Lue keskustelun säännöt.
Nyt täytyy purkautua tänne, mieli järkkyy ja pahasti!
27.10.2008 |
Minä joskus muutama kuukausi sitten kirjottelinkin tänne tästä, kun tämä alkoi.
Silloin puhuin miehelle, ja asia tuntui vähän helpottavan, mutta ei sittenkään..
Olen tässä valvonut kuukausien ajan öitä. Pelkään ihan mielettömästi maailmanloppua, sotaa, kaikkea tuhoa. En pääse ajatuksistani irti. Mietin kaikkia mahdollisia tapoja, miten minä sekä perheeni kuollaan. Miten koko maailma tuhoutuu ja kukaan ei voi auttaa. Olen varma että jotain tulee tapahtumaan. Olen varma etten nää lapsieni kasvavan.
Eilen tämä asia purkautui miehelleni uudestaan. Sain sanottua pelkoni. Kerrottuani peloistani, mies sanoi että kulta, nyt sinulla ei ole kaikki hyvin tuo ei ole normaalia. Kun mies sanoi tuon, tuli tosi voimakas itku.
Olen ajatellut ( ja ajattelen edelleen) että jos sanon näitä asioita ääneen, ne tapahtuu ihan varmasti. Että jos kerron, niin silloin saan tuta sen. Ja pelkään myös sitä, että jos kerron näistä ajatuksista, muutkin alkaa uskomaan niitä totuutena ja kaikki menee sekaisin.
Pelkään nykyään myös päivisin. Isot äänet saa säikähtämään, ja kuvittelemaan että nyt me kaikki kuollaan. Elän oikeastaan jatkuvassa pelossa.
Tänään sitten sain soitettua omalle terveysasemalle, ja odottelen lääkärin ohjeita. Hoitaja puhelimessa sanoi, että on mahtavaa kun soitin. Vaikeaa se oli, todella vaikeaa.
Olo on jotenkin helpottunut, mutta samalla ahdistaa kovasti edessä odottava aika. Pitäisi kai alkaa purkamaan tätä jollekin jotenkin. Pelottaa kertoa kaikki ajatukset, koska ne on niin hulluja, mutta todentuntuisia minulle.
Lastenkin takia pakko tässä on jotain tehdä. Alan olla jo niin väsynyt, että normaali arki alkaa tuntua tosi raskaalta.
Kommentit (42)
Olipa ihana lukea että olit kysellyt perääni!
Lääkäri sanoi että olisin masentunut, ja siihen liittyy pelkotiloja. Ohjasi minut juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Lääkkeistä oli puhetta, mutta sovittiin että kävisin tuolla hoitajalla ensin. Jäi sellainen kuva minulle, että hän haluiaisi saada alan ammattilaisen mielipiteen. Mikä on hyvä siis.. =)
Niin ja tuo hoitaja oli niiiin ihana, että lupasi ainakin tämän ekan kerran tulla kotiin käymään, kun kerroin meidän lapsenhoitotilanteesta! Ihana huomata, että tuollaisia ihmisiä vielä on!
Olen saanut kerrottua asiasta siskolle, ja muutenkin alkaa jotenkin olemaan helpottuneempi olo. Nyt kun mies ja sisko tietää niin on kelle jutella kotonakin, jos siltä tuntuu.
Mutta kyllä välillä silti alkaa ahdistamaan, että tulenkohan koskaan enää "kokonaan terveeksi". Itkettämään alkaisi tosi helposti, mutta koetan päivisin varsinkin purra hammasta (ne lapset).
Tuon unihomman kun sais vielä kuntoon, se olis tosi hienoa kun sais kunnolla nukkua! Oletko sinä muuten saanut viime aikoina nukuttua kunnolla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kysyikin, että haluaisitko olla yksin, että hän lähtis vaikka viikonlopuksi lasten kanssa johonkin. Mutta en ainakaan vielä uskalla päästää.. En tiedä, voisinko lapsia päästää pois luotani. Luultavasti vain pelkäisin että nyt sattuu varmasti jotain, enkä mä ole siinä. Vaikka minun läsnäoloni ei heitä välttämättä pelastaisi kuitenkaan.
Mutta sitten ehkä, kun tämä pahin purkautuu niin voisinkin.. Kieltämättä ajatus siitä, että saisi nukkua nukkua nukkua kuullostaa aika hienolta.. =)
ap
Nuo tunteesi ja ajatuksesi ovat osittain tuttuja kyllä minullekin, mutta eivät hallitse noin elämää eivätkä ole noin voimakkaita..
