Empatiaa vanhoillislestadiolaiselle miehelle

Vanhoillislestadiolaisen miehen parisuhde/avioliitto törmää kriisiin.



Saarnaajat ovat kieltäneet meiltä ehkäisyn käytön. He kuulustelevat uskovaisia pariskuntia syntyvyyden rajoittamisesta.

Avioparin seksielämä on tuhoutunut monella.

Lapsia toki syntyy mutta oikea vastuuntunto ja läheisyys ovat pariskunnalta kadonneet!



Vanhoillislestadiolainen " Väsynyt isä" on kuvannut ristiriitaista elämäntilannettaan keskustelupalstalla näin:



" Olen vl-perheen isä. Tällä hetkellä meillä on 4 lasta ja viides on tulossa. Elämä sinällään on kivaa ja kaikki on hyvin maallisesti ja muutenkin. Vaimon kanssa yhdessä rakastetaan lapsia ja ollaan niistä onnellisia. Mutta mitä enemmän lapsia on tullut, sen kovemmaksi elämä on muuttunut. Vaimo väsyy väkisellä j

atkuvaan imettämisen ja odottamisen kierteeseen ja alkaa pakoilemaan minua siinä pelossa, että läheisyys johtaa halailuun, sitten rakasteluun ja sitä kautta vaimo tulee taas kerran raskaaksi. Sitten olemme selibaatissa, mutta ei sekään hyvältä vaihtoehdolta tunnu. Eniten kauhistuttaa se, että tässä sitä miehuuden parhaina päivänä harrastaa seksiä kerran kolmessa vuodessa ja tuloksena on aina lapsi.



Tämä on ehkä väärä foorumi puhua tällaisista asioista, mutta jälkiseurausten pelossa en uskalla siioninkaan ystäville tästä jutella. Oma vaimo on taas niin tiukan linjan uskovainen, että hänen kanssa keskustelu loppuu aika lyhyeen. "



Eräs vanhoillislestadioalinen äiti kuvaa pariskunnan elämää:



" Meille on myös syntynyt lapsia tiuhaan tahtiin ja viimeisen lapsen kohdalla oma henkinen kestokykyni joutui äärimmilleen itkuisen vauvan vuoksi. Unen puute oli niin valtava ja vuosien univelka jo ennestään takana. Lisäksi oli taloudellisia huolia ja koin että mieheni ei kykene jakamaan kuormaani. Emme saaneet apua aina silloin kun tilanne oli pahimmillaan. Minun olisi vain pitänyt saada nukkua viikko putkeen.



Tämä aiheutti minulle myös stopin seksielämässä. En pystynyt ottamaan miestäni sisään moneen kuukauteen, enkä pysty ajoittain vieläkään. En yksinkertaisesti kykene, vaan lamaannun ja minua alkaa ahdistaa. No,olemme eläneet 2v selibaatissa tai harrastaneet seksiä ilman yhdyntää. Mieheni ei painosta minua, hellin ja hyväilen häntä muuten ja joskus harvoin rakastelemme heti kuukautisten jälkeen tai juuri ennen kuukautisten alkua.



Olen muutenkin prosessoinut uskonasioita. Olen kiinnittänyt katseeni vain ja ainoastaan Kristukseen, enkä mihinkään muuhun. Haluan elää uskovaisena, mutta en halua saattaa itseäni ja perhettäni katastrofin partaalle, niin että itseltäni pimenee järki väsymyksestä. "