Ikäerosta parisuhteessa

Olette molemmat aikuisia ihmisiä ja ette varmaankaan ensi kertaa pappia kyydissä parisuhteessa.

huono asia. Niin monen asikkaani kohdalla olen jotunut seuraamaan ison ikäeron tuomia ongelmia vanhuudessa. Siis että toinen on jo vanhus ja toinen vielä vireä keski-ikäinen...

20 vuotta on tooosi iso ikäero vanhuudessa. Toi 14 ei nyt ehkä niin oaha, mutta kun miettii, että toinen 74 ja toinen 60, niin kyllä se on paha.

Minä olen 37v ja mies 51v. Nyt sillä ei ole yhtään mitään merkitystä, mutta minua harmittaa se että mieheni jää n. 10 vuoden päästä eläkkeelle. Minä se vaan raadan töissä sen jälkeen monta vuotta. Aktiivisista eläkevuosista on turha haaveilla. Kun pääsen eläkkeelle, mieheni on ehkä jo kuollut tai sairas. Iloiset eläkevuoteni menevät miestä hoitaessa.

Toki sen teen mielelläni jos vain osaan, mutta silti... Toisekseen tiedän että mies pitkästyy yksin ollessaan eläkkeellä. Sitten olemme varmaan lomat koko ajan johonkin menossa. Miten sitä jaksaa kun pitää työt hoitaa ja luulen että olen viisikymppisenä jo aika väsynyt akka.

Turha näitä on murehtia nyt, oikeasti. Nautin tästä hetkestä.

Ei tuntunut arjessa lainkaan ennen lapsia. Heidän synnyttyään tajusin, että olemme eri sukupolvia: mies on sitä ikäluokkaa, jonka käsityksen mukaan nainen hoitaa lapset ja kodin. Mutta edelleen olemme onnellisesti yhdessä, seitsemättä vuotta.

Ollaan oltu naimisissa 10 vuotta ja lapsia on 2. Minä siis 35v. ja mies 49v. Vielä ei ole ikäero tuntunut missään.