Milloin mun elämästä tuli tämmöstä?! I' m a loooooser

Jos tuntuu, että ei ala löytyä niin käyt jonkun suuntaavan koulutuksen tmv. Kyllä se elämä siitä suttaantuu. Yllättävän monilla on noita " ihan p*rseestä" elämänvaiheita, mutta kyllä sieltä ylös pääsee kun yrittää. Älä jää märehtimään elämän surkeutta, vaan ota ohjat omiin käsiin! Tsemppiä, onhan sinulla kuitenkin ihana pieni lapsi elämääsi sulostuttamassa!

se on sellanen asia, josta niin moni turhaan haaveilee...



jätä se ukkos ja ala elää omaa elämääs. hanki duunia, muksu hoitoon, alat harrastaa jotain. teet elämälläs jotain. oot vielä nuori, ehdit opiskellakin vielä vaikka uuden ammatin jos haluat. älä enää koita, että olisko aidan takana vihreempää ruohoa, kun ei siellä ole. believe me.



kaikella on tapana järjestyä, zemii vaan!

Nyt pakkaat kamas ja otat sen lapsesi ja muutat takaisin sinne, missä viihdyt ja missä sinua joku edes arvostaa. Paska mies, älä kattele enää yhtään.



Mitään et ole menettänyt, saanut kokemusta ja lujuutta vain lisää. Onnea elämääsi!

Etkö nyt olisi voinut vähän vakaampia oloja lapsellesi tarjota? Mitä järkeä on syöksyä miehen luota miehen luo. Kasva aikuiseksi.

mutta pikkuhiljaa alkaa tajuta ja siinä vaiheessa olis kiva, että äiti eläisi tasapainossa itsensä kanssa ja jos on mies niin hyvässä parisuhteessa.



älä ota itseesi ap noita kommentteja, mitään kauheeta et oo lapselles vielä aiheuttanu

äjäpaska. Ihan ekana otat uuden asenteen näissä miesasioissa: Sinkkuus ei tee kenestäkään luuseria, päin vastoin. Vasta kun ihminen on onnellinen ja " täysi" omillaan, hän voi saada - muutenkin täyspainoiseen - elämäänsä jotain LISÄÄ rikastuttavan parisuhteen muodossa. Jos ajattelet, että sinkkuus ja jopa ex miestesi idioottimaisuus tekee SINUSTA sen luuserin, niin ihan varmana joudutkin niiden sikamiesten hyväksikäyttämäksi.



Ja ei merkonomissa ole mitään vikaa; kaikkien ei todellakaan tarvitse olla maistereita ja tohtoreita. Sinulla on lapsi ja kissasi ja kohta taas oma koti. Entä ystäviä,mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia? Jos on, nauti niistä. Jos ei, aloita niiden hankkimisesta. Panosta itseesi, hemmottele itseäsi ja kehitä itseäsi. Mieti, mitä asioita haluat elämääsi ja pyri sitten tietoisesti niitä kohti. Ensimmäisenä työnhakuun (tai vaikka jatkokoulutukseen). Sitten opettelet nauttimaan omasta elämästäsi ja arvostamaan itseäsi. Olet varmasti ensinnäkin aika rautainen äiti, sillä kasvatat lastasi ihan yksin, ja se jo on todella vaativa homma. Olet eläinrakas. Olet opiskellut ainakin jonkun verran. Entä millainen ystävä olet? Mitkä ovat muita vahvuuksiasi tai asioita, joista nautit? Keskity hyviin puoliin!



Ja sitten ihan vakavasti: Seuraavan kerran kun ryhdyt parisuhteeseen, et tyydy mihinkään vähempään kuin juuri siihen mitä parisuhteelta toivot! Siltä ei tietenkään voi välttyä, että hyviltäkin vaikuttaneet ihmiset voivat yllättää ja hyvänä alkaneet ihmissuhteet kaatua, mutta jos niin käy, että tulet esim. petetyksi tai lapsesi isän hylkäämäksi, niin ei se ainakaan SINUN vajaavudestasi kerro, vaan näiden miesten.



