Kutsuuko muiden lapset sinua nimellä vaikka niin ei ole opetettu?
Meillä lapsi alkanut kutsua minua etunimelläni vaikka yleensä on minua äidiksi kutsunut. Alkuun ajattelin, että kestää hetken ja on muka niin hienoa kutsua äitiä nimellä. Nyt on varmaan kaksi kuukautta puhutellut minua nimellä. Jotenkin inhottaa kun aina sanoo " Kaisa mun on nälkä" tms. Olen hänelle monta kertaa sanonut, että kutsu minua äidiksi mutta ei. Yksi päivä kun hain lasta hoidosta muuta lapset huusivat pojalleni, että " Kaisa tuli hakemaan" , kun yleensä huutavat muille, että sun äiti tuli.
Noh eipä tää nyt mikään hirveän iso asia ole, mutta jotenkin tulee sellainen vieras olo=(
Kommentit (14)
hassuahan se olisi sanoa, että " X:n äiti" . Päiväkodissa minua sanotaan kyllä lapsen äidiksi, eikä nimeltä, tuskin he edes nimeäni tietävät.
kutsunut mua etunimellä. Luulen, että se johtuu siitä, että 5-vuotias lapsi on ainokainen ja matkii aikuisten puhetyyliä. Jos aikuiset sanovat minua etunimellä, hänkin tahtoo sanoa niin.
Osaksi se on myös hiukan meillä sellaista pomoilua. Äidiksi minua kutsutaan hädässä mutta muuten olen pelkkä " Maija" eli sellainen tasavertainen kaveri...
Pph aina yrittää kitkeä tätä etunimipelleilyä lapsestani pois siinä kuitenkaan onnistumatta.
En jaksa kyökkipsykologisoida ja miettiä, mistä traumoista tämä tällainen johtuu.
Omani kutsui (nuorempi) minua etunimellä ensimmäiset kaksi vuottaan, sen jälkeen on alkanut kutsua äidiksi. Itse pidin siitä että kutsui nimellä, oli jotenkin hauskaa, en ollut " pelkkä" äiti. Isäänsä kutsuvat nimellä edelleen.
Päiväkodissa henkilökunta kutsuu minua nimelläni, lapset xx:n äidiksi.
vaiheessa, että vanhemmillakin on etunimet eikä ne ole vain äiti ja isä. Olen kyllä kuullut jutun, josta en tiedä onko tosi vai urbaanilegenda, mutta joku lapsi on vielä koulussa ekalla luokalla väittänyt, että heidän äiti on vain äiti, ei sillä ole etunimeä. Perheessä kun vanhemmat olivat myös puhutelleet toisiaan isäksi ja äidiksi.
Minulla ei ole vielä ole lapsia, joten en osaa sanoa häiritsisikö minua etunimellä kutsuminen.
Vtun sairasta jos lapsi, pienilapsi kutsuu omia vanhempiaan etunimellä.
Onko se vanhempien opettama tapa?
Minun tuttava perheessä on niin, että lapset puhuttelevat vanhempiaan heidän etunimellä, ei tunnu kyllä kovin lämpimältä tuollainen käytös, minusta äiti on äiti ja isä on isä, oli sitten 5 vuotias tai 50.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:03"]
Vtun sairasta jos lapsi, pienilapsi kutsuu omia vanhempiaan etunimellä.
Onko se vanhempien opettama tapa?
Minun tuttava perheessä on niin, että lapset puhuttelevat vanhempiaan heidän etunimellä, ei tunnu kyllä kovin lämpimältä tuollainen käytös, minusta äiti on äiti ja isä on isä, oli sitten 5 vuotias tai 50.
[/quote]
no ei sekään ole tervettä, että kutsutaan äitiä äidiksi ettei äiti suutu jos sanoo nimen jota ei pitäisi lausua :D
Älä enää reagoi ennen kuin kutsuu äidiksi. Mainitse ens kerralla, että tästä lähtien vastaan vaan kun kutsutaan äidiksi kuten kuuluu.
Otsikkoon voisi kiinnittää huomiota, jos haluas tulla ymmärretyksi. Muiden lapset... No yleensä muiden lapset eivät sano kaverin äitiä äidikseen. Haloo.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:09"]Otsikkoon voisi kiinnittää huomiota, jos haluas tulla ymmärretyksi. Muiden lapset... No yleensä muiden lapset eivät sano kaverin äitiä äidikseen. Haloo.
[/quote]
Haluaa*
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 18:03"]
Vtun sairasta jos lapsi, pienilapsi kutsuu omia vanhempiaan etunimellä.
Onko se vanhempien opettama tapa?
Minun tuttava perheessä on niin, että lapset puhuttelevat vanhempiaan heidän etunimellä, ei tunnu kyllä kovin lämpimältä tuollainen käytös, minusta äiti on äiti ja isä on isä, oli sitten 5 vuotias tai 50.
[/quote]
Sairasta...? Aikamoista ylireagointia.
Jokaiselle lapselle tulee vaihe jossa kutsuu jompaa kumpaa vanhempaansa etunimellä.
Meillä se oli ekaluokalla. Sanoin aina että "se on äiti sulle" samoin mieskin sanoi. Muutaman kerran jälkeen oppi. Tärkeää on reagoida heti ja tehdä selväksi mitä lapselta toivotaan.
Ei varmaankaan kaikilla toimi mutta eihän kokeilu mitään haittaa.
En näe tuossa mitään ongelmaa. Itse olen koko ikäni kutsunut vanhempani etunimellä. Enhän kutsu veljeänikään veljeksi, niin miksi vanhempien kohdalla käyttäisin titteliä. Yksi ensimmäisistä oppimistani sanoista oli äitini etunimi. Se on ihan yksilön oma asia, mikä nimitys tuntuu luontevimmalta.
Mitä ihmettä nyt taas. Lapsia kaksi, kumpikin kutsuu minua sillä nimellä mikä hänestä on paras. Ja he käyttävät minusta lempinimeä jota käyttävät kaikki mun kaveritkin. Ja niin taitavat lastenkin kaverit sanoa.
Sairasta minusta on se että ei anneta lapsen kutsua sillä nimellä mikä hänelle on luontevin. Ihan turhasta tehdään ongelmaa.
T. Tiiti
Olen hänelle " Liisa" paitsi silloin, kun häneen sattuu tai yöllä itkettää - silloin huudetaan äitiä.
On oppinut tämän tavan mielestäni kahdelta taholta: isompi sisko on siskopuoli, joka tietysti kutsuu minua " Liisaksi" eikä äidiksi aina kun on meillä. Ja toisaalta päiväkodissa tätejä kutsutaan etunimellä.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap sinäkin, se on häiritsevää!