Syysnollaneloset, alkuviikkoon!

Nyt on mun poika pieni jo 3-vuotias! Niin se aika kuluu. Tähän aikaan - jos vielä muistelot sallitaan - olin varmaan aika horkassa 3v sitten. Kun sitä verta vaan tuli ja tuli kun kohtu ei supistunutkaan. Hui, se oli aika pelottavaa.



Veli ja poikansa kävivät siis kakkukahvilla. Kiva, että serkukset pääsi leikkimään.



Mies vähän taas meinas saada mut kiehumaan. Lähdin salille ja sanoin, että Onni pitää taas saada ajoissa nukkumaan ja kysyin, mikä on hänen mielestä ajoissa. Sen mielestä 20 ja mä sanoin että ei kun heti puoli 8 jälkeen pitää olla sängyssä jo. No eipä ollut lähelläkään, kun tulin salilta 19.40. Juu ei tietysti ole minuuteista nää asiat kiinni mutta olen toitottanut jo ennen tarhaa näistä asioista, että nukkumaanmeno ajat pitää olla jämptejä, varsinkin jos aamulla on aikainen nousu.



Nythän Onni nukkuu tunnin vähemmän päikkyjä ja herääkin tunnin aiemmin ku ennen. Eli nukkumaan olis syytä päästä ajoissa.



Nyt pitää lopettaa.



T-P

Jumppapäivä :) Vaihdot tosin lennossa. Pitääkin mieheltä kysyä, eikö ois tärkeää, että oltais joskus koko perhe koossa muutoinkin kuin nukkuessa.



Onnille onnittelut!



Hilu. Joko heitit pyyhkeen kehään? Mitä jos vielä yrittäisit? Pyydä apua tai lisäohjausta tarvittaessa, että pääsisit alkuun. ei kenenkään muun takia, vaan siksi, ettei itsellesi jää luuseriolo. Vahvana naisena uskon, että sinusta on vaikka mihin, kunhan oikea suunta löytyy ja pääset alkuun!



Kukkuun kuulumisia kaipailen.



T@hti

Minä luopio olen vaihtanut nettihengailupaikkaa. Naamakirja - alias facebook on imaissut ison osan kirjoitustarmosta, vaikka toistan kaikkein muiden sanoja, käyn tietenkin lukemassa täälläkin. Jotenkin tuntuu ajankohtaiselta miettiä työajatuksia vauva-ajatusten sijaan. Kun meillä ei ole enää vauvaa, nyyhk. Kaunokainen söi hammasharjastani yskänrokkotartunnan ja koko suu meni niin kipeäksi, että lopetti tissittelyt kertaheitolla.



Tämä muotisivusto (ainakin Hesari on jaksanut mainostaa Facebookia) on hämmästyttävän samankaltainen kuin syysmammat. Siellä voi perustaa kaikenlaisia kerhoja, vähän kuin Utan bär tai Pikku kakkonen. Kaikenlaisia galluppeja voipi kysellä ihan sitävarten kehitetyllä ohjelmoinninpätkällä. Onkohan ne matkineet meitä?



Muuten elämässä sellaista keskihaipakkaa. Olin vähällä joutua kokopäivähommiin, mutta kuin ihmeen kaupalla pelastuin. Vanhat keikkahommat työllistävät enemmän kuin täyttävät tilinauhaa. Kotona on mukavaa ja kivaa, vaikka elämä koostuu monista pikkuisista palapelin palasista, joiden loksauttaminen paikoilleen vaatii tiukkaa keskittymistä. Tai ehkä parempi kuva on monimutkainen korttitalo.



Tämmöisiä asioita viikon kuluessa olen ääneeti ja kirjaimeti vastannut teille. Mersu, ristiäiskakkuohjeen löysin viime vuonna Lintu75 -nimisen taiturileipurin blogista. googlaten löytää. Muita ideoita on viinipönikkä, josta saa riittävästi kielen notkistamiseen, mutta ei humalaan. Ovat osanneet ainakin meidän vieraat käyttäytyä. Kiva kuulla Elmosta ja kahden lapsen haasteista :-)



Hilu - pistä s-postina esseesi tulemaan, tehdään yhdessä seuraava jos löytyisi apua kolmen rivin dilemmaan. Väittäisin olevani hyvin kokenut, mitä kaikkiin kirjoittamisen esteisiin tulee. Vai kiinnostaako koko opiskeluaihe?



Tiivii, mitä kuuluu? Vaunuista. Hmm. Mitähän tuohon sanoisi? Kostea, viileä tuulettumaton tila saa helpolla aikaiseksi homepilkkuja. Kloori tai yli 60 asteinen pesu sanotaan auttavan. Piimä vie hajuja, mutta tuskin tuhoaa itiöitä. Jos kyse on vain vaunuista ei laajemmista epäilyistä, pyyhkisin esim. mikrokuituliinalla ja pesisin koneessa pestävät osat ja ei kun käyttöön vaan. S-postissakin voidaan keskustella!



