Onko teidän lapsillanne määräileviä kavereita?

Vaan kun on noita lapsia useampi ja huomaa, kuinka erilaisia he oikeasti ovat ja kuinka kasvatustakin joutuu miettimään mitä se just on tämän lapsen kohdalla, sen ymmärtää kuinka erilaisia ne ovatkaan. Meillä vanhin on aina ollut voimakastahtoinen määräilevä ja nuorin taas eniten rauhallisin ja tasapainoisin lapsi, vaikka periaatteessa hoidettu samalla tavoin. Vanhinta täytyy eniten ohjata ihmissuhteissa ja nuorin taas kuin luonnostaan oppinut ottamaan muita huomioon.

Manipuloi, valehtelee ja parkuu, jos oma lapseni ei suostu hänen ehdottamiinsa leikkeihin. Oma lapseni on turhan kiltti ja empatiakykyinen ja tottelee liian helposti naapurin lasta. Olen yrittänyt pönkittää oman lapseni itsetuntoa, jotta tämä uskaltaisi haistattaa huilut naapurin muksulle, mutta ei sekään helppoa ole.



Ja mainittakoon vielä, että naapurin lapsi käy erityiskoulua.

Omani on 2v ja pihassa 4v pikkupomottaja. Sanon ihan tyynesti omalleni että " saat kyllä mennä liukumäkeen, se ei ole Kallen liukumäki eikä Kalle voi määrätä kuka saa laskea"



Ja kun 4v huutaa kiukkuisena omalleni perään että " Sä et saa ajaa siitä, vaan isot saa ajaa" niin kerron ihan tyynesti että kyllä saa isot ja pienet ajaa kaikki pihaa ympäri, ja että poika saa omassa pihassaan päättää asioista mutta yhteisessä pihassa on yhteiset pihatiet ja liukumäet.

Määrää myös vanhempiaan. Erityisesti isästä ei ole hiljaisena miehenä tytölle mitään vastusta. Hän vain ilmoittaa isälleen että mä menen nyt tuonne. eikä isä kykene juuta eikä jaata sanomaan:)

Aika huvittavaa kun iso mies tekee mitä 4-vuotias sanoo.



Se vähemmän huvittava puoli asiassa on se että joka käänteessä yrittää kiusata meidän 2-vuotiasta. Hyvin vähän onneksi ovat tekemisissä mutta jo ohimennessä tulee heti huutelua ja muuta ikävää. Sanottu on, mutta kun ei ole tottunut omiakaan vanhempia tottelemaan, ei tottele naapurinkaan aikuisia. Tekee mitä tahtoo.

Silti hänen ikäisensä tytöt suosivat häntä sankoin joukoin. Että ilmeisesti tällainen pomoluonne on lapsipiireissä suosittu?

Ja jos on, alkaa kiusaaminen, sisään häätäminen ulkoa, lelujen repiminen käsistä ym. Itsellään on 3.5vuotta nuorempi pikkusisarus ja monilla tuttavillaan on myös vasta vauvaikäisiä tai paljon vanhempia sisaruksia.

Siitäkö syystä vai mistä, ei voi sietää meidän 2-vuotiastamme lainkaan. 4-vuotiaamme kanssa kyllä viihtyisi. Mua vaan risoo se jatkuva sortaminen ja lällättely niin että olen joskus käskenyt painua omalle pihalleen kun ei osaa käyttäytyä.



t 25

Olen samalla linjalla 24 kanssa eli itse ainakin, jos tulisi tilanteita joissa lapseni pomottelu haittaisi, enkä itse jostain syystä sitä sattuisi huomaamaan, en todiaankaan loukkaantuisi vaikka joku muu huomauttaisi hänelle. Mielestäni se on ihan oikein toimittu. Tosin lapseni ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ulkoile yksin ym vaan aina omassa valvonnassa.

Oma poika on jostain siitä välimaastosta, välillä määräilee ja välillä antaa muiden määräillä.

