Lue keskustelun säännöt.
Se siitä, nyt minustakin tuli väkivaltainen äiti. :(
01.10.2007 |
Jäipä viime yönä unet vähiin.
4-vuotiaan kanssa oli kauhea päivä eilen, en saanut otetta lapseen lainkaan. En puheella, en viime metreillä huutamisellakaan. Menin aikaisin sänkyyn lukemaan ja jätin lapsen hyppelemään hereille, vaikka nukkuma-aikansa oli jo aikaa sitten mennyt ohi. Ajattelin vielä peiton kulmilla, että pyydänpä lapsen viereen köllöttelemään ja puhelemaan vähän niitä näitä kainaloon. Noh, lapsi tuli, 2 sekuntia ja alkoi pomppia sängyllä. Kielto, ei usko, kielto, ei usko, nostin sängyltä alas. Tulee takaisin viereen makaamaan. Itse kyllästyneenä katselin vain lehteä enkä puhunut enää mitään. Ja siitäkös lapsi suuttui, yritti huutamalla ja huitomalla saada huomiota, kun en huomioinut, löi nyrkillä. Siis hämmästyin niin täysin, että lättäsin saman tein avokämmenellä päähän. Ja huomasin tietty heti, että nyt tuli virhe, nousin sängystä, kävin toisessa huoneessa rauhoittumassa ja menin sitten ottamaan lapsen syliini ja pyysin anteeksi.
Nytkin vain itkettää, kun olen aivan voimaton lapsemme edessä. En saa kuriin, en rauhoittumaan, en mitään. Tässä sitä ollaan. Ennen ihmettelin, " miten nyt aikuinen ei pientä lasta voi kuriin saada" , enpä ihmettele enää. Kun mitä tässä voi tehdä?? En viitsi edes kylään mennä, kauheaa komentamista koko ajan, aikuiset ei saa puhua, kahvitella, ei mitään rauhassa. Lapsi puhuu suorastaan päälle koko ajan, vaikka saisi omiakin puheenvuoroja, ei ole auttanut.
Neuvokaa, mitä teen????
Kommentit (23)
Anna itsellesi anteeksi. Jos olet lapseltasi pyytänyt anteeksi ja selittänyt miksi teit kuin teit. Mokia sattuu jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käyty puheterapiassa(talvella alkaa jaksot) on käyty foniatrilla korvalääkärillä jnejne
Jokaisella äidillä menee joskus hermot. Tietysti oli väärin lyödä lasta, mutta se on tehty, etkä voita mitään sillä, että syyttelet itseäsi. Pyysithän jo lapselta anteeksikin ja tuskin hän sitä enää muistelee. Sitä paitsi tuo tilanne kuulosti ihan siltä, että moni muukin olisi ihan vahingossa lyönyt takas jos lapsi yhtäkkiä nyrkillä mottasee. Ei siinä ehdi mitään ajatella. Päätät vain, että se oli viimenen kerta ja unohdat koko jutun.
Kuulostaa kyllä tosiaan siltä, että lapsesi on ainoanne, eikä ole oppinut jakamista ja vuoron odottamista sisarusten kanssa. Toivottavasti lapsi on menossa päiväkotiin ennen eskaria ja koulun alkua, sillä muuten hänelle kyllä tulee vaikeuksia myöhemmin koulussa.
Voimia sinne! :) Nelivuotiaat on ärsyttävässä iässä, kun rajoja pitää jatkuvasti koetella, eikä mikään sana tehoa. Toivottavasti jaksat kuitenkin pysyä tiukkana tarvittaessa.