NIISTÄ NENÄS JA NOSTA PÖKSYS, PÄÄ PYSTYYN JA ILOA ELÄMÄÄN! Tämä on määräys.

Jos " isät" vaihtuu liukuhihnalta ja äiti hötkyää sinne tänne. Ero on lapselle iso mullistus, eikä vastuuntuntoinen äiti kyllä suoraan muuta ensimmäisen vastaantulevan kusipään hoteisiin. Sori, kylmä totuus.



5

Jostain syystä jotkut naiset on pummimagneetteja. Että siinä mielessä kannattaa niitä omia toimintamallejaan tutkailla tarkemmin.

Mä en koe olevani luuseri, vaikka olenkin yh. Uraa olen tässä hissukseen tehnyt ja nyt olen suuren läpimenon partaalla sen asian puolesta. Miehiä en ole ehtinyt edes tapailla ja parempi lapsillekin, ettei meillä ketään kaksilahkeisia käy.

naisen vastuulla jos uusi avomies hommaa salaseuraa netistä. Kenenköhän lapsia tässä oikein pitäisi sääliä? Vitonen kasvattaa vissiin aika alistuneita tyttäriä tai sovinisteja poikia!



Älä ap välitä moisesta paskanjauhannasta, mutta ota onkeesi näistä muista kommenteista. Olet todella nuori vielä, ja ehdit vaikka mitä. Voit kouluttautua ihan mihin vaan ammattiin. Vaikka aloittaisit korkeakoulututkinnon vasta parin vuoden sisällä, ehtisit olla työelämässä yli 30 vuotta ko. alalla, ja monta muuta koulutusta vetää läpi 1-3 vuodessa. Lisäksi voit merkonominakin tehdä ihan hyvin töitä, mikäs siinä on vikana? Miehen (hyvän sellaisen) ehdit aivan hyvin tavata vielä vaikka missä iässä, ja tehdä lisää lapsiakin...Itse tapasin kolmen vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen, juuri 25-vuotiaana nykyisen mieheni, joka on aivan uskomattoman loistava kumppani ja ihana isähahmo lapselleni (minunkaan lapseni bioisä ei ole ollut kiinnostunut edes tapaamaan lastaan ja oli muutenkin pettäjä ja valehtelija, joten tiedän todella, miltä sinusta tuntuu).

Nyt oma lapseni on tokaluokkalainen, pitää nykyistä miestäni täysin isänään (vaikka toki siis tietää, ettei tämä biologisesti sitä ole), on terve , onnellinen, tasapainoinen ja kaikin puolin loistava pikku koululainen. Ja nimenomaan on saanut elää tasapainoisessa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan ja lasta...Sen ensimmäisen paskiaisen jälkeen kun en todella ollut valmis ottamaan rinnalleni mitään muuta kuin parhaan mahdollisen miehen.



Tsemppiä! Sinulla on aikaa ja mahdollisuudet vaikka mihin.

Siis tottakai lapsestani nautin ja hän on tärkeimmällä sijalla elämässäni, ei miehet eikä kissatkaan, kuten ehkä tekstistä saattoi saada kuvan.



Ja uskokaa vain, murehdin pääni puhki, miten traumaattisen lapsuuden olenkaan pienelle järjestänyt. Eromullistusta hänellä isästään tuskin oli, kun isä asui aina parin sadan kilometrin päässä ja ainoastaan kahvilla siis silloin aluksi kävi...



Nykyisen taatusti taas muistaa, toisaalta, kaikki muut läheiset ovat jääneet sinne kotipaikkakunnalleni.



En missään nimessä halua olla sellainen stereotypia yyhoo joka vaihtaa miestä kuin sukkia. Baareissa tosin en juokse.



Ja kyllä, vikaa ON taatusti minussakin, kun idiootteja keräilen.

Ja ne säälit ym. asiattomuudet tutuilta, sukulaisilta siinä missä av:ltäkin varsin helpottaa omaa oloa siitä, että on ihan ok elää näinkin..!!