APUA! Annoin puhelinnumeroni eilen miehelle bussipysäkillä, enkä todella olisi halunnut.

itsekin olen vähän samanlainen, en nyt ihan tuollainen, mutta mulle miesten hyväksyntä ja ihailu on ihan äärettömän tärkeää

miehelle viestissä että et ole kiinnostunut seurustelu mielessä hänestä. Kiität kauniisti kiinnostuksesta mutta sanot ei kiitos.





Ja tietty sun numeron kun lähettää johonkin eniroon saa sun osoitteen ja nimen eikä juu?



Pyydät unohtamaan numeron, mitä kyl epäilen. Paras vaihtoehto on vaihtaa uus numero

omasta mielestäni sain, olin meidän perheessä se isin tyttö, joskin olin aika poikamainen, tuntui että isä arvosti sitä etten ollut mikään prinsessatyyppi. Ehkä sen takia nyt sitten haen seksin avulla miehiltä vahvistusta siihen että olen nainen/naisellinen, kun en sitä pienenä osannut/saanut olla. Muuten kyllä pienenä puuhaattiin paljon isän kanssa yhdessä, äitiini minulla on etäisemmät välit ja oli jo pienenäkin

T:27

Vierailija:

itsekin olen vähän samanlainen, en nyt ihan tuollainen, mutta mulle miesten hyväksyntä ja ihailu on ihan äärettömän tärkeää

Eli ei mulla ollut mitään syytä antaa numeroani sille, ainostaan se, että en uskaltanut olla antamatta.



Juu siis tästä miehestä on kuulema oltu poliisiin yhteydessä. Ymmärsin niin, et jos se tulee mun kaa samaan bussiin, niin voin pyytää kuskia sulkemaan ovet ja soittaa poliisille, vaikka hän ei minulle mitään sanoisikaan. Tämä on siis poliisin ohje.



Eli enpä sanoisi, että ihan harmiton tyyppi.



a" toiset meistä joutuu tietyissä asioissa käymään kovan koulun, ennen kun oppii" p

Otit esille hyvän aiheen. Itse kärsin samanlaisesta saamattomuudesta kuin sinäkin. " Ei" on niin hankala sanoa. Olen ruvennut tupakoimaan, harrastanut seksiä, mennyt jopa NAIMISIIN, koska en ole osannut sanoa " ei" . Olin vieläpä naimisissa algerialaisen hakkaaja-äijän kanssa, jolle tulin samalla antaneeksi oleskeluluvan jne.



Siksi olen myös hoitaja. Olen liian kiltti, omalla kustannuksella. Potilailtakin otan nöyränä vastaan huorittelut, päälle sylkimiset, läimäykset jne. Ja olen varma, että olen ansainnut kaiken.



Pelkään kuollakseni sitä, että mulle suututaan. Hirveää elämää. En minäkään tiedä miten tästä voisin muuttua.

Minussa on myös hoivaajapiirrettä, siis lapseni isä on superongalmeakasa, jota säälin ja joka rakastui minuun, jotenkin ajattelin, että minun on autettava häntä.



Pidän itseäni muuten suht järkevänä ihmisenä, mutta jostain syystä käyttäydyn totaalisen ääliömäisesti, jos minun pitäisi sanoa ei tai pitää puoliani muutoin.



Tajusin tän homman seurauksena, kuinka paljon ja kuinka merkittäviä asioita mun elämässä on tapahtunut sen seurauksena, että en ole osannut sanoa ei. Kaipa tähän asiaan saisi apua kallonkutistajalta.



Missä ois myytävänä tervettä itsekkyyttä? Oikeasti, tää osoittaa, et mulla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa. Ja voi kun kyseessä olisikin vain minä, mutta mulla on ihana viaton lapsikin.



ap

eipä soita ainakaan sinulle.

sanot, että antaisin numeroni ,jos olisin vapaa.

sanot sille että se ahdistaa sua ja että jättää sut rauhaan. ja jos se jänkkää jotain, ni sanot että piste.

eli nyt jatkat samaa rataa vain. Tsemppiä! Jos tyyppi kysyy eikö sittenkin voisi jotain, niin pysyt kannassasi päättäväisesti. Pystyt hyvin silti näkemään tyyppiä pysäkillä ja kulkemaan lähiympäristössäsi. Pidä mielipiteestäsi kiinni!

Olen itse vähän samanlainen. Joskus olen baarissa antanut puhelinnumeron jollekin idiootille ja sitten on harmittanut jälkeenpäin. Olen joissain muissakin asioissa tällainen selkärangaton, en vaan saa sanottua että ei. Omasta mielestäni se johtuu lapsuudestani. Ei saanut ikinä olla eri mieltä ja aina piti luovia, että olisi ollut kuten vanhempani halusivat.