arveltu että joissakin tilanteissa äidin stressi voisi vaikuttaa lapsen terveyteen aikuisiässä.

esim. sepelvaltimotautiin (uus tutkimus

Vai molemmat?

Istukasta ei löytynyt mitään syytä miksi vauva niin pienikokoinen.



Minulla oli todella kova stressi ja vaikea elämäntilanne. itkin ja nukuin huonosti koko raskausajan.

Olen lukenut tutkimuksia, joissa tultu tähän tulokseen. Täysin järkeenkäyvää omasta mielestäni - stressihormonit vaikuttavat varmasti kehittyvään kehoon, sydämeen, aivoihin jne. Tätä on tutkittu mm. suurien kriisien ja luonnonmullistusten yhteydessä. -> Katsottu miten tuolloin vatsassa olleet voivat vuosikymmeniä myöhemmin.



Paha mieli tästä sikäli, että itselläni on tässä raskaudessa melko paljon stressiä :(

Vierailija:

Istukasta ei löytynyt mitään syytä miksi vauva niin pienikokoinen.

Minulla oli todella kova stressi ja vaikea elämäntilanne. itkin ja nukuin huonosti koko raskausajan.

Vaikka jos vauva terve ja normaali painoinen syntyessään????

Ei ole taattu että se aiheuttaisi JOKAISESSA tapauksessa vaurioita, mutta se altistaa tietyille sairauksille.

mutta oon ajatellu että voi vaikuttaa.

Niin kyllä: vaikka vauva on terve ja normaalipainoinen syntyessään. Sepelvaltimotauti ei NÄY kuin vasta aikuisena, mutta mikroskooppiset muutokset verisuonissa syntyvät jo sikiöaikana.



Muutenkaan se, että vauva on terve ja normaalipainoinen syntyessään ei takaa mitään. Silti voi tulla ilmi vaikka mitä kehityshäiriötä tai ongelmaa myöhemmin - tai sairauksia teini- tai aikuisiässä. Tai diabetesta lapsena. Pienet aivojen toimintahäiriöt eivät näy vielä vauvassa, vasta myöhemmin esim. ylivilkkautena. Jne.

Odottaessani esikoistamme minulla oli todella rankkaa. Äitini oli hyvin sairas ja on ihme että hän jäi henkiin. (Kiitos siitä). Vauva ei meinannut kasvaa millään, vaikka söin suhteellisen normaalisti. Kävin kasvun seurannassa puolet raskausajassa.



Lapsi syntyi rvk 42 ja oli normaalipainoinen, 3500 g. Lapsella on paljon allergioita.



Perusterve ja fiksu ipana kuitenkin.

mukaan stressi ja lapsen temperamentti vaikuttavat mm. stressin säätelyyn eli siihen, kuinka herkästi ja vahvasti elimistö reagoi ulkoiseen stressiin myöhemmällä iällä. Se taas saa aikaan muutoksia ihmisen sisäerityksessä mikä taas vaikuttaa mm. sydän ja verisuonitautejen, diabeteksen ja mm. suolisto-oireiden syntyyn.

Äidin pitkäaikainen stressi vaikuttaa myös lapsen temperementtiin: lapsesta voi tulla herkästi reagoiva ja helposti ärtyvä. Tällainen temperamentti altistaa sydän- ja verisuonisairauksille. etenkin stressi raskauden viimeisen kolmanneksen aikana on haitallisa sikiölle, sillä silloin aivot kehittyvät kiivaasti.



Onneksi lapsen aivot kehittyvät myös raskausajan jälkeen, etenkin kolme ensimmäistä vuotta ovat merkitykselliset, joista se ensimmäinen on kaikkein merkityksellisin! Ympäristöolosuhteet, siis äidin sensitiivisyys vauvan tarpeille, melutaso, virikemäärä yms. vaikuttavat siihen, mitkä aivojen hermoratayhteydet säilyvät ja vahvistuvat, mtkä heikkenevät. Jos siis lapsi saa rauhallisen kasvuympäristön, ei liikaa virikkeitä (ei siis tv-melua, liian rasittavia kauppakeskusshoppailuja yms.) ja äiti pystyy tasaamaan lapsen tunteita, lapsen stressivaste paranee. Stressivaste taas huononee isoissa päiväkotiryhmissä, joten parasta olisi, jos lapsi voisi olla pitkään kotihoidossa tai edes perhepäivähoidossa.

