Noissa " 3v kotona" mammoissa on ikävän paljon niitä jotka lykkää kuitenkin esikoisen hoitoon.

Vierailija:

Ja lusmuaa kotona kun se on niin mukavaa. Ja onhan se, paljon helpompaa kuin käydä töissä ja sen jälkeen tehdä toinen työpäivä vielä illalla kotona.

Eiköhän päivässä ole saman verran tunteja koti- kuin työäidillekin. Mikä on se toinen työpäivä, jonka teet kotona illalla? Onhan se kotiäitikin illallakin kotona.

ja sen päivän aikana kotiäidin lapsen on äiti ruokkinut, niistänyt nenän, vaihtanut vaipat jne.

Työäidin lapsen on hoitoja ruokkinut, pyyhkinyt nenän, vaihtanut vaippoja jne.

Vai ovatko lapsesi jossain kooman kaltaisessa tilassa työpäiväsi ajan?

Puhumattkaan siitä että kotoa poissa ollessa kukaan ei ole sitä sotkemassa. Eli siivottavaa on PALJON vähemmän työäidille kuin kotiäidillä.

Ilmeisesti aihe on niin kiihkeä nimenomaan kotiäitien puolelta, koska löytyy huonoa itsetuntoa kotona maatuista vuosista ja tahdotaan todistaa itselle ja muille että minä olen hyvä ja kelpaan vaikka olenkin ollut vain kotiäiti vuosikaudet ja mies on elättänyt koko perheen.

Kenenhän puolelta aihe mahtaa olla kiiihkeä?

t: työssä käyvä äiti, joka kyllä jonkun aika oli vauvansa/lapsensa kanssa kotonakin.

Juu ja oli kyllä kiva nukkua pitkään aamuisin kotona ollessa.

Vierailija:

Ihan vaan pointtina se, ettei _todellakaan_ kaikilla motiivina ole lapsen paras vaan oma laiskuus. Ei kaikilla mutta monella.

Enkä ole ap.

Tähän vielä lisäisin, että sen Serranon katselemisen ajan lapset istuvat lattialla syömässä mikrossa keitettyja kylmiä makaroneja ja pinaattilettuja tai makkaraa. Välillä hörppivät mehua tuttipullosta palan painikkeeksi...

Suurin osa äideistä ymmärtää varhaislapsuuden arvon ja säädyllisessä ajassa siirtyy hoitamaan yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan työelämään. Kateuden poikanen näissäkin jutuissa piileskelee. Terv entinen kotiäiti, joka pitkään jo palanneena vakityöhönsä.

Vierailija:

Mutta näitä keskusteluja vuosikaudet lukeneena olen huomannut, että töihinmenijät ovat niitä pahimpia selitteliljöitä ja puolustelijoita.

t. äiti, joka on ollut sekä kotona että töissä

Kotona olo on helppoa vrt. työn ja perheen yhdistämiseen. Aloitin työt 4 vuoden kotiäitiyden jälkeen, ja olen TODELLA väsynyt työpäivän jälkeen. Lapset vievät kaiken ajan illalla, ja sitten yöllä on " omaa aikaa" . Kotiäitiyden raskaus on siinä, että 24h on sitä samaa tylsää rutiinia, mutta ei se väsytä ja rasita samoin kuin työelämä.

voi hyvä tavaton! ehhehehehheheheheheheh.

töihin mennessä nousen 5.30.



hoitovapaalla 7-7.30



selvä ero

Jos vielä vaivaudut kertomaan, mikä on tuo " säädyllinen aika" ? ;)

Vierailija:

Suurin osa äideistä ymmärtää varhaislapsuuden arvon ja säädyllisessä ajassa siirtyy hoitamaan yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan työelämään..

Nautin täysillä ajasta, minkä vietin rakkaiden lasteni kanssa. En olisi ollut valmis viemään heitä aivan pieninä kenellekään toiselle hoitoon. Säälien katsoin, naapurin 10-kuista vauvaa ja äitiä aamukiireissään.

tarkottaa varmaan mun 10v =)

Jokainen tekee itselleen sopivimmat valinnat. Meilläkään ei saa nukkua kotona ollessa pitkään, pikkuiset herättävät jo kuuden pintaan. Toisaalta töissä ollessani heräisin jo puolikuudelta. Kuukauden päästä sekin rumba taas alkaa.

jos netto on tuo 1000¿, niinkuin joku mainitsi. Siitä vielä pois päivähoitomaksut. Kyllä se on yhteiskunnan ongelma, jos pienet palkat ja sosiaalituet ovat sellaisessa suhteess, että töissä käynti on järjetöntä!



t: yksi matalapalkkainen, joka haluaisi käydä osa-aikatyössä, mutta siinä MENETTÄISI rahaa

Työssäkäymisen tulisi aina olla kannattavampaa kuin kotona möllöttämisen.



Tutkitusti ja tunnustetusti kotiäitiys ja luja usko 3 v täyteen kotiäitiyteen on Suomessa kansantaloudellisesti jo ongelma.