Luulisin että itse asiassa aika moni äiti välillä ajattelee näin..? Tai ainakin minulle on äitiyden myötä tullut paljon pelkoja lisää, menettämisen pelkoa.. Ja kun vielä huomaa miten hirvittävän tärkeä sitä itse on lapsille, niin pelkää sitäkin että itselle jotain sattuisi..
Tosi hienoa että rohkenit hakea apua! Toivottavasti siitä pikku hiljaa helpottaa. Varmaan se nukkuminenkin tekisi tosi hyvää. Jos mies ja lapset menisivät vaan jonnekin ihan lähelle, ja ensin pienissä erissä vaikka päiväsaikaan, että saisit nukuttua..jos olisi helpompi niin?
Varmasti moni äiti tosiaan ajattelee näitä asioita. Mutta tosiaan ehkä ne ajattelut ei pääse näin valloilleen. Itse asiassa äitini on ollu aikamoinen heikkohermo aina. Ei enää ehkä niin paljon kuitenkaan, kun mitä me oltiin lapsia/nuoria. Olen miettinyt myös sitä, että voisko tässä olla oppimisenmallia myös? En tiedä..
Voi tuo kuullostaisi ihanalta, että päiväsaikaan nukkusin. Siinä viiden maissa kun tulee jo hämärä, tunnen monesti että nyt uni veis. Täytyypä ehdottaa miehelle!
ap
mulla ollut kanssa nuorempana kova kuolemanpelko, ja pelko läheisien menettämisestä.
Nyt olen 36 v ja mulla 3 pientä, enkä enää pelkää, mulle varmaan avun toi se kun jostain luin että kuolemanpelko (fobia) onkin oikeasti elämisen pelkoa, et jos pelkää kuolemaa pelkääkin elämää.
Enää en pelkää, jos pelkäisin menetääisin jotain tärkeää.
Kannattaa lakaa lääkkeet, ne korjaavat aivojen kemian.
Viimeaikoina mä olen alkanut tutkia kaikkee henkisiä juttuja, suosittelen sulle kirjaa Elämän Kukan Kirja osat 1&2 sillä kuolemnapelko väistyy täysin.
Rakkautta sinulle ja perheellesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullostaa siltä, että sun jutut lähtee nyt etenemään ihan hienosti. Ota kaikki apu vastaan mitä saat. Juttele, yritä saada nukutuksi ja rentoudu:) Lääkkeetkään ei varmasti ole huono juttu jos lääkäri siihen tulokseen tulee. On tosi hieno juttu, että hoitaja on tulossa teille kotiin käymään. Kyllä se siitä hiljalleen muuttuu, ensi huomaat ettet ajattele niitä asioita enään niin paljoa, sitten huomaat että vaikka ajattelet, pystyt kuitenkin suhtautumaan niihin "järjellisesti"!!
Itellä asiat jäi vähän kesken silloin kun tilanne oli hieman rauhoittunut sen pahimman aiheen jälkeen ja siksi uskonkin, että oma toipumiseni on pitkittynyt. Kuten kerroinkin niin minulla sinne aivan pahimpaan aikaan liittyi läheisen itsemurhayritys ja silloin en nukkunut 2-3h kauempaa yössä. Kun hänen tilanteensa hieman koheni pystyin nukahtamislääkkeiden avulla taas hiljalleen nukkumaan sen minkä lapset antoivat,se taas helpotti niissä pelkotiloissa selkeästi. Silti edelleen hautaudun pelkoineni paljon tänne kotiin joka taas lisää masennusta jne... Joudun nyt tällä hetkellä hoidattamaan erään fyysisen sairauden ja voit uskoa että pelkään etten enään herää nukutuksesta jne...mutta olen päättänyt, että kun tämä asia saadaan kuntoon, otanitseäni niskasta kiinni ja palaan puhumaan lääkärini kanssa.