Stressivasteen kehittymiseen vaikuttaa paitsi tuo äidin pitkäkestoinen stressi, myös geneettiset tekijät, jotkut lapset ovat siksi herkempiä altistumaan raskausajan stressille kuin toiset, samoin lapsen temperamentti vaikuttaa siihen (mihin taas äidin stressi...). Myös ympäristötekijöillä on oma, merkittäväkin osuutensa.



Jos lapsesi ei ole ylenmäärin itkuinen (kaikkihan ovat tietyssä määrin), vaikeasti rauhoitettava, helposti ärtyvä - olisit varmasti huomannut tämän " haastavuuden" ja vaikeahoitoisuuden vauvastasi - niin mielestäni ainakaan vauvan temperamentti ei anna epäillä riskitekijöitä. Ja jos tällaisen " haastavan" vauvan ympäristö osaa tukea lasta sopivalla tavalla, hänenkin stressivaste kehittyy suotuisaan suuntaan.



Stressi kuuluu tietyssä mittakaavassa kaikkien aikuisten elämään, joten eiköhän aika moni raskaana oleva äiti ole kokenut itsensä aika ajoin stressaantuneeksi. Pitkäaikainen ahdistus ja hyvin stresaantunut olotila on asia erikseen, mutta jos uskoisin, että tällöinkin lapsella voi olla monia sellaisia suojaavia tekijöitä, jotka tasaavat stressin vaikutusta.

32

heitä on siis seitsemän sisarusta. Koko suku on hyvin lungi, eli rauhallista, jutustelevaa porukkaa, joka on aina myöhässä... eli sellaista leppoisaa.



Yksi seitsemästä sisaruksesta oli lapsena ihan erilainen. Tyttö oli aina nyrkit pystyssä, mitä taas kukaan toinen ei ollut. Kaverini äiti arveli, että se johtui siitä, että hän yksi koko raskauden ajan. Eli jatkuva yskä olisi vaikuttanut jotenkin.



No, niin tai näin, niin tytöstä kasvoi oikein fiksu ja filmaattinen. Mutta alle kouluikäisenä hän oli huomattavasti aggressiivinen kuin muut. Sisarussarjassa hän oli 15 vuotta nuorempi kuin edellinen, eli ei selittynyt tilan hakemisella tai vastaavalla.

Kyse ei ole siis siitä, että epäilisin ettäkö jotain olisi pielessä.

En edes ole tämän asian asiantuntija, vain maallikko, joka on joutunut asian kanssa omakohtaisesti tekemisiin vaikean raskausajan vuoksi ja siksi olen yrittänyt ottaa aiheesta selville kaiken mahdollisen. Siksi ehkä tiedän enemmän kuin joku asiaan perehtymätön, mutta kuitenkin vähemmän kuin henkilöt, jotka tutkivat asiaa tieteellisesti tai jolla on muuta korkeakoulutuksen kautta saatua ammattitietämystä.



Sinuna en kyllä olisi lainkaan huolissani asiasta kirjoittamasi perusteella ja sillä käsityksellä, mitä minulla on asiasta.

32

tällaisen tutkimuksen, mutta siinä stressillä tarkoitettiin äidin kokemaa vakavaa stressiä ja hengenvaaraa, esim. sodan aikana. Ei siis sellaista stressiä, että koira kuoli tai mies kävi vieraissa - vaikka nämäkin voivat toki olla ikäviä tapahtumia.

