Miten saan estettyä itseni huutamasta lapselle?

kun jatkuvasti pinna katkeili ja sain silmittömiä raivokohtauksia (tosi aikuismaista:( Uskokaa tai älkää, mutta sain avun yläkerrasta, eli joka aamu pistin kädet ristiin ja pyysin päivääni paljon kärsivällisyyttä. Nyt on olo paljon helpompi! Kannattaa kokeilla, mitään ei ainakaan menetä.

ihan konkreettisesti siis että pääsisit hetkeksi vaikka puolen tunnin tai tunnin lenkille tai kahvilaan? Vois auttaa jos ois joku viikon piristysruiske tiedossa.



Kun lapsi alkaa temppuilemaan, yrität muistaa että lapsi opettelee vasta sosiaalisia tilanteita eikä ymmärrä miksi esim on kiire linja-autoon tai miksi pitäisi tehdä jotain muuta juttua.



Meillä auttaa uhmakohtauksiin se, että alan puhella mitä ollaan päivällä (tai eilen) tehtykään tyyliin, mitäs sä teitkään siellä puistossa tänään äidin kanssa? Olitkos keinumassa jne. Tässä tietysti pitää olla jo sen ikäinen lapsi että osaa puhua. 1 vuotiaan uhmaikäisen kanssa ei siis tämä ehkä toimi ;) Tai sitten viimeksi tänään taltutin tulevan enmenepotalle-kohtauksen houkuttelemalla potalle lupaamalla että äiti loruilee (meillä uusi juttu tämä loruilu). Aloin sitten tehdä harkka-huttua-keittää kämmenelle. Johan se nauru väkisinkin pyrki sieltä ja hommat hoitui samalla..



Ja pitää muistaa, että joskus ei vaan auta. Ei meillä aikuisillakaan aina ole hyvä mieli, vaan joskus on huono päivä. Ehkä lapsellekin on sallittava sellaista. Purkautuu vaan eri tavalla kun me aikuiset...



Tsemppiä!