yölliset kauhukohtaukset

(edellinen viesti karkasi käsistä...)

Siis eikö kenelläkään ole kokemusta vastaavanlaisista yöllisistä kauhukohtauksista? Onko mitään, mitä voi tehdä ettei niitä tulisi?

Kauhukohtauksiksi en näitä kutsuisi mutta meilläkin alkaa välillä eka itkeä ja sitten se yltyy hillittömäksi huudoksi vaikka on sylissä ja kannetaan viereen nukkumaan. Muutaman minuutin voi karjua ihan suoraa huutoa, sitten kääntää kylkeä ja nukkuu hiljaa?!?!? En tiedä onko huutaessaan hereillä vai ei, en ole sytytellyt valoja ja luulen että näkee tuolloin pahaa unta tms. Tuttia tarjoan noissa tilanteissa mutta yleensä hän huitoo sitä pois tai se muuten putoa ammollaan olevasta suusta. Tutti suussa sitten kuitenkin lopulta hiljenee. nukahdan heti hiljaisuuden laskeuduttua itsekin uudelleen - lapsi on vieressäni varmasti ihan turvassa. Sen sijaan omaan sänkyynsä en pysty häntä jättämään huutamaan vaikka jotain unikoulua pitäis aloitella ja yösyötöistä päästä. Vastaava huuto ei ikinä ala kun vauva on jo vieressäni nukkumassa eli tapahtuu korkeintaan sen kerran yössä jonka jälkeen vauva päätyy viereen. Ja välillä tämä huuto menee niinkin että eka kitisee sängyssään ja kun lähden rauhoittelemaan, kitinä vaan jatkuu jolloin otan syliin. Kun laskeen vauvan meidän vanhempien sänkyyn, huuto alkaa. Siis ihan kuin protestoisi sylistä pois laittoa tai meidän sänkyyn laskemista. Mut välillä karjuu jo sylissäkin. Ei siis selvää kaavaa. Uniksi näitä kuvittelen ja uskon että on ohimenevä juttu, eivät rassaa mua suuremmin. Onneks ei ole naapureita :-)

Kauhukohtauksia tai ei, kuulostaa lohduttavalta että teilläkin on samoja kokemuksia - vaikkei tietenkään kenellekään vastaavaa toivoisi kohdalle, sen verran rankkaa tuo rääkyvän paketin rauhoittelu yön pimeinä tunteina on... Viime yöt ovat menneet paremmin, mutta todella levottomasti: poika herää puolen tunnin tai tunnin välein karjumaan tissiä, mikään muu ei auta. Nytkin on jo kaksi kertaa saanut käydä rauhoittamassa herännyttä ja itkuista pienokaista, alko kahdeksan aikaan nukkua. Mitähän yöstä tulee...



Mutta kiitos vastauksestasi! Tsemppiä tuleviin öihin ;)

Meillä on poika 11kk ja saa ihan samanlaisia itkukohtauksia, yleensä alkuyöstä. N. tunnin verran nukkuu ja sitten huuto alkaa, ja usein lapsi ihan tärisee selkä kaarella. Edes syliin nostaminen ei välttämättä auta, vaan pitää kanniskella jonkin aikaa ja sitten hetken päästä kokeilla josko suostuisi rauhoittumaan omaan sänkyynsä - tai kainaloon. Ja yleensä nukahtaa sitten välittömästi.



Olen kanssa miettinyt, että ovatko varsinaisia kauhukohtauksia vai mitä, ja että näkeekö tämän ikäinen jo painajaisia. Oli mitä oli, tosi kurjalta se hysteerinen itku yön pimeydessä välillä tuntuu. Onneksi meillä itkukohtaukset ovat viime aikoina vähentyneet, useimmiten poika huutaa vain sen kerran iltayöstä ja rauhoittuu suht nopeasti. Meillä myös allergiaa taustalla, joten yölevottomuudet tuttua muutenkin. Tällä hetkellä tosin siltä osin tilanne rauhoittunut.



Voimia yöllisiin itkuihin, toivotaan että ovat ohimeneviä! :)

...poikani sai aikoinaan kauhukohtauksia ollessaan noin 2vuotias. Hän ei muistanut mitään kyseisistä kohtauksista. Kun aamulla kysyi, että näitkö pahoja unia, ei poika muistanut mitään. Samaan aikaan oltiin allergiatutkimuksissa ja siellä kysyin nuista yöllisistä huudoista. Lääkäri sanoi, että jos mahdollista lasta ei saisi herättää silloin, vaikka itsestä tuntuu pahalta, olin itsekkin silloin yh. Ne loppuu sitten ajallaan, eikä ole tarkkaa tietoa mistä ne johtuu.



Tämä nykyinen pieni on pari kertaa yöllä huutanut ja olen jo ehtinyt miettiä, että nytkö tämä alkaa, mutta on jäänyt niihin kahteen kertaan.



t. punkeli ja poika nyt jo 11v ja pienempi 6,5kk

lapsilla ja silloin ajoittuvat yleensä iltayöhön. Olen ollut lapsenhoitajana perheessä, jossa 6-vuotias huusi yleensä joka ilta kymmenen maissa hysteerisesti (pari tuntia nukkumaanmenonsa jälkeen). Huutoa kesti kymmenisen minuuttia korkeintaan ja mikään siihen ei auttanut. Lapsi ei oikeen edes herännyt vaikka yritettiin herätellä. Istuin vaan sängyssään ja huusi. Joitain kuukausia tuo kausi hänellä kesti, meni sitten itsekseen ohi. Mitään hän ei itse tuosta muistanut vaikka olis herätetty kesken huudon. Yleensä vaan otettiin puolväkisin kainaloon makaamaan turvalliseen otteeseen (ei siihen päästyään pistänyt vastaan), puhuttiin jotain hänelle ihan ääneen ja siliteltiin takaisin paremmille unille. Eikä oikeestaan koskaan hänkään huutanut kahta kertaa samana yönä.