äidin kehon stressitilanne, mikä vaikuttaa mm. verenpaineeseen sekä maksan ja munuaisten toimintaan, kun keho joutuu käymään " ylikierroksilla" pystyäkseen välittämään sikiölle tarvittavan määrän happea ja ravinteita.



Voimakkat stressitilat, kuten vaikka sota tai muut suuret kriisit, vaikuttavat stressihormonien erittymiseen ja nämä stressihormonit välittyvät verenkierron kautta myös vauvan elimistöön ja vaikuttavat aivojen neuroniyhteyksiin ja vauvan sisäerityksen säätelyjärjestelmien kehittymiseen.

voi taas äidin joku toinen ominaisuus kumota koko jutun. Vauvaiän kokemukset, nekään eivät ole täysin selvillä kaikkine vaikutuksineen, ovat tosi merkittäviä, sukurasite erilaisiin sairauksiin, ympäristö sosiaalisine suhteineen, ravinto lisäaineineen, myöhemmät elämän tapahtumat, surut ja ilot, ympäristön saasteet, kyky kasvaa ihmisenä henkisesti, ne kaikki on sitä samaa soppaa, joka meidät muokkaa. Mielstäni se on niin suuri kokonaisuus, ettei kenenkään äidin kannata murehtia raskausajan tapahtumia, ellei nyt sitten itseään piikittänyt vahvoilla huumeilla tai ollut jatkuvasti humalassa.

ovat ehkä napavirtaukset olleen vähäisemmät ja lapsi saanut vähemmän ravinteita siksi. Napavirtauksiin taas voi vaikuttaa äidin joku perussairaus tai stressi, en tiedä onko muitakin syitä olemassa. VArmaan sekin vaikuttaa, jos lapsen vanhemmat tai äiti ovat pienikokoisia, voi lapsikin olla siksi tavanomaista pienempi?



Täysiaikaisella, pienipainoisella lapsella riskit sydän- ja verisuonitauteihin ovat todettu keskimääräistä suuremmiksi, joten lapsen ravitsemuksella ja elintavoilla, kuten liikuntatottumuksilla on siksi merkitystä hänen terveydelleen niin lapsena kuin myöhemminkin elämässä. Kyse on siis riskistä, ei siitä, että kaikki pienipainoisena syntyneet sairastuvat vääjäämättömästi. Ympäristötekijöillä ja geneettisellä perimällä on myös vaikutus, suurikin.

Eläinkokeissa näyttö äidin stressin tai sikiön huonon kasvun aiheuttamasta myöhemmästä sairastavuudesta on selvä. Ihmisillä näyttö on lähinnä epidemiologisista tutkimuksista, joissa pienipainoisten riski sairastua sepelvaltimotautiin, diabetekseen tms. on suurempi.



Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että jos sadasta normaalipainoisena syntyneestä 10 on vaikkapa 70 ikävuoteen mennessä sairastunut sepelvaltimotautiin, sadasta pienipainoisesta sairastuneita onkin 30. Eli kaikki pienipainoiset eivät sairastu, kaikki normaalipainoisina syntyneet eivät pysy terveinä, mutta pienipainoisten sairastumisriski on kolminkertainen. Riskiin vaikuttavat huomattavasti myös muut asiat kuten elintavat, geenit.

Huom! Nämä luvut ovat ihan hatusta vedettyjä, havainnollistin vain asiaa.

Äidin stressi voi vaikuttaa lapsen aivojen neuroniyhteyksien muodostumiseen, mutta monet muutkin asiat vaikuttavat siihen. Siksi ei mielestäni kannata olla ylenmäärin huolestunut asiasta. Ihan samalla tavallahan voisi jo kantaa huolta siitä, millainen on lapsen geneettinen herkkyys, millaisen vuorovaikutussuhteen pystyt muodostamaan lapseen, kuinka paljon hälyä ja melua lapsi joutuu kokemaan, kuinka aikaisin lapsi joutuu mahdollisesti liian suureen päiväkotiryhmään jne.

Niin monet tekijät vaikuttavat.