Kummi-asiaa

vaan siksi, että ovat pariskunta! Kyllä ihan muilla syillä tulisi valita. Meillä kumpikin vanhempi päätti yhden naisen ja yhden miehen. Nämä eivät olleet kukaan parisuhteessa keskenään, mutta olisivat voineet olla.

Mua ärsyttää just nämä pakko valita pariskunta perheet. Meillä kummit valittiin todellakin sillä perusteella, minkä me halusimme. Ei sen takia, että joku nyt sattuu vaan olemaan jonkun kanssa yhdessä.

Miksi ihmesä pitäis olla edes molemmat? joku pakko kummeus, "pakko pyyttää sitä toistakin, kun pyydettiin toista" plaah ihan persiistä.



Meillä on jopa yhdellä lapsella niin, että pyydettiin mun siskon miestä mutten siskoani... ja sanoinkin sen systerille, etten halua häntä kummiksi, hyvin tuo sen tajusi. Enemmän olen ihmetellyt, jos oon pyytänyt jotain kumminki ja sitten pidetään itsestään selvänä, että puolisoakin pyydetään samalla. Meillä on yhdellä lapsella juuri käynyt niin, että ei pyydetty mutta tuli ikäänkuin vahingossa, kun ei kehdattu sanoa ettei me sinua kyllä ajateltu... No nyt ne on sitten jo eronnutkin ja no eipä ole missään tekemisisissä ollu. Jotenkin vaans e sisäinen vaisto oli oikeassa, ainakin silloin.



Minusta pitää pystyä ajattelemaan aikuisesti asiaa, esimerkiksi olet tuntenut äidin 20 vuotta mutta äiti ei ole tuntenut miestäsi kuin 3 vuotta.. niin.. tulevaisuutta kun ei tiedä. 20 vuotta ystävänä ollut usein pysyy ja pysyy, 3 vuotinen tuttava varmasti katoaa, mikäli ero tulee. Eli tilanteesa voisin kuvitella, että tahdotaan pysyvää kummiutta eikä mahdollisesti katoavaa..



Minusta teidän pitäis aikuisna pystyä kunnioittamaan äidin toivetta ja ottaa tämä kunniatehtävä vastaan, eikä murehtia miksei toinen kelpaa. kyse harvoin kumminkaan on kelpaamisesta.

Kyllä naimisissa oleva pariskunta pyydetään pariskuntana. Näin se vaan on. Ymmärtäähän näiden voi pyytää erikseen -vastaajat edes mikä on kummiuden tarkoitus? Ja minkä instuution alla olevasta asiasta puhutaan?

jotka ovat hyviä ja läheisiä kummeja, mutta kun erotaan, niin jompikumpi osapuoli ei enää pidä minkäänlaista yhteyttä. Itselleni oli selvää alusta asti etten ota ketään pariskuntaa lapsilleni kummeiksi vaan valitsen ihmiset huolella. En kyllä muutenkaan ymmärrä miksi pitäisi olla pariskunta. Miksi toisen pitäisi olal kummi vain siksi, että se toinen on?



Kummius on tärkeä asia ja ainakin itselleni se merkitsee hyvin paljon. Vaikka olen 2 lapsen äiti niin olen viikottain tekemisissä omien kummieni kanssa. Heillä molemmilla siis omat perheet. Soittelemme, tapailemme, lapsemme leikkivät keskenään jne. Minusta kummiksi tulee valita juuri se ihminen joka siihen parhaimmalta tuntuu.

Mieheni on yksin siskonsa lapsen kummi, mutta käytännössä minä ostan lahjat tytölle ja muistan kaikki hänen merkkipäivänsä. Eipä sillä minulle ole oikeasti merkitystä, vaikken virallisesti kummi olekaan.

Ihan vain siitä syystä, että puolison käytös meitä ja etenkin vauvaa kohtaan oli niin törkeää odotusaikana ja jo vauvan synnyttyä. Kastajaisissa hän oli mukana todella tympiintyneen näköisenä ja loukkaantuneena. Siitäkin huolimatta ettei ollut esim. koskaan edes raskausaikana onnitellut meitä, eikä vauvan synnyttyäkään. Ja hänetkö olisi pitänyt ottaa kummiksi?

Meilläkin molemmilla lapsilla on sama määrä kummeja, koska molemmat ovat mielestämme yhtä arvokkaita ja tarvitsevat yhtä monta opasta elämän polulle.



Meillä molemmilla on 2 naiskummia ja 1 mieskummi. Toisella sinkku + pariskunta mies-nainen, toisella lapsella kaikki 3 kummia vat sinkkuja.

syytä nyt on vaikea tässä spekuloida, kokevatko sinut läheisemmäksi itselleen kuin miehesi, kuuluuko miehesi kirkkoon tahi ei, vai onko kyse kummien lukumäärästä tai sukupuolesta vai mistä. joka tapauksessa, tiedän useitakin tapauksia että kummina on vain toinen pariskunnasta.



jos koet että on vaikeaa olla kummi mikäli miehesi ei ole, niin paras varmaan kieltäytyä kunniasta. tai sitten ryhdyt kummiksi, mutta hyvin mielin. jos asia katkeroittaa niin kannattaa antaa olla.



voithan kysyä ystäviltäsi asiasta, jos läheisiä ovat. sano että miehesikin olisi mielellään kummilapsen elämässä näkyvästi läsnä. kai hän voi olla lapsen elämässä yhdessä sinun kanssasi silti, vaikka papereissa vain sinä olisit virallinen kummi? kysy lapsen vanhemmilta mitä tuumivat.



mut jos tosiaan vihastuttaa koko asia, niin ehkä parempi vain kohteliaasti kieltäytyä kunniasta. mieti siis ja miettikää miehesi kanssa mitä tunteita asia herättää.

En tarkoita, että ystäväsi olettaa teidän eroavan mutta saattaa olla taustalla

Olimme silloin naimisissa ja meillä oli yksi lapsi, kun mieheni opiskeluaikainen kaveri (nainen) pyysi miestäni lapsensa kummiksi. Minua ei pyydetty. En kokenut tätä silloin mitenkään erikoiseksi, sillä en ollut nähnyt näitä ihmisiä kuin muutaman kerran. En edelleenkään koe sitä ongelmaksi että mies on kummi mutta minä en, vaikka minä ne lahjat ja muistamiset yleensä aina laitan :)