Onko aina varmasti tosi rankkaa jos lapsilla on ikäeroa n. kaksi vuotta?

mutta mun kokemukseni on se, että yhden lapsen kanssa käännyin " sisäänpäin" , tein kaiken viimeisenpäälle ja huolehdin lapsestani 110% koko ajan JA juu se oli raskasta=) Toinen kun syntyi esikoinen oli 1v5kk, niin mä koin tietynlaisen vapautumisen vanhempana ja olen liikkunut ja puuhannut lasten kanssa tosi paljon. Ja tietenkin olen huolehtinut myös itsestäni.

Kakkonen toi letkeyttä hommaan!! Ja nyt kun ovat 1v1kk ja 2v6kk niin leikit on jo melkoiset heillä yhdessä. Mä tykkään meidän päivistä ja elämästä.

Riippuu varmaan aika monesta tekijästä mm. lasten terveydestä, parisuhteesta ja miten isä ottaa vastuuta jne.

ja suurelta osin rankkuus johtui siitä, että tekemistä ei ollut tarpeeksi enkä oikein tiennyt, että mitä sen vauvan kanssa olisi voinut touhuta. Lapsi oli myös hyvin vaativa.



Toinen lapsi syntyi, kun ensimmäinen oli 1v 1kk. Siitä alkoi meillä onni ja mielekäs lapsiperheen elämä! Esikoinenkin oli aivan otettu vauvasta ja jaksoi katsella vauvan touhua. Kakkonen taas ihmetteli isompaa ja äitikin sai välillä vartin itselleen siinä vieressä.



Ja mikä parivaljakko heistä on nyt isompana tullutkaan! Toki öitä valvottiin, kun kumpikaan ei ollut hyvä nukkuja, mutta nukuttiin sitten päivällä kaikki yhtä aikaa jos väsy tuli. Isoja ongelmia tai allergioita sen sijaan ei ole ollut. Päiväunet jätettiin molemmilta yhtäaikaa pois, ja tarhaan mennessään olivat todellinen " turva" toinen toisilleen.

Ensimmäiset puoli vuotta oli elämäni kiireisintä aikaa. Koko ajan piti touhuta. Ajattelin aina, että missään tapauksessa ikäero ei saisi olla pienempi.



Mutta kaikkeen tottuu. Oli se ikäero mikä tahansa, niin kyllä se menettelee. Nyt on tosi ihanaa, kun pojat ovat toistensa kavereita. Enkä ikinä vaihtaisi tätä tilannetta päivääkään isompaan ikäeroon.