Lue keskustelun säännöt.
Meidän mukava viikonloppu:
07.10.2007 |
perjantaina meidät kutsuttiinyhteisen kaverin synttäreille. itseä ei niin olisi innostanut lähteä,oon raskaanaloppumetreillä, mutta mies halusi mennä. vaihto ehtona siis jäädä kotiin ja kuunnella ilta miehen muka vitsikkäitä vihjailuja miten sillä muut nyt ryyppää ja pitää hauskaa ja meillä on tylsää. tai sitten lähteä kuskiksi miehelle ja katselemaan kun porukka ryyppää.
no lähdettiin, että mies olisi tyytyväinen. Koko illan tunsin itseni ulkopuoliseksi, ei voi sanoa että olisin nauttinut olostani. Yhden aikaan yllä heitin mieheni ja hänen kaverinsa baariin ja ajoin kotiin odottamaan, milloin tulee haku pyyntö. Puoli neljältä pääsin vihdoin nukkumaan, erittäin väsyneenä ja kiukkuisena.
Valvominen kun aiheuttaa mulle samanlaisen olon, kuin olisi krapula :( ja tämän kyllä tietää mieskin.
Launtaina mies sitten nousi puoli kahden aikaan ylös. Ja istui koko he***tin päivän tietokoneella pelaamassa. SEn hetken piti taukoa, kun kävimme kaupassa ja haimme lapsen mummolasta kotiin.
Illalla sitten mies ehdotteli seksiä. no, mikäs siinä kun itseäkin panetti. Siinä sitten kilttinä vaimona otin suihin ja ratsastin. Ja mitä tekikään mies? sanoi " kiitos kulta, teki hyvää" ja alkoi katsomaan telkkaria. Joo kyllä teki tosi hyvää mullekkin, kiitti vaan ukko kulta!
Tänään taas mies istui koneella ja minä leikin lapsen kanssa.
Siis miehelle oikea ihanne viikonloppu, mitäs sitä nyt vaimoa ajattelemaan, kun omat tarpeet ja halut on tyydytetty.
Voi, että kun oli taas niin rentouttava viikonloppu! ja tällä kaavalla menty taas viimeinen kuukausi.
Ja meillä on vielä sopimus, ettei mun tarvitse IKINÄ olla miehelle kuskina, eikä muutenkaan IKINÄ nähdä kun mies juo. En voi sietää häntä edes pikku hiprakassa, muuttuu niin ääliöksi.
Vielä joku päivä mä saan sanottua oman mielipiteeni, ja toimin sen mukaan. nyt vaan ei jaksa, helpompaa on miellyttää muita ja välttää riitoja. Mun henkireikä on viikkottaiset psykologi keskustelut, missä voin purkaa omaa oloani, ilman niitä ei enää jaksaisi.
Ja en tiedä mitä hain tällä tekstillä. piti vaan purkautua...
Kommentit (6)
olisi jäänyt ilman kyytiä. Ja siitäkin olisin sitten saanut kuulla muka vitsinä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko sille miehelle puhua eikä psykologille tai täällä?
paskan vertaa. Niin ei yksinkertaisesti uskalla mihelle puhua.
ap
vittu mikä mulkku... miten helvetissä sä tollasen kanssa oot ruvennu sikiämään???
Ensinnäkään, sinä et missään nimessä kuskaa ketään minnekään baareihin, jos itse et niin halua.
Jos mies edes vähän ajattelisi ei hän jättäisi raskaana olevaa vaimoaan kotiin loppuvaiheissa jonkun bilettämisen takia.
Jos onkin ollut ulkona juhlimassa niin sitä hyvitetään kyllä koko seuraava päivä tyyliin käydään kaupassa, hemmoitellaan vaimoa yms.
Taidatte olla aika nuoria kun noin ovat asiat sekaisin vaikka olette vasta perhe-elämänne alkuvaiheessa? (toisaalta elämäsi kuulostaa keski-ikäsieltä, tympääntyneeltä, elämä-mennyt-ohi-painajaiselta)
Vierailija:
tiedän kyllä, ettei asioiden pitäisi olla näin. Kaikki voimat vaan menee siihen, että yrittää pysyä edes jotenkin kiinni elämässä. Aika pitkälle saan syyttää itseänikin siitä, ettei miehen mielestä tässä ole mitään vikaa.
Ja jos mies joskus järjestääkin jotain, mikä on minustakin mukavaa, en osaa nauttia siitä. Sillä muutama mukava tunti ei korvaa sitä, että muuten tunnen oloni erittäin yksinäiseksi.
ap