Näin kielen kanssa työkseen puuhavasta tuo termi kuullostaa vaan aika hilpeätä.. ;)



-21

mulla on kaksi lasta, jotka sairastavat jatkuvasti. Minulle olisi tullut viime ja tänä vuonna töistäpoissaoloja (olisi ollut pakko jäädä palkattomalle, koska oli sairaalajaksoja) . Se olisi tarkoittanut työnantajalle kuluja sekä henkilökuntavajautta. Toisekseen taloudellisesti ei olisi ollut järkevää jäädä palkatta kotiin, joten olisin kiikuttanut puolikuntoiset lapset hoitoon ja olisi siellä sitten kymmenen muutakin lasta saanut taudin...



Mun lähipiirissä ei ole yhtään laiskaa äitiä. On vain suunnattomasti lapsiaan rakastavia, lapsuutta kunnioittavia äitejä jotka ovat ahkeria ihmisiä. Kotona olo ei minun lähipiirissäni tarkoita sitä että nukutaan pitkään, ollaan verkkareissa jne. Monet meistä käy pitkiä kuntoilulenkkejä lasten kanssa, tavataan sukulaisia, itse käyn hoitamassa syöpäsairasta sukulaistani sekä tapaan muita iäkkäitä sukulaisiani. He pysyvät pirteinä eikä tule lisälääkekustannuksia kun joku tuttu käy siellä piristämässä.



Itselleni 3 vuotta kotona on hiton pieni aika siihen verrattuna mitä kerkiin olemaan työelämässä. Tuon ajan olenkin käyttänyt juuri niin kuin kuuluukin: Lapsille parhaalla tavalla.



Sori ap, kuulostaa siltä että et edes halua kuulla onnellisten kotiäitien asioita vaan bongaat aina ne ikävimmät KOSKA niiden kautta voit pönkittää omaa omanarvontuntoasi sekä omatuntoasi (joka on vissiin aika huono kun et itse voinut olla kotona LUE VIITSINYT)

On ollut kivaa!

Harmi kun tämä hupi loppuu aikanaan.

mutta olen ties kuinka monen vuoden jälkeen taas töissä ja siellä on ihanaa! Olen kaivannut tätä pitkään, mutta en halua laittaa kovin pientä lasta päivähoitoon. Töissä saan toeuttaa itseäni, siellä on mielenkiintoista ja päivät kuluvat kuin siivillä.

Huoh.

Uraäidille tiedoksi, että minäkin olen ollut kotona ja VAIN ihan omasta halustani, olen jopa tehnyt ne lapset omasta halustani.

Hoitovapaalla ihan olin ja ei kerry eläkettäkään.

No onneksi asiat ovat nyt parhain päin, lapset menivät kalliisti ylläpidettyyn päiväkotiin.

Minä vaihdoin leppoisen kotielämän kahden lapsosen kanssa työhön 22. n lapsen päiväkotiryhmään. Korvaus siitä on naurettava, palkkaa ei kehtaa kavereillekkaan kertoa. Työ tuntuu todella työltä kun yrittää kasvattaa, eheyttää, opettaa ja ohjata näitä äärettömän huomion- ja hellyydenkipeitä lapsia. (kumma muuten, että niin moni lapsi hakee huomiota ja olisi sylissä vaikka koko päivän, mutta kun äiti tulee hakemaan niin läheisyyttä ei enää haetakaan omalta äidiltä?)

Vierailija:

Ja lusmuaa kotona kun se on niin mukavaa. Ja onhan se, paljon helpompaa kuin käydä töissä ja sen jälkeen tehdä toinen työpäivä vielä illalla kotona.

Ilmeisesti aihe on niin kiihkeä nimenomaan kotiäitien puolelta, koska löytyy huonoa itsetuntoa kotona maatuista vuosista ja tahdotaan todistaa itselle ja muille että minä olen hyvä ja kelpaan vaikka olenkin ollut vain kotiäiti vuosikaudet ja mies on elättänyt koko perheen.

Olen kotiäiti, ollut jo 3,5 vuotta yhteen menoon. Lapsia on neljä, isoimmat koulussa. Teen töitä iltaisin ja viikonloppuisin, enemmän ja vähemmän. Saan siis huiman kotihoidontuen ja lisäksi vielä tajuttomasti palkkaa. Elän siis ap:n kaltaisten verovaroilla ja saan vielä lisäksi palkkaa (tietenkin olemattomalla veroprosentilla tai pimeästivielä parempi)! Suomeksi sanottuna lepäilen päivät kotona ja illalla,kun lapset ovat väsyneitä ja hankalia, menen töihin lepäämään ja jätän paskahommat miehelleni...

satsaus hyvinvointiin ja lapsen terveeseen psyykeeseen - sehän tunnetusti säästää verovaroja pitkällä aikavälillä. Aika ei todellakaan ole käynyt pitkäksi enkä tunne lusmuilleeni päivisin. Iltaisin olenkin sitten tehnyt niitä ap:n ihailemia " oikeita töitä" , kun lapsi on jo unten mailla. Aika usein on ollut tunne, että päivän työkiintiö olisi kyllä ilmankin täynnä.