauden voin niin huonosti että laihduin aika paljon, siitä alimmasta painosta on noustu n.10kg. maha on edellisiin verrattuna pieni, eikä turvotusta onneks ole, mutta liikkuminen on tosi koomista välillä.



minttuliini rv 37+5