Olen aina itsekin ollut tosi herkkä luonne (kauhufilmejä meillä ei tosiaankaan katsella) ja lapsien myötä nuo pelot menivät järjettömiksi. Nyt vaikka lapset pieniä ja vaikuttavat ok:lta:) niin seuraan varsinkin vanhinta joka vaikuttaa kovasti tulleen minuun. On herkkä ja pelokas ja toivonkin että pystyn omien pelkojeni kanssa tukemaan hänen kasvuansa niin että hänen ei tarvitse koskaan olla näin "yliherkkä"
Mukavaa syksyä teille:)
ter. se 15,23 jne...
teille kaikille jotka moisten asioiden kanssa kamppailette! Hienoa AP, että sait haettua apua ja toivon, että hyödyt siitä pian :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa kun sait soitettua terveysasemalle! Ja jos siellä sattumalta olisi lääkäri jolta et saa apua niin sitten soitat jonnekin muualle.
Tsemppiä!
Toivottavasti saat pian apua ja, että se apu auttaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesikin kuulostaa ihanan ymmärtäväiseltä, mutta voimia silti teille koko perheelle. Kuten sanoitkin, lastesikin kannalta on tärkeää, että saat apua.
Halaus!
että uskalsit ottaa ensimmäisen askeleen parantumiseen, ja soittaa lääkärille.
Kärsit ongelmasta, johon auttaa lääkitys, joten älä huoli: Voit vielä elää normaalia elämää ilman häiritseviä pelkoja=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kautta sä voit päästä nopeammin psyk.polille. Sä tarvitset ihan oikeasti apua, ennen kuin menet psykoosiin!!!
kun tietäisitte että elämä ei pääty kuolemaan, vaan sitten se vasta oikeasti alkaa, niin kaikki katastrofin ja onnettomuudenpelko kutistuisi hyvin pieniin mittasuhteisiin. Kukapa karsimyksestä, kivusta tai kuolemasta pitäisi, mutta kun ne on läpikäyty, niin huolia ei ole enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta tuntuu tällä hetkellä tosi oudolta ajatukselta se, että voisin elää ilman pelkojani.
Että voiko se olla mahdollista? Olisi ihanaa unohtaa nämä asiat, ja nauttia elämästä. Tajuan sen kuitenkin, että vaikka jotain tapahtuisikin meille, en haluaisi elää näin elämääni.
ap
Hyvä että soitit terveyskeskukseen. Toivottavasti saat sieltä apua. Itse kärsin voimakkaista pelkotiloista kun esikoisen synnyttyä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mulla oli hyvin saman tapaisia oireita kun sulla. Terveyskeskuksen lääkäri ohjasi minut psykiatrisen sairaanhoitajan luokse jonka kanssa keskustelut auttoivat minua. Voimia sinulle!
ja lähteä hakemaan apua. Tsemppiä tulevaan!
Kuulostaa siltä, että tuo öinen heräily on varmaan yksi tekijä mikä lisää vaikeuttaa olotilaasi ja pelkojasi. Hyvä kun rohkenet puhua asiasta ja haet apua.
ja muut kohtalontoverit
mulla kans ollut paljon noita pelkotiloja. olin raskaana kun ne alko. puoli vuotta nukuin todella vähän öisin, kun ajattelin että on ohimenevää. sitten olin raskauden lopussa niin poikki huonojen öiden takia ettetn meinannut jaksaa lapsia hoitaa päivisin. sitten menin lääkäriin ja aloin käymään spykiatrisella sairaanhoitahalla juttelemassa. alotettiin joku nukahtamislääke. oireet vähän helpottui mutta jonku ajan pääästä taas paheni, vauvan syntymän jälkeen. sitten kävin lääkärissä ja ne totes että pakko alottaa lääkitys. mulla alotettiin ahdistukseen efexor epot niminen lääke. päivisinkin oli pelkoja ennen lääkitystä. nyt on parantumaan päin asiat. yöt saan nukuttua täysin, päivisin joskus tulee pelkotiloja mutta harvassa.
voimia kovasti ap:lle..
tulehan vielä joskus kertomaan kuinka asiat ovat lähteneet etenemään!
Tsemppiä kovasti äläkä häpäile tästä puhua:) Minullekkin lääkäri sanoi että:"ei ole pitkään aikaan vastaanottotuolillansa niin tervettä potilasta nähnyt!":)
Itsekin kuitenkin jatkan vielä asian kanssa painiskelua joten olisi joskus mukava lukea miten "kohtalotovereilla" sujuu...
terv.se 15 ja 23 joka ei mene laivalle, eikä lennä saati ajattele avaruuden kauhuja
ps.ja toivottavasti hyviä yö unia,nekin tekevät ihmeitä!!