Mitä vahvuuksia pitkään kotona olleella äidillä on mielestänne työnhaussa?

Osa on vieraantunut työelämästä ja pudonnut kelkasta. Osa ajattelee vain lapsiaa, eikä osaa edes 8 tuntia antaa kunnon työpanosta.



Hyvin yksilöllistä, pitkään kotona ollut ei ansaitse mitään erityistä silmissäni omien koemusteni perusteella.

En sitä tarkoittanutkaan, vaan sitä, että siihen kokemukseen voi vedota. Eihän mikään muukaan työkokemus välttämättä takaa organisointikykyä, mutta niitä silti mainitaan noissa hakemuksissa perusteluina.

Vierailija:

Ei välttämättä. Ei kotiäiti välttämättä ole organisointi-ihme ja lapsenton voi olla siinä paljon parempi. Pikemminkin organisointikyky on persoonakohtainen ominaisuus.

Vierailija:

Mutta jos verrataan kotiäitiä lapsettomaan työnhakijaan, niin eikö sitä organisointikykyä ole kuitenkin eri tavalla. Vähemmän kai ne työssäkäyvät niitä työpaikkoja hakee..

Vierailija:

Jos menee töihin pian lasten saamisen jälkeen niin onko silloin päinvastoin vastuuton, elämänarvot huonommat?? :(

että työnteko ei kiinnosta enää paskaakaan!

Omalta kohdaltani ainakin sanoisin, että vuodet kotona lasten kanssa nimenomaan OVAT MUUTTANEET minua. Olen oppinut, mitä se puuduttava arki todella on aamusta iltaa (ja yö siihen perään), päivästä toiseen. Vailla vaihtoehtoja. Joten SITKEYTTÄ RIITTÄÄ, ja itsehillintää, kärsivällisyyttä, kekseliäisyyttä, ympäripuhumistaitoja...

Myös järjestelmällisyyttä ja täsmällisyyttä! Ainakin meidän perheellämme on (vaikka näin kotona olemmekin) sovittuja menoja (kerhot, tapaamiset, neuvolat, lääkärit - joissa olemme muuten joutuneet allergioiden takia ravaamaan jatkuvasti), joissa on oltava ajoissa. Minulla ei ole mitään vaaleanpunaisia kuvitelmia arjesta. Olen oppinut, että minussa on piileviä kykyjä -jaksamista pakonkin edessä, yksinkin silloin kun mies on reissussa eikä ketään muuta ole tarjoamassa lastenhoitoapua (yrittää nyt pienen huutavan vauvan ja rissaavan uhmiksen kanssa käydä kaupassa, laittaa ruoat, pestä pyykit... ja jaksaa tätä samaa koko päivä ilman että saisi puhua muun aikuisen kuin kaupan kassan kanssa..).

Mutta tosiaankin: en ole pelkästään äiti - olen kyllä paljon muutakin, heh. Eli äitiys ei ole luonteenpiirteeni, se on vain eräs " rooleistani" ...

Vierailija:

Sanoisin aiheeseen että kotona vietetyt ajat ei muuta ihmistä. Kukaan ei kasva " isona" viisaaksi. Vai onko kaikki tuntemanne aikuiset viisaita?? Se on ihmisestä itsestään kiinni mitä oppii, missä on hyvä.

Oma aikani kotona ei ole muuttanut minua. Olen ollut oma itseni ja ollut lapsieni kanssa.

Järjestelmällisyyttä, täsmällisyyttä, on tarttenut vasta kun menee töihin ja tarhalla tarttee olla klo 6.30, mieluiten siinä kunnossa ettei äiti ja/tai lapset itke tai raivoa! :D

Mitä jos miettii missä ITSE on hyvä? Ei äitiys tai isyys mielestäni määrittele millanen on ihmisenä. Ainakin itse olen paljon muutakin.

Itse toimin esimiesasemassa ja kaikki nuo vakiselitykset eivät mene läpi. Jotkut osaa organisoida, toiset ei. Kotiäitinä sitä organisointikykyä ei tarvi juurikaan, jos se homma ei ole luontaista. Kärsivällisyyttä äitiys ehkä kasvattaa, mutta se toisaalta lisääntyy kaikilla iän myötä.



Itse katson papereita ja entistä työkokemusta. Yli 2-3 vuotta pois työelämästä on minulle out valinnassa.



Muuten arvostan lastenhoitoa, mutta ainakaan tässä työssä se ei ole meriitti.

mitään tuollaista. Olen aina ollut sitkeä, täsmällinen ja hyvä organisoimaan. Eli tietty kestin hyvin kotonakin, mutta tiesin kyllä nämä ominaisuuteni jo ennestään.

Ei kannata mainita mitään taidoista mitä kotona oleskelu tuonut. Se on vain noloa.

Vierailija:

Kärsivällisyyttä äitiys ehkä kasvattaa, mutta se toisaalta lisääntyy kaikilla iän myötä.

.

että joku hoitaa lapsensa kotona, niin minäkin hoidin, mutta en minä siinä mitään heijastumaa työelämään näe. En sitten myöskään koe sitä esteeksi!

Miten on ylipäätään sitten mahdollista saada töitä kotivuosien jälkeen, jos rekrytoijat heti heittävät hakemuksen romukoppaan?

ja ilmaisee sen niin ei ole enää siinä riskiryhmässä että kohta jää kotiin lastentekoon.

Kyllä niitä töitä kotiäitivuosienkin jälkeen löytyy, pitää vaan olla kärsivällinen. Tai sitten hyvä tuuri :)



Oman kokemuksen mukaan osa nauraa puhelimessa " päin naamaa" , kun kertoo olleensa viisi vuotta kotona. Toisia tieto ei hetkauta, vaan he ovat enemmän kiinnostuneita työhistoriasta. Ei kaikkia työnantajia voi niputtaa.

Mutta minä en ainakaan kauheasti jaksa niitä, joissa selitetään kuinka organisointikyky ja kärsivällisyys on kasvanut kotona. Tekee epäkypsän vaikutelman. Paljon fiksumpaa on vain todeta, että kotona olin ja lapsia niin ja niin monta. Sen kummemmin lässyttämättä.

iän ja sanoo nyt olevansa valmis ja innokas palaamaan työelämään. Kotiäitiyden ansiot eivät ole työelämän taidoissa, vaan sitä tehdään lasten takia. Se ei siis ole ansio työelämässä muuten kuin siinä mielessä, että jos lapset on tehty, ei ole odotettavissa uusia perhevapaita lähiaikoina.

On tämä yhtälö nimittäin todella kysynyt organisointikykyä ja ihan vain ahkeruutta. Luuletteko, ettei työnantaja näe asiaa niin, vaan pitää tällaista vain lässytyksenä?

peesi 43. itse pääsin töihin kotiäitivuosien jälkeen. Sanoin, että aikansa kutakin, kaipaan jo muutakin kuin kotonaoloa.

Antaa vain vaikutelman, että teet asiat puolivillaisesti ja paneutumatta ja että tutkintosi on heppoinen.

ja toiseksi että ei tuossa voi hoitaa sen enempää lapsia kuin kouluakaan kunnolla.

Lapset on siis olleet kotihoidossa, vaikka olenkin opiskellut. Ja hyviä tuloksia on tullut esim gradusta e.



Mutta itsekin olen usein miettinyt, että eipä tämä yhteiskuntatieteellinen oikeasti mihinkään pätevöitä...