Lapsivesitutkimus tehtiin ja nyt jännitellään...

Minulta on otettu lapsivesinäyte.Eli mulla oli verikoe,ikä ja nt-2.2mm niin riskiluku oli 1:200 kehotettiin meneen lapsivesipunktioon.Kävin siinä ja tuloksena palanen puuttui yhdestä kromosomista.Ei osanneet sanoa et oliko labra virhe vai onko sikiöllä jötain poikkeavaa.No sitten mulle kehotettiin napaveripunktiota,kävin siinä eka kerralla ei saatu ja viikko sitten torstaina otettiin uudestaan ja se onnistui.Keskiviikkona sain tulokset ja vauvalla ei ole kromosomistossa vikaa.Oli niin helpottava uutinen,en voinut nauttia koko raskaudesta ennen tuloksia ja nyt mää sitten pääsin nauttimaan.Ihanaa!!!onnea sinulle kovasti et saisit iloisia uutisia!

anna_liisa 22+2

Hei vaan!



Toivottavasti saatte tutkimuksesta terveen paperit.



Minkälainen se lapsivesitutkimus on?

Onko minkä pituinen neula?

Onko paksu neula?

Onko kipulääkitys, kun otetaan näyte?

Onko varma, ettei se lapsi yks kaks ponkase neulan tielle? Jos lapsi on liikkellä, niin odotetaanko että se nukkuu ja otetaan testi vasta sillon?

Meneekö se kohtuun tehty reikä varmasti umpeen?

Vuotaako pistoskohta paljon verta?

Kuinka pitkän ajan näytteenotosta on se keskenmenoriski? Milloin voi huokasta helpotuksesta?



Mulla on ikää 37-v ja ollaan iän takia menossa lapsivesitutkimukseen, mutta pelottaahan tuo keskenmenovaara.

Minkälainen se lapsivesitutkimus on?

Kesti noin kolme varttia kun olin sisällä huoneessa. Siinä tietty keskusteltiinkin asiasta ja muuta. Yksi piikki vaan laitettiin kun olin veriryhmältäni plussaa. En tiedä miten se siihen liittyy, montako piikkiä laitetaan mut näin kerrottiin.



Onko minkä pituinen neula?

En niin tarkkaan katsonut pituutta, mut ilmeisesti sen pituinen et juuri ja juuri yltää kohtuun.



Onko paksu neula?

Tosi ohut vaan.



Onko kipulääkitys, kun otetaan näyte?

Ei lääkitystä kun lekuri sanoi et ei satu, hiukan vaan nipistää. Mut ainakin mulla oli ihan vähän enemmän tuntua kuin vaan nipistys. Ei kuitenkaan yhtään paha. Ja kesti vaan pienen hetken.



Onko varma, ettei se lapsi yks kaks ponkase neulan tielle? Jos lapsi on liikkellä, niin odotetaanko että se nukkuu ja otetaan testi vasta sillon?Koko ajan katsotaan ultralla, missä päin vauva on. Ja ensinnäkin neula menee juuri ja juuri kohtuun asti eli ihan siihen kohdun reunaan.



Meneekö se kohtuun tehty reikä varmasti umpeen?

Normaalisti menee umpeen, mut lääkäri selitti et siinä se keskenmenoriski juuri on, jos nimittäin ei menekään umpeen.



Vuotaako pistoskohta paljon verta?

Laitettiin tavallinen laastari ja kun otin sen pois, siinä oli pieni pilkku verta.



Kuinka pitkän ajan näytteenotosta on se keskenmenoriski? Milloin voi huokasta helpotuksesta?

Joku sanoi mulle et viikko, mut lääkäri kertoi et samana päivänä kannattaa vaan lepäillä. Senpä takia sen päivän saa sairaslomaksi. Ja koko päivän oli muuten vatsa arka ja nipisti.



Mulla on ikää 37-v ja ollaan iän takia menossa lapsivesitutkimukseen, mutta pelottaahan tuo keskenmenovaara.

[/quote]

Melko samanikäinen minäkin ja pelottaa tässä minuakin. Nyt olis tutkimuksesta kolme päivää ja alan olla toiveikas, että siellä se vauva pysyy. Sormet ristissä kuitenkin vieläkin.



Toivotaan et sulla menee kaikki hyvin, rohkeutta siihen tarvitaan ja malttia odotukseen!

Minulle tehtiin tuo tutkimus viime helmikuussa.



Kyseessä ei ole minusta mitenkään kivulias toimenpide, lähinnä inhottava vain. Ja inhottavakin suureksi osaksi vain siksi, että aihe on pelottava ja jännittävä.



Muistaisin, että olin tutkimushuoneessa hieman yli puoli tuntia. Suurin osa ajasta tehtiin ultraäänitutkimusta ja lopuksi itse lapsivesipisto, joka kesti ehkä minuutin.



