Onko jonkun mies sitten SIELUNKUMPPANI? Miten se ilmenee? Mistä sen tietää? Olis kiva kuulla esimerkkejä!

Ja hyvin toimiikin.



Minusta sielunkumppanuudessa jotenkin luonteenomaista on se, että toinen tuntee minut välillä paremmin kuin minä itse. Ennakoi jollain tavalla. Se että tietää mitä toinen ajattelee, on ihan tavallista pitkässä parisuhteessa. Se johtuu vain tuttuudesta ja tottumisesta. Mutta se että osaa olla askeleen edellä, siihen ei pysty kuka tahansa.

En osaa lukea hänen ajatuksiaan, kun en aina osaa aavistaa omiakaan ajatuksen juoksujani. En luota häneen 100 posenttisesti,vaan olin viimeksi tänään mustasukkainen. En usko, että hän on ainoa mies jonka kanssa on mahdollista olla onnellinen. Hän ei ole niin kuin miespuolinen minä, vaan on hyvinkin erilainen ajatuksenjuoksultaan- Siltikin meillä menee hienosti yhdessä ja rakastamme toisiamme.

Oman miehen voi aina vaihtaa, mutta sielunkumppaniaan ei halua koskaan menettää. Niitä on vain yksi maailmassa.

vastoinkäymisitä huolimatta olemme edelleen yhdessä.



Toisaalta taas mieheni määritteli suhdettaan toiseen naiseen sanomalla että hän oli kuin sielun kumppani. Kuitenkin myöhemmin ilmeni että heillä oli ihan erilaiset ajatukset elämästä.



Toinen halusi lapsia,mieheni oli lapset jo tehnyt, toinen oli kommari ja ateisti kun taas mieheni ei. Tulotaso oli miehelläni huomattavasti parempi joten saattaa olla että toinen saattoi vähän muokata mielipiteitään tarpeen mukaan miellyttääkseen toista.



Ainoastaan syntymä vuosi ja lapsuusajan asumispaikkakunta olivat samat.

Eli tunne sielunkumppanuudesta saattaa olla vain syvän ihastumisen tulos.

Mutta sen tiedän, että Elämäni Mies on kyseessä.

Olemme samanlaisia, samankaltaisia, samoilla ajatuksilla, jopa kaukaista sukua toisillemme.

Meillä on hirveän hyvä fyysinen intohimo, vielä 10 v jälkeen.

Mutta se mikä on kaikista tärkeintä, (joka myös edellisestä 12v liitostani puuttui) on toisen KUNNIOITUS.

Ulkonäkömme ja kokomme on aivan erilainen, koulutustasomme on erilainen, perhetaustamme on erilainen, mieltymykset ruoan, musiikin, matkakohteiden, harrastusten, elokuvien, jopa ihmisluonteiden suhteen ovat erilaiset. Temperamenttimme ovat erilaiset.



Ja silti yhdessäolomme on niin vaivatonta. Mun koti on mun miehen luona.



Ympäristö antoi meille aikaa korkeintaan kolme kuukautta. Tämä vuonna paukkuu kymmenen vuotta rikki. Olemme suhteemme aikana riidelleet neljä kertaa. Juuri viime viikolla vitsailtiin, että pitäisikö kymppi-synttäreiden kunniaksi kehittää se viides riita vielä tälle vuodelle. :)

Kyllä me osataan riidellä, mutta myös sopia, antaa ja pyytää anteeksi.

Niin ja meillä paukkuu tänä vuonna 15 v rikki.

Vierailija:

Ulkonäkömme ja kokomme on aivan erilainen, koulutustasomme on erilainen, perhetaustamme on erilainen, mieltymykset ruoan, musiikin, matkakohteiden, harrastusten, elokuvien, jopa ihmisluonteiden suhteen ovat erilaiset. Temperamenttimme ovat erilaiset.

Ja silti yhdessäolomme on niin vaivatonta. Mun koti on mun miehen luona.

Ympäristö antoi meille aikaa korkeintaan kolme kuukautta. Tämä vuonna paukkuu kymmenen vuotta rikki. Olemme suhteemme aikana riidelleet neljä kertaa. Juuri viime viikolla vitsailtiin, että pitäisikö kymppi-synttäreiden kunniaksi kehittää se viides riita vielä tälle vuodelle. :)

Ei ole, kun tuollaisia täällä kyselet. Vaihda miestä, tai tyydy epätäydelliseen.