Mutta yksi poika on huvittava kun yrittää aina pomottaa kaikkia muita. Tämä sama poika on oman poikani kanssa samassa jalkapallojoukkueessa ja siellä heittäytyy lähes joka treeneissä hankalaksi, häntä ei huvita jne., suuttuu kun hommat ei mene oman mielen mukaan. Istuu ja mököttää usein pelikentän reunalla.

Kyllä tuossa tapauksessa vanhempienkin pitäisi jo ottaa jämäkämpää otetta tuohon pomotteluun ja että kaikki ei aina mene oman mielen mukaan.

nyt maailmalle palvelus ja pistäkää ne kakaranne kuriin. Kyllähän se nyt jotain kertoo vanhemmastakin että jos ei saa omaa kakaraansa kuriin. Ihan naurettavaa että joku muksu määrää kaikkia. Hitot niistä määrääjistä aikuisina mitään johtajia tulee vaan juuri niitä työpaikan pahanilmanlintuja jotka eivät siihen päivään mennessä ymmärrä mitä ryhmätyötaidot on. Määrääjät ovat niitä työpaikkakiusaajia josta KUKAAN ei pidä ja jotka LUULEVAT olevansa suuriakin johtajia. Ne johtajat ovat niitä solidaarisia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. Ei kaikkitietäviä päällepäsmäreitä, jotka ottavat vaikka väkisin mitä haluavat.

Eiköhän tuo ole ikäjuttu

Mitä asialle muka voisi tehdä? Hän vain on senluontoinen, että tietää mitä haluaa ja kertoo sen. Joku toinen on pehmeämpi ja seuraa perässä.

Vierailija:

nyt maailmalle palvelus ja pistäkää ne kakaranne kuriin. Kyllähän se nyt jotain kertoo vanhemmastakin että jos ei saa omaa kakaraansa kuriin. Ihan naurettavaa että joku muksu määrää kaikkia. Hitot niistä määrääjistä aikuisina mitään johtajia tulee vaan juuri niitä työpaikan pahanilmanlintuja jotka eivät siihen päivään mennessä ymmärrä mitä ryhmätyötaidot on. Määrääjät ovat niitä työpaikkakiusaajia josta KUKAAN ei pidä ja jotka LUULEVAT olevansa suuriakin johtajia. Ne johtajat ovat niitä solidaarisia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä. Ei kaikkitietäviä päällepäsmäreitä, jotka ottavat vaikka väkisin mitä haluavat.

Sinä tekisit palveluksen koko maailmalle, jos pitäisit suusi kiinni asioista, joista et ensinnäkään voi tietää, etkä niitä ymmärrä. Kaikki määräilevät lapset eivät ole huonosti kasvatettuja! Vai onko sinunkin muksusi automaattisesti huonosti kasvatettu, jos heittäytyy muutaman kerran kaupassa, kun ei saakaan sitä karkkipussia. Olen kuvitellut, että kaikki lapset tekevät niin joskus. Toiset vaan ovat erilaisia, mutta on totta, että vikaa voi myös olla vanhemmissa. Minä luulen, että sinusta ei pidä kukaan, vaikka luulet olevasi joku järjen jättiläinen noita kommenttejasi antaessasi

koko ajan ovikello soi, ja kinutaan karkkia, jätskiä, rahaa mennä jotakin ostamaan, meille leikkimään, meille yökylään, milloin mitäkin, ja aina asialla on sama kaveri, joka pistää oman lapseni asialle kysymään.

joiden luontaisen kyvyn kateelliset mammat haluavat tukahduttaa. On niin vaikea hyväksyä sitä, että oma lapsi ei ole johtaja, vaan johdettava.

Naapurustossa asuu tällainen perhe, jossa lapsi määräilee puistossa muita. Vanhemmat sitten naureskelevat että voi voi kun se meidän X on niin määräilevä. Taidanpa sanoa heille ensi kerralla, että mitä jos sanoisit sille että olis hetken määräilemättä - tekisit sille palveluksen. Tämä lapsi puhuu aika ikävään sävyyn vanhemmilleen - ihan senkin takia mun lapset voi kernaasti olla muussa seurassa.