sun säälis auttaa tässä tilanteessa ihan vitusti
Mä oon jo luovuttanu ton valittmaisen suhteen. Kukaan ei ymmärrä mitä tarkotan kun sanon että en saa lapseen kontaktia. Lapsi ei usko. Ei usko millään. Pomppii mun päällä jos haluan esim nukkua päiväunia. Heittelee kirjoilla jos haluan vähän aikaa edes levätä. Lapsi tarvitsee normaalia enemmän huomiota. On raskasta. t5 vai olinkohan 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SINÄ HALUAT LEVÄTA JA NUKKUA... se on kuule sun tehtävä hoitaa sitä ipanaas ku olet sen kans kotona.. eikä mitää että " äiti menee nyt nukkuu, pärjäilepä pari tuntia yksin" HALOO
niin saa kuulla just tollasta paskaa. Tarkotin lähinnä sitä että jos olen esim kipeä ja haluan esim 15 minuuttia ihan vaan levätä, niin se ei käy. Mut en nyt jaksa alkaa tarkemmin vatvoo täällä asiaa koska tiedän ettei mua ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ajattelin vielä peiton kulmilla, että pyydänpä lapsen viereen köllöttelemään ja puhelemaan vähän niitä näitä kainaloon. Noh, lapsi tuli, 2 sekuntia ja alkoi pomppia sängyllä. Kielto, ei usko, kielto, ei usko, nostin sängyltä alas. Tulee takaisin viereen makaamaan. Itse kyllästyneenä katselin vain lehteä enkä puhunut enää mitään. Ja siitäkös lapsi suuttui, yritti huutamalla ja huitomalla saada huomiota, kun en huomioinut, löi nyrkillä.
Kaikkihan meni just niin kuin piti kunnes rupesit mököttämään!! Toi on just oikea tapa tehdä lapsesta pikku piru. Sen sijaa oikea tapa kasvattaa uhmista on seuraava, kiellät, kiellät, nostat alas, lapsi tulee viereen KAIKKI JATKUU NIIN KUIN ENNENKIN. Et näytä lapselle ärtymystä. Itse asiassa sun pitäis saada itsesi ymmärtämään, että tapahtumat tuohon mökötykseesi asti oli ihan normaalit. Sun pitää olla se vankkumaton seinä, johon lapsi saa rauhassa lyödä päätään ilman hylkäämisen pelkoa (jota toi mökötys tässä edustaa).
Mullakin meinaa välillä mennä hermo tuon neljäveen kanssa. Välillä olen niin pinna kireenä, että ajattelen, että naulaan sen kohta pihakoivuun kiinni! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikilla palaa pinna joskus, eikä tuo läpsäisy ole varmasti vahingoittanut lastasi fyysisesti tai henkisesti kun kerran asian olette yhdessä selvittänyt. Olet aivan normaali äiti, ihminen, joka joskus väsyy. Tällöin kaikki toimet eivät aina ole niitä kaikista fiksuimpia, vaikka lastaan ylikaiken rakastaakin.
Meillä myös äärimmäisen vilkas ja esiintymishaluinen poika. Kotioloissa oikein hyvä tapatapainen, useimmiten jopa herrasmiesmäisen kohtelias, mutta kylässä-kerhossa-kaupassa..... Häpeän aina silmät päästäni! Lapsella on kova tarve esiintyä, hän on äärimmäisen vilkas ja uskomattoman kovaääninen. Hän saa runsaasti huomiota osakseen, eli syy ei ole tässä. Itsekin hartaasti toivon että käyttäytyminen tästä rauhoittuu ajan myötä, siihen asti on vain tsempattava vaikka välillä tuntuu että pinna katkeaa. Eipä auta meikäläisen kasvatustieteen maisterin paperit tässä...
Lasta rangaistaan huonosta käytöksestä poistamalla häneltä joku etuoikeus. Tässä tapauksessa se oli sängyllä olemisen etuoikeus. Sen jälkeen lapsi on rangaistuksensa kärsinyt, eikä häntä rangaista enää lisää. Siitä tuli juuri tuo lapsesi huomion haku. Kun nostit pois lapsen sängyltä osoitit, ettei pomppimista hyväksytä käytöksenä.
Jos pomppiminen olisi jatkunut, seuraavaksi lapsi olisi meillä saanut jäähyvaroituksen ja jäähyllä oltais käyty niin monta kertaa kuin on tarves. Ei ole tähän mennessä tarvinnut käydä kuin kerran...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että toki aikuisen on oltava vankkumaton seinä, siis suurimman osan ajasta. Lapsen tulee kuitenkin saada avoimesti nähdä myös aikuisen rehellisiä tunteita ja näihin kuuluu myös loukkaantuminen lapsen käytöksestä. Robottimainen aikuinen, jonka pinna ei koskaan pala ja joka aina jaksaa toistaa kaikein tuhanteen kertaan on paitsi mahdottomuus, myös huono kasvattaja.