Minulla oli ainakin todella varmaotteinen lääkäri, joka aika voimalla iski neulan (ihan ohut ja sen pituinen, että meni muutaman sentin kohdun sisälle) vatsanpeitteiden läpi. Se ei sattunut. Kun lapsivettä imettiin, tuntui ihan pieni paine. Ja sitten se jo olikin ohi. Neula pois ja laastari pistokohdan päälle. Laastariin jäi pienen pieni verijälki ja minuakin kehotettiin lepäämään kyseinen päivä. Illalla vatsa oli hieman arka. Suurin " ongelma" kyseisen operaation jälkeen on se armoton henkinen jännitys.



Toivotan onnea operaatioon ja pidän peukkuja normaalin tuloksen puolesta!



Siru-Sofia

Down ei ole huono tulos. Toisille kirjoittajille tässä ketjussa taas kerran: Kromosomien normaaliutta tutkimukset eivät selvitä. Ainoastaan osan. Downin syndroma ei ole sairaus. Elikkä myös down lapsi voi saada terveen paperit.

Tarjotaanko teille kunnan puolesta näitä tutkimuksia ?

Meillä ei, mutta olen harkinnut, sillä ikää on 38v.

Olen ymmärtänyt, että aikaisempi eli istukkatutkimus olisi siinä mielessä mukavampi, että tuloksen saisi yleensä nopeammin ja ennen kuin raskaus ehtii kauhean pitkälle.

Kaihoisa:Kyllä mulle ainakin sanottiin et noissa nimenomaan selvitetään kromosomistoa,eli et onko riski saada down vauvaa.Ja napaverinäyte kertoo sen 100% mikä mulle sit tehtiin.Muita sairauksiahan ei noista näe joita voi vauvalla olla.Me ei ainakaan olisi annettu vauvan syntyä tähän maailmaan jos olisimme saaneet tietää odottvamme down lasta.

Varsinkaan kun on jo kaksi tervettä lasta.Mutta jokainenhan täällä tekee omat päätöksensä.Mutta eipä tarvii onneksi enään miettiä tuota asiaa ku kaikki oli ok.Nyt nautin tästä raskaudesta loppuun asti.

anna_liisa 22+3

Downin syndroma ja muut trisomiat ja osa muistakin kromosomimuutoksista selviää tutkimuksissa lähes sataprosenttisen varmasti. Hyvin monia kromosomimuutoksia ei kuitenkaan näy tutkimuksissa, sitä tarkoitin. Siis trisomioiden osalta tutkimus on luotettava. Downin syndroma ei ole sairaus, joskin siihen voi liittyä sairauksia.

Viime päivät on menneet oksennellessa ja aiemmin ei ole oikein ollut voimia kömpiä nettiin.



Koko pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) on 40-v ikäraja tutkimuksiin, mikä on mun mielestä hävyttömän korkea ikäraja. Luin viikonloppuna jostakin vanhasta Vauva-lehdestä lapsivesitutkimuksista ja siinä jutussa oli että jotkut kunnat tarjoaa tutkimukset 35-vuotiaille ja jotkut VASTA 38-vuotiaille. On tainnut kustannussyistä tuo ikäraja kivuta ylemmäksi ja ylemmäksi.



Omilla rahoilla ollaan siis menossa tutkimuksiin ja halutaan olla varmoja, että kromosoneilta terve lapsi on tulossa. Olen ollut ymmärtävinäni, että mun ikäisellä, 37-v, on korkeampi riski saada down-vauva kuin keskenmeno tutkimuksesta.

Mulla on nyt 6 päivää istukkabiopsiasta. Odotan myös kovasti vastauksia, joita aikaisintaan olisi tulossa ensi viikolla.



Voihan niihin toki mennä vielä useampikin viikko. Mutta tiedän tunteesi.. Odottavan aikahan on pitkä.

Minulle tehtiin yksityisellä klinikalla istukkabiopsia viime keväänä, kun ei hermot jaksaneet odottaa lapsivesinäytteeseen asti. Tulokset sain viikossa eli silloin oli 13+jotakin. Lapsivesinäytteen ottamista olisin joutunut odottamaan vielä muutaman viikon ja tuloksiakin 3-4 viikkoa päälle.



Kromosomit osoittautuivat normaaleiksi ja nyt odotellaan poikaa viikolla 36+6. Itse sain silloin down-riskiksi 1:25.

ja edelleen siis tosi piinaavissa merkeissä. Kävin viikolla neuvolan kuukausitarkastuksessa ja sielläkin tietty tiedettiin jo mun käynnistä tutkimuksissa. Oli niin osaaottavia ilmeitä ja sanoja etten voinu muuta kuin purskahtaa itkuun. Sen verran tunteellinen kun olen muutenkin ja vielä tämä tilanne...



Ei mene tuntiakaan etten miettisi asiaa. Joka puolelta olen asiaa pohtinut eli mitä jos puhelimessa parin päivän päästä saan kuulla odottavani kromosomeiltaan sairasta lasta. Varmaan romahdan ja kun oon vielä töissä, mitä siitä sit tuleekaan. Pystynkö edes kysymään mitään tai ymmärtämään mitään.