Vierailija:

Ulkonäkömme ja kokomme on aivan erilainen, koulutustasomme on erilainen, perhetaustamme on erilainen, mieltymykset ruoan, musiikin, matkakohteiden, harrastusten, elokuvien, jopa ihmisluonteiden suhteen ovat erilaiset. Temperamenttimme ovat erilaiset.

Ja silti yhdessäolomme on niin vaivatonta. Mun koti on mun miehen luona.

Ympäristö antoi meille aikaa korkeintaan kolme kuukautta. Tämä vuonna paukkuu kymmenen vuotta rikki. Olemme suhteemme aikana riidelleet neljä kertaa. Juuri viime viikolla vitsailtiin, että pitäisikö kymppi-synttäreiden kunniaksi kehittää se viides riita vielä tälle vuodelle. :)

Vierailija:

Yhteys on vain niin vahva, vaikka olemme täysin erilaisia ihmisiä.

Ja silti yhdessäolomme on niin vaivatonta. Mun koti on mun miehen luona.

Tavallisesti se menee niin, että kumppani on samasta yhteiskunnan luokasta, koulutustaso sama, tulotaso sama, jne. Psykologiassa on tehty tutkimuksia joiden mukaan tällaiset avioliitot menetyvät paremmin. Useimmat varmaan ajattelee, että elämä on helpompaa, jos kumppani tykkää samanlaisista asioista, kuin itse.



Mutta jos näitä mitään ei ole, niin mikä yhdistää? Ehkäpä sitten se sielunkumppanuus?

Uskon, että hänet ja minut on tarkoitettu yhteen. Meillä on yhteistä matkaa takana jo 22 vuotta, joista 15 naimisissa. Meillä on sanaton yhteys, usein huomaamme ajattelevamme samaa asiaa ja kun toinen sen sanoo ääneen, voi toinen todeta ajatelleensa juuri samaa. Meillä on sama huumori, saamme toisemme nauramaan. Hänen kanssaan on helppo olla onnellinen, on hyvä ja kotoinen olo.

ä saakka hänen kanssaan.



Hän on kotini ja minä hänen. Tiedän, että voin luottaa häneen sata prosenttisesti.

Kuten joku aiemmin jo sanoi, yhdessäolomme on vaivatonta. Tiedämme, milloin toisella on hyvä olla ja milloin paha olla. Tiedämme, mistä toinen ilahtuu ja mistä toinen pahoittaa mielensä. Meillä on yhteisä arvoja, mutta myös asioita, joissa meillä on selkeästi omat mielipiteemme. Arvostamme toistemme yksityisyyttä, mutta kerromme kuitenkin lähes kaikki asiat toisillemme, koska asioiden jakaminen vain tuntuu niin hyvältä. On kuitenkin joitakin aioita, joista emme ole koskaan edes keskustelleet, en esimerkiksi tiedä, ketä tai edes mitä puoluetta mieheni on äänestänyt.



Jos olemme erillämme, en kaipaa niinkään miehen fyysistä läheisyyttä, vaan sitä, että saan kokea asioita yhdessä hänen kanssaan. Hauskinta esim. matkoilla on, kun koemme tai näemme jotain uutta, ja kummallakin tulee siitä mieleen sama ajatusketju ja päädymme samaan erittän epätodennäköiseen mielleyhtymään. Kun sitten yksin kokee tällaisen asian, niin harmittaa, kun tätä ei voi todellakaan jakaa kenenkään muun kanssa vaikka olisi isollakin porukalla liikkeellä.

Olin tavatessamme naimisissa, mutta erosin ja ystäväni tuki minua vaikeina aikoina. Löysin uuden miehen ja taas ystäväni tuki minua. Pidän häntä ystävänä ja sielunkumppanina, sillä olemme kiinnostuneita samoista asioista ja arvostamme toisiamme. Kun jotain tapahtuu niin riennän hänelle kertomaan asioista. Ystäväni on 23v minua vanhempi mies. Silti emme ole koskaan seurustelleet. Halanneet olemme toki useinkin, mutta en voisi kuvitellakaan itseäni sängyssä hänen kanssaan. Olemme ammatillisesti ja kiinnostuksen kohteiden kanssa niin samanlaiset, että arvaamme toistemme ajatukset. Olen ajatellut, että hän on miespuolinen minä, mutta 23v minua vahempi. Ehkä olen hänen kaltainen sitten vanhempana.