Kuka pitää huolta äidistäsi ja isästäsi, kun he vanhenevat ja sairastuvat?

ja asumme kaikki lähellä vanhempiamme. Uskon että kaikki huolehdimme heistä+toki puolisomme/lapsemme myös.

Tai sitten jos omaisuutta (perittyä) on vielä jäljellä niin tuhlannevat loputkin palkkaamalla itselleen hoitajan.



Alkoholistivanhemmat eivät koskaan meistä lapsista välittäneet eivätkä ole meille mitään antaneet vaan pikemminkin ovat yrittäneet tuhota elämämme keinolla jos toisellakin joten emme me lapset (3) koe olevamme heille mitään velkaa. Emme myöskään yhteiskunnalle ja sen viranomaisille joka eivät ahdingostamme ja ankeasta lapsuudestamme koskaan välittäneet eivätkä mitään tehneet. Ihan omin avuin olemme elämämme kuntoon saaneet emmekä taatusti aio sitä toista kertaa antaa vanhempiemme pilata.

hoidan äitini. Isääni en tunne, joten kaippa hänet sitten hoitaa yhteiskunta kun ei muita lapsiakaan hänellä ole.

Siskoani ja veljeäni ei uskoakseni kiinnosta ellei siitä heille makseta :/



Yhteiskunnalta on turha odottaa mitään apua mikäli hoitajapula pahenee nykyistä tahtia.

Onneksi meitä on näin monta eipä tule liia raskaaksi yhdelle.

tähän astipa ainakin ollaan pystytty. Meillä vanhempia rakastetaan ja arvostetaan ja he ovat meille tärkeitä. Lestadiolaisuuteen kuuluu vanhempien arvostaminen ja heistä huolehtiminen. Nyt en tarkoita että automaattisesti lestadiolaisperheet hoitaisivat omat vanhempansa kotona. Arvostaminen ja huolehtimen ja hoitaminen on paljon muutakin kun heidän kanssaan samassa taloudessa asuminen.



Meillä homma toimii.

äitini varmaan jää yhteiskunnan hoidettavaksi, ollaan aika kylmissä väleissä... =(

Minä pidän huolta anopistani, jolla ei ole tässä maassa muuta sukua kuin mieheni ja minä, ja hän on jo huolenpitoiässä - käymme päivittäin. Appi on jo kuollut, anoppi oli hänen omaishoitajansa. Aika usein onkin niin, että vaimo saattaa miehensä hautaan ja vain hän itse jää seuraavan sukupolven huollettaavksi.

Välillä minä matkustin isääni hoitamaan, kun äiti tarvitsi lepoa. Isäni kuoli nippanappa 70 vuotiaana. Tästä on nyt 13 vuotta aikaa.



Äitini on pirteä kahdeksankymppinen. Hän ei ole vielä hoitajaa tarvinnut. Meitä on viisi sisarusta. Mitä tunnen meitä lainkaan, niin teemme hyvin tilannekohtaisen päätöksen siinä vaiheessa, kun on tarve siihen tehdä.



Toisaalta yksi sisaruksistani on sairastanut syövän, joten huonossa tilanteessa hänen syöpänsä uusiutuu ennen kuin äitimme tarvitsee hoitajaa kotiin. Hän siis on luontaisesti poissa laskuista jo ennen kuin ajattelemme äidin hoitotarvetta.

hoitamaan mitään hygienia -tai syöttämisasioita. Voin kyllä siivota,käydä kaupassa j ahoitaa sen aklataisa asioita,mutta muuhun minusta ei valitettavasti ole...

ovat jo ilmoittaneet, että meidän hoidettavaksemme eivät sitten suostu. Meidän suvussa on sellainen kumma periaate, että jokainen tulkoon toimeen omillaan, edes lastenhoidossa ei varmasti auteta.

Meillä myös ollut periaate: jokainen tulkoon omillaan toimeen. Eli emme ole saaneet lastenhoitoapua + minut melkein huostaanotettiin lapsena.



Se ketju onneksi meni katki heihin. Omiani en opeta moiseen, vaan että yhdessä olemme vahvoja.

Ja äiti täyttää tänä vuonna 58 vuotta, jos hänelle jotain sattuu, niin minä, koska olen vanhin lapsista, hoitaja koulutukseltani, ja asun paikkakunnalla, meillä sisaruksia kolme.

Mutta äidistä minä yritän pitää huolta, en tiedä miten se onnistuu, kun se asuu 1000 km etäisyydellä

äitini sairastaa alzheimerin tautia, joka on tosi kamala tauti siinä mielessä, että se muuttaa persoonallisuuden ihan toiseksi mitä se on ollut, käytös muuttuu aggressiiviseksi ja estot poistuvat jne.



Äiti ei anna meidän lasten osallistua mitenkään hoitamiseensa, vaikka hän ei kykene enää pesemään itseään (ei muista milloin on peseytynyt eikä osaa tehdä mitään vaikka menisi pesulle), ei muista syödä tai juoda. Nukkuu yöt samoissa päivävaatteissa, mitä on pitänyt nyt tällä kertaa taas kaksi viikkoa jne jne.



Meillä (kolmella) lapsella on paha mieli kun emme pysty auttamaan kun äiti huutaa ja haukkuu meidät maanrakoon aina kun yritämme saada häntä pesulle tai jotain muuta mitä hän ei ole muistanut, minullekin hän huusi perään että painu helvettiin, kun itkien jouduin lähtemään kerran kun olin houkutellut häntä jo kauan pesulle eikä siitä tullut mitään. Heidän luonaan käy kotiapua ja kotisairaanhoito ja ruoka tuodaan palvelutalolta. Vielä jonkin aikaa äiti pystyy isän avulla kotona olemaan, mutta hoitopaikka on jo vireillä palvelutalolle.

Mina ja veljeni hoidamme, välitämme ja avustamme enemmän kun äiti haluaisi (tuntee koko ajan olevansa meille vaivaksi). Kehuskelee kuitenkin meidän avuista ja mitää kaikkea on kanssamme tehnyt.

Isoveljeltä odottaa tiettyjä avuja ja minulta ehkä enemmän henkistä ' seuraa' .

Onnellisia ollaan kaikki, kun saadaan pitää vielä lasten isoäitiä luonamme.

Minä asun noin sadan metrin päässä, joten päävastuu jäisi varmasti minulle. Oletettavasti sisareni auttaisi ja paikkaisi esimerkiksi sillooin, jos pidämme vaikka lomaa.

Ja äidistä vanhainkoti.



Minä en koske pitkällä tikullakaan. Valitettavasti sain tällaiset vanhemmat. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

Meitä on kolme sisarusta. Kaksi asuu samalla paikkakunnalla, mutta itse asun ulkomailla. En kuitenkaan voi tietää muutetaanko joskus Suomeen vai jäädäänkö tänne. Vanhempani onneksi vasta alle viisikymppisiä.

Minulla ei riittäisi hermot eikä taitokaan vanhempieni kanssa. hankalia tapauksia kumpikin. Toinen mielisairas, toinen muuten melko rampa.