Varmaa on vain se, että helpotus on tosi suuri, jos kromosomit ovat " normaalit" .



t. Pinkki (ei enää oo jaksanu vahtia viikkoja, ehkä 17)

Odotat siis tulosta siitä onko lapsella downin syndroma. Lapsi ei ole kromosomeiltaan sairas, vaikka hänellä down olisikin. Lapsi voi olla myös terve down lapsi. Moni muu kromosomimuutos on paljon vaikeampi kuin down. Downia ei pitäisi kenenkään pelätä, mutta ymmärrän kyllä että asia mietityttää. Sitä minä aina jaksan ihmetellä, että ihmiset juuri tuota downia pelkäävät ja ovat onnessaan kun sitä ei testien perusteella ole tulossa. Moni muu vaikeampi kromosomimuutos voi kuitenkin olla. Siis sitä kaikkein lievintä muotoa kromosomimuutoksista pelätään hysteerisesti. Kirjoitan tässä nyt samalla ihan yleisesti kaikille, en siis pinkille yksistään. Toivon pinkille ja kaikille muillekin voimia ja rauhallista olotilaa. Tuleva vauva on suurimmalla todennäköisyydellä ihan tavallinen suloinen vauva.

Ja syntyvällä lapsella voi olla hyvin monenlaisia kehityshäiriöitä ja synnynnäisiä vikoja, jotka eivät näy missään raskaudenaikaisissa tutkimuksissa.



Eli epävarmuutta me emme voi millään poistaa. Se vain kuuluu raskauteen ja äitiyteen koko loppuelämämme. Kun ryhtyy äidiksi, tietynlainen epävarmuus, pelko ja huoli jäävät ikuisiksi kumppaneiksi. Sitten niiden kanssa vaan opetellaan elämään. Ja nauttimaan jokaisesta hyvästä ja terveestä päivästä.



Sekä omasta kokemukesta että monen tutun kokemusten kautta on käynyt selväksi, että " terve" vastasyntynyt voi muutaman päivän, kuukauden tai vielä vuodenkin päästä osoittautua erittäin vakavasti synnynnäisesti sairaaksi, jopa kuolemansairaaksi.



Tällä en halua pelotella, vaan korosta sitä että mikään ei ole ihan varmaa tässä elämässä vaikka kuinka tutkitaan. Ja että todellakin, moni ottaisi mieluummin sen downin kuin jonkun muun sairauden tai ongelman, josta ei ole paljon tietoa tai joka vaikeuttaa enemmän lapsen elämää.



Toivottavasti me kaikki saamme mahdollisimman terveen vauvan!

Näihin edellisille kirjoittajille voisin sanoa, että en todellakaan odottanut näistä tuloksista mitään tiettyä kromosomihäiriötä. Vai kirjoitinko sellaisia, ovat tunteet olleen todella pinnassa tämän takia muutaman viikon eli oli voinut tulla kirjoiteltua jotain ihan väärinpäin.



Tuntui muuten vaan niin karmivalta ja pelokkaalta nimenomaan odotella tuloksia, joissa olisi joku häiriö tullut ilmi. Ihan kuin odottelisi tuomiota jostain. Kolme viikkoa siinä meni ja sinä aikana tunteet heittelivä suuntaan jos toiseen.



Mutta eilen ne sitten sain... saamme vauvan , jonka kromosomisto on normaali (niinkuin täti puhelimessa kliinisellä äänellä toteli). HUH, helpotti siltä osin mutta eihän ne huolet ja murheet tähän lopu, sen tiedän. Aina on jotain huoleita ja murheita vauvan puolesta.



Kaikille muillekin tietoja odottaville hyviä vointeja ja helpottavia uutisia! Ja kiitos tiedoista, joita tästä tutkimuksesta mulle tuli. Nyt olen paljon viisaampi.



t. Pinkki rv 18+ (jos oikein muistan nuo viikot)

Minä ja joku toinenkin tässä ketjussa yritimme selittää, että kaikkia kromosomimuutoksia ei voida todeta ja useimmat todella vaikeista jäävät löytymättä. Nimenomaan downin etsimistä varten on nuo tutkimukset olemassa ja se on kaikkein lievin muoto kromosomimuutoksista. Toki muutkin trisomiat löytyvät ja joitakin muitakin muutoksia. Sitä ihmettelin, että ihmiset ovat helpottuneita kuullessaan, että lapsella ei ole trisomiaa, vaikka hänellä voi olla muita todella vaikeita kromosomimuutoksia. " Normaaleja" kromosomeja ei siis voida taata millään tutkimuksella. Tietty epävarmuus jää aina jäljelle, mutta suurin todennäköisyys on ihan " normaaliin" lapseen. Omalta kannaltani ajattelen, että jos todettaisiin esim suuri niskaturvotus ja tuloksena olisi ei trisomiaa, jäisin miettimään että mitäs jos onkin sitten joku paljon vaikeampi juttu kromosomeissa. Mutta toisaalta, ei kaikkea elämässä voi varmistaa. Mutta jos valitsee tutkimukset täytyy myös valita se kenties lisääntyvä epävarmuus. En tiedä osaanko oikeen kertoa mitä tarkoitan.