Mitä vahvuuksia pitkään kotona olleella äidillä on mielestänne työnhaussa?

ja piiiiiidentynyt on pinna lasten kanssa.

Ammatillisesti usein pudonnut kelkasta jo kymmenen kertaa, on tottunut vapauteen, ei stressinsietokykyä (erilaista painetta kuin kotona). Ehkä into jos on tosi ryytynyt kotona olemiseen.

vain taantunut... Perspektiivi on vain päivä, kaksi, koska mitkään suunnitelmat ei kuitenkaan koskaan päde. Ja organisointikykykin on välillä vain sitä, että saa lapset aamulla ovesta ulos.

Ammattitaito rapistuu, on pudonnut kelkasta ja työrutiinit kateissa. Itsekin olin 5 vuotta kotona ja on se vaan näin todettava, vaikka kotivuosina teinkin yhden kokonaisen tutkinnonkin lastenhoidon lomassa.



Organisointikykyä ja pitkää pinnaa ei useimmilla kotiäideillä ole, saati että kotiolojen taidot vastaisivat työssä vaadittavia.

mm. stressinsietokyky, organisointikyky, lapsen kehityksen ja käytöksen parempi ymmärtäminen kuin lapsettomalla kollegalla ( jos haet esim. lastenhoitoalalle), sitoutuminen kotiin lapsia hoitamaan kertoo vastuullisuudesta, elämänarvoista jne. kyllä viisas työnantaja ne kotiäitivuodet eduksi katsoo. Riippuu tietenkin alasta.

niin kotiäitivuodet toivat kaaoksen hallintaa. Kun on tilanne, että vauva huutaa, esikoinen karkaa, ruokakassi hajoaa kadulle, puhelin soi ja käsilaukku kääntyy väärinpäin...

Ennen muinoin olisin hermostunut tosissaan. Nyt osaan kohauttaa olkapäitä.

Töissä ollessa pitää organisoida kotiasioiden lisäksi vielä lasten hoitoajat, päiväkodin/hoidon laput ja ohjelmat (varusteet) ja pitää huolta, että säänmukaiset vaatteet ovat oikeassa paikassa. jne. aamulähdöt pitää myös osata organisoida sujuvasti, etteivät ne ole kaaosta.



Lisäksi on tietysti työasiat, jotka kulkeentuvat monilla enemmän tai vähemmän kotiin. Ajankäyttö pitää osata miettiä tarkkaan, että oleelliset asuiat tulee tehtyä.



Meillä rasitteena ovat vielä toisen vanhemman vuorotyö ja erityislapsen kuntoutuksen järjestäminen ja terapioihin kuljettaminen ym.



... tässä vain muutamia esimerkkejä. Mielestäni kotona ollessa ei opi mitään, vaan taantuu ja nuhjaantuu JOS nimenomaan kysytään kotona olemisen etuja työnhaussa.



Kotona olemisen edut ovat jotain ihan muuta.



t: kolmen lapsen mamma

Eihän tuolla kuvaamallasi esimerkillä ollut mitään tekemistä kotiäitiyden kanssa... eikö tuo ole kaikkien pikkulapsien äitien " arkea" ?



T: 15

että työntekijä selittää pystyvänsä kohauttamaan olkiaan, kun ohjat karkaavat käsistä?

Ja se että se kassi leviää katuun työpäivän päälle, kun kaikki ovat väsyneitä, on tuhat kertaa työläämpää kuin että se tapahtuu kotivuosina.



Minä siis olin kotona koska halusin lapsille hyvän lapsuuden ja se oli hyvä ratkaisu ja viihdyin siellä, mutta työntekijänä se ei todellakaan tehnyt minusta yhtään parempaa.

Tai ainakin näin toivoisi, tietysti nämä uratorvelot on erikseen ja heillähän sitä tuntumaa kaaokseen ei sitten olekaan... Niitä kaaoksia hoidetaan sitten muiden kuin äidin toimesta :(

kotiäitiyden kautta. Sen sijaan olin opiskellut jonkin verran samaan aikaan.

Vierailija:

Töissä ollessa pitää organisoida kotiasioiden lisäksi vielä lasten hoitoajat, päiväkodin/hoidon laput ja ohjelmat (varusteet) ja pitää huolta, että säänmukaiset vaatteet ovat oikeassa paikassa. jne. aamulähdöt pitää myös osata organisoida sujuvasti, etteivät ne ole kaaosta.

Lisäksi on tietysti työasiat, jotka kulkeentuvat monilla enemmän tai vähemmän kotiin. Ajankäyttö pitää osata miettiä tarkkaan, että oleelliset asuiat tulee tehtyä.

Meillä rasitteena ovat vielä toisen vanhemman vuorotyö ja erityislapsen kuntoutuksen järjestäminen ja terapioihin kuljettaminen ym.