Nimittäin muut ohjaavat lapsiaan muiden kanssa leikkimään, ja siitä tämä lapsi menee enemmän hämilleen ja kovaäänisesti määrää muita leikkimään kanssaan.

Ei se ole johtajuutta, että yksi huutaa ja vaatii, ja muut menevät tekemään omiaan ja jättävät tuon yksin vaatimaan...

Vierailija:

Minun lapseni on itse se muiden määräilevä kaveri.

Mitä asialle muka voisi tehdä? Hän vain on senluontoinen, että tietää mitä haluaa ja kertoo sen. Joku toinen on pehmeämpi ja seuraa perässä.

On vahvasti luonnekysymys. Pitää yrittää opettaa ottamaan muut huomioon, mutta ei tällaista asiaa yhdessä yössä opita. Lapset ovat lapsia ja kasvavat toivottavasti pikku hiljaa fiksuiksi aikuisiksi.

tai huonosti kasvatettu tai sitten ei. Meillä on omapäinen nuori neiti, jolta muut lapset usein kysyvät mitäs nyt tehdään, kun on niin topakka. Vaikka rajoitettu ja kielletty on ja selkeät rajat. On vain voimakastahtoinen ja olen joutunut ohjaamaan häntä ottamaan muita enemmän huomioon. Uskoo onneksi sanottua ja tottelee yleensä.

Valitettavan usein vaan selitetään huonoa, muista piittaamatonta käytöstä persoonallisuuden piirteillä, vaikka ongelma olisi kasvatuksessa. Voimakastahtoista johtajatyyppiäkin voi opettaa huomioimaan ja kuuntelemaan muita, mutta se vaatii aikaa ja panostusta vanhemmilta.

ihastuttava siksi, että on reipas eikä mikään nyhverö

Vierailija:

Valitettavan usein vaan selitetään huonoa, muista piittaamatonta käytöstä persoonallisuuden piirteillä, vaikka ongelma olisi kasvatuksessa. Voimakastahtoista johtajatyyppiäkin voi opettaa huomioimaan ja kuuntelemaan muita, mutta se vaatii aikaa ja panostusta vanhemmilta.

Totta kai näin tulee tehdä ja meillä näin tehdäänkin, mikäli ei viestini ollut sinulle liian monimutkainen ymmärtää. Oli ehkä hieman huonosti nuo asiat siinä ilmaistu. Voimakastahtoinen lapsi ei kuitenkaan aina ole huonosti kasvatettu tai huonotapainen. Meillä lapsi on ainakin todella hyvätapainen muuten. Muistaa sanoa kiitos ja ole hyvä, tervehtii ihmisiä iloisesti. Kaverileikeissä tuppaa vaan päättämään mielellään mitä tehdään ja siitä olen hänelle maininnut useita kertoja, että et voi aina yksin päättää miten tehdään ja sinun täytyy kuunnella muidenkin mielipiteitä asioista, tietenkin lapsenkielellä yksinkertaisemmin selitettynä. En selitä lapseni käytöstä pelkästään persoonallisuudenpiirteillä, vaan myös sillä että hänellä ei juuri ole ystäviä joiden kanssa leikkiä ja hän ei vaan ole oppinut olemaan vielä muiden kanssa, vaan tarvitsee siinä enemmän ohjausta ja opastusta, jota toki mielelläni annan. Näin olen kasvatuksellisissa asioissa pyrkinyt tekemään. Minulla on pari ystävää, joilla on lapsia ja näemme aika harvoin. Taloyhtiössämme eikä lähistöllä asu ketään lapsiperheitä. aika ankeaa siltä osin. Siksi käymme kerhossa yms. Ymmärtäkää myös lasten erilaisuus. Aivan sama, kuin väittäisin täällä että kaikki ujot ja hiljaiset hissukat ovat varmasti pahoinpideltyjä, hylättyjä ressukoita joilla on ollut kiintymyssuhteissa ongelmia sekä elävät täysin vanhempiensa mielivaltaisen aggressiivisen käytöksen uhan alla.

Enkä kiistänyt etteikö myös luonteella olisi vaikutusta. Totta kai on. Mutta valitettavan usein pulma löytyy kasvattajista.



16