Lapsi ei opi ymmärtämään tunteita, jos aikuiset eivät niitä koskaan näytä. Suuttuminenkin on siis paitsi sallittua, toisinaan jopa toivottavaa. Näin lapsi oivaltaa, että aikuisellakin kulkee raja jossain. Toki vihaisista tunteistakin tulee puhua tyyliin: " Vaikka äiti on/oli sinulle todella vihainen ja huusi, äiti rakastaa sinua silti- Äiti suuttui koska heitit ä-itiä tyynyllä vaikka äiti kielsi. Se oli kurjasti tehty ja äidille tuli paha mieli."
Minulla kaksi lasta, pieniä toki vielä. Mutta kasvatusvuosia takana. Enkä ole koskaan ajatellut, ettei lapselle saa näyttää ärtymystään??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minusta pitää myös sanoa! Ei vaan ruveta mököttömään ja olla puhumatta mitään. Ja nuo tuollaiset pomppimiset on niin tyypillisiä uhmajuttuja. Olisin ilman muuta vetänyt jäähyn kautta jos olisin halunnut tehdä asian selväksi. Uskokaa vaan mua, mitä enemmän menee kiukutteluun mukaan, sitä kiukuttelevamman lapsen saa. Mitä enemmän jaksaa olla tyynenä, sitä helpommalla pääsee.
Lukekaa Wahlgrenin lapsikirjaa, siinä on paljon asiaa. Ja kuten sanottu, kyllä minäkin näytän suuttumiseni, mutta noin pienestä asiasta kuin pomppimisesta ei kannata ruveta mököttämään.
Mä oon tätä käyttäny jonkun verran. Se on vaan hirveen ahdistavaa lapselle. t ei ap taas
Siellä on monia tapoja hoitaa noita tilainteita missä lapsi ei usko. Ihan selitettynä tapahtuma tapahtumalta. Meillä ainakin se on auttanut kasvattamisessa ihan hurjasti.
Kehtaan tässä muita neuvoa koske meillä oli jokin aika sitten päivähoidossa palaveri lapsesta ja hoitaja sanoi, että lapsi on vilkas ja touhukas ja energinen mutta uskoo tosi hyvin hoitajia. Että JOTAIN on ehkä tullut tehtyä oikein.
Ja ap:lle vielä, mielestäni tuossa sänkyepisodissa oli nimenomaan se ongelma, että lapsi tuomittiin, ei käytös. Lapselle ei saa jäädä uhmaamisen jälkeen se fiilis, että lapsi herättää vanhemmassa vastenmielisyyttä. Sillä lailla lapsi uhmaa vaan koko ajan lisää siinä toivossa että saisi sen reaktion minkä haluaa. Että vanhempi hyväksyy hänet itsensä kiukkuineen ja uhmineen, mutta vanhempi ei pidä tietyistä asioista, mitä lapsi tekee.
Äh, kauhean huonosti osaan selittää. Lukekaa Wahlgrenia, hän onnistuu siinä paljon paremmin.
Tuossa tilanteessa läppäisyn tilalta oisit voinut viedä lapsen tuhmatuolille. Jos ei pysy, niinkuin meillä, niin omaan huoneeseen ja ovi kiinni. Jos tulee jatkuvasti availemaan ovea, niin haka (sellainen tavallisesta kaupasta saatava, oveen ruuvattava) vaan kiinni.
Mutta huoneeseen karkottamisen edellytys on, että äiti pysyy oven takana eikä jätä lasta yksin. Säännöllisin väliajoin kysytään että joko olet rauhoittunut tai valmis tms., tilanteesta riippuen. Sitten kun huuto lakkaa ja lapsi on valmist tulemaan huoneesta ja luopumaan kielletystä käytöksetä, otetaan syliin ja hellitään hetki ja jatketaan päivää niin kuin ei mitään. Toimii meillä.
Hirveätäkö?
Vierailija:
SINÄ HALUAT LEVÄTA JA NUKKUA... se on kuule sun tehtävä hoitaa sitä ipanaas ku olet sen kans kotona.. eikä mitää että " äiti menee nyt nukkuu, pärjäilepä pari tuntia yksin" HALOO
Kuulostaa, että hänelle tekisi terää opetella odottamista omien tarpeidensa kanssa. Tuntuuko, että lapsella on liikaa virtaa?
Minkälaisia rangaistuskeinoja on käytössä jos ei tottele? Miten ne toimivat, miten käytät niitä? Minkälainen kontakti sinulla muuten on häneen?