... tässä vain muutamia esimerkkejä. Mielestäni kotona ollessa ei opi mitään, vaan taantuu ja nuhjaantuu JOS nimenomaan kysytään kotona olemisen etuja työnhaussa.

Kotona olemisen edut ovat jotain ihan muuta.

t: kolmen lapsen mamma

kuin kotona ollessaankin, kun hän kauppakasseja raahaa. Väsyneitä lapsia ja äidinnälkäisiä.

Jos menee töihin pian lasten saamisen jälkeen niin onko silloin päinvastoin vastuuton, elämänarvot huonommat?? :(



Sanoisin aiheeseen että kotona vietetyt ajat ei muuta ihmistä. Kukaan ei kasva " isona" viisaaksi. Vai onko kaikki tuntemanne aikuiset viisaita?? Se on ihmisestä itsestään kiinni mitä oppii, missä on hyvä.



Oma aikani kotona ei ole muuttanut minua. Olen ollut oma itseni ja ollut lapsieni kanssa.

Järjestelmällisyyttä, täsmällisyyttä, on tarttenut vasta kun menee töihin ja tarhalla tarttee olla klo 6.30, mieluiten siinä kunnossa ettei äiti ja/tai lapset itke tai raivoa! :D



Mitä jos miettii missä ITSE on hyvä? Ei äitiys tai isyys mielestäni määrittele millanen on ihmisenä. Ainakin itse olen paljon muutakin.

Mutta jos verrataan kotiäitiä lapsettomaan työnhakijaan, niin eikö sitä organisointikykyä ole kuitenkin eri tavalla. Vähemmän kai ne työssäkäyvät niitä työpaikkoja hakee..

Vierailija:

Töissä ollessa pitää organisoida kotiasioiden lisäksi vielä lasten hoitoajat, päiväkodin/hoidon laput ja ohjelmat (varusteet) ja pitää huolta, että säänmukaiset vaatteet ovat oikeassa paikassa. jne. aamulähdöt pitää myös osata organisoida sujuvasti, etteivät ne ole kaaosta.

Lisäksi on tietysti työasiat, jotka kulkeentuvat monilla enemmän tai vähemmän kotiin. Ajankäyttö pitää osata miettiä tarkkaan, että oleelliset asuiat tulee tehtyä.

Meillä rasitteena ovat vielä toisen vanhemman vuorotyö ja erityislapsen kuntoutuksen järjestäminen ja terapioihin kuljettaminen ym.

... tässä vain muutamia esimerkkejä. Mielestäni kotona ollessa ei opi mitään, vaan taantuu ja nuhjaantuu JOS nimenomaan kysytään kotona olemisen etuja työnhaussa.

Kotona olemisen edut ovat jotain ihan muuta.

t: kolmen lapsen mamma

Työntekijät, joilla on (pieniä) lapsia ovat paljon enemmän poissa töistä jne.

Vierailija:

Mutta jos verrataan kotiäitiä lapsettomaan työnhakijaan, niin eikö sitä organisointikykyä ole kuitenkin eri tavalla. Vähemmän kai ne työssäkäyvät niitä työpaikkoja hakee..

Jos laittaa pienet lapset hoitoon, on vastuuttomampi ja elämänarvot on hukassa.

Samaten ainakin minua ärsyttää omalla työpaikalla ne pitkään kotona olleet " organisoijat" . He organisoi kärsivällisesti ja lupaa kysymättä ja kaiken aikaa kaikkea, hitaalla, kärsivällisellä junnaavalla tyylillä - pysähtymättä koskaan edes kysymään, mitä mieltä muut ovat. He kohtelevat siis työtovereitaan kuin lapsiaan. Se on ÄRSYTTÄVÄÄ!

Kun hyppäsin siitä oravanpyörästä kotiin, oli ensimmäisen kerran aikaa kuunnella itseäni, miettiä mitä todella elämältä haluasin, ja löysin itsestäni niin paljon vahvuuksia mitä en tiennyt ennen minussa olleenkaan.

Vierailija:

Sanoisin aiheeseen että kotona vietetyt ajat ei muuta ihmistä. Kukaan ei kasva " isona" viisaaksi. Vai onko kaikki tuntemanne aikuiset viisaita?? Se on ihmisestä itsestään kiinni mitä oppii, missä on hyvä.

Oma aikani kotona ei ole muuttanut minua. Olen ollut oma itseni ja ollut lapsieni kanssa.

Järjestelmällisyyttä, täsmällisyyttä, on tarttenut vasta kun menee töihin ja tarhalla tarttee olla klo 6.30, mieluiten siinä kunnossa ettei äiti ja/tai lapset itke tai raivoa! :D

Mitä jos miettii missä ITSE on hyvä? Ei äitiys tai isyys mielestäni määrittele millanen on ihmisenä. Ainakin itse olen paljon muutakin.