Allergiat tuhoavia säteitä lähetän Lilan, mimmulin, Keilinin ja Aaviksen koteihin ainakin. Tzzzt. Riittää niitä muillekin.



Onnea päivien sankareille!



Kukkuu

Hii, siitä ilahtuneena paljastan kelluvani myöskin täällä öiseen aikaan.

Täydellisessä elämässäni menin nukkumaan jo kaksi ja puoli tuntia sitten, epätäydellinen elämäni piti minut sitkeästi hereillä vanhoista KodinKuvalehdistä huolimatta, joten nousin surffaileemaan. Josko sähköinen energia uuvuttaisi.



Facebook, hmm, olen siitä lukenut, en koskaan kokeillut. Pitäisiköhän?



Hilu, oletko jo lopettanut? Jos et, älä lopeta vielä, vaan hanki apua. Ota yhteys opettajiisi tai opintojen ohjaukseen, tee henk.koht.op. suunnitelma, ei sinun tarvitse edetä niin nopeasti kuin muut tekevät. Et ole ihan oikeasti ensimmäinen etkä viimeinen opiskelija moisien ongelmien kanssa ja se on totta, että lapsien kanssa opiskelu vaatii monin tavoin enemmän kuin ilman lapsia opiskelu, kokemusta on. Itse sain omaan blokkiini neuvon, että pitää vain kirjoittaa, antaa tulla ja deletoida, ei tekstiä, vaan oma sisäinen kriitikko. Juu, ei niin helppoa kuin mitä kuulostaa, mutta kyllä sinä siihen pystyt! Ja ota Kukkuun apu vastaan:)



Itse olen viettänyt tänään tiukan kaksituntisen sellaisen sedän juttusilla, ettei paremmasta väliä. Huh, olo sen neuvonpidon jälkeen ei mairitellut kyllä itsetuntoa millään lailla. Kuinkahan kovaksi keitetty minusta vielä tulee ennen kuin tämä synnytysprosessi on ohi?



Motin tauti jatkuu, ihme homma. Ei ole tavallaan niin kipeä kuin aiemmissa taudeissa, jaksaa välillä jopa leikkiä, mutta oksentaminen ja ripulointi vain pahenevat päivien kuluessa. Tänään iltapäivällä oikeasti huuti tuskasta, lopulta kipulääke, mahan hieronta ja lämmitys auttoivat ripulin ja ilman tulossa. Pylly on palanut niin pahoin, että sattuu kun liikkuu. Mutta kun ei ole kuivumisen merkkejä, eivät lekuriin ota, tai sanovat että pitää odotella, vaikea on mitään tehdä.



Ynksyn yh-aikaan tsempit.



Aavis ja Motti

omaperäisesti taas. Vitsi ku mä olen luova!!



Hilulle, mullakin kirjoitaminen esseet yms. ollut aina tosi vaikeaa, vaikka muuten olenkin tykännyt koulusta / opiskelusta. Luulen että jos nyt pitkän tauon jälkeen pitäis kirjoittaa jotain olis tosi tuskaa. Opiskeluaikana sain onneks tehdä paljon töitä yhden kaverin parina, joka hyvä kirjoittaja. Kun piti sit joskus itsekseen kirjoittaa sain muutaman rivin tai maks puolitoista sivua paperille kun muut palautti monta sivua pitempiä juttuja. Mua auttaa pikkasen kun rikon aiheen heti pienempiin osasiin, alaotsikoihin ja jäsentelen ensin vähän. Mutta vaikeaa on, ja nyt etenkin lasten kanssa opiskelu ei todellakaan varmasti ole helppoa! Älä luovuta, tsemppiä!!!



Kukkuusta oli ihanaa kuulla!



Mua mietityttää tuo eläkevakuutus/ pitkäaikaissäästäminen. Onko kenelläkään syysmammalla vapaaehtoista eläkevakuutusta, ja oletko kokenut sen hyväksi vai onko joku parempi säästämisen vaihtoehto tällaiselle hyvin varovaiselle sijoittajalle pienellä kuukausierällä? Rahastot? Haluisin takuuvarman säästämismuodon ilman riskiä mutta hyvällä tuotolla :) heh, ainahan sitä saa haluta.... Ja nuo nostomahdollisuudet / maksut ja muut mietityttää, jos sairastuiskin itse tai jotain tulis läheisille olis kiva saada nuo rahat ulos tarvittaessa.... siis eläkevaluutus/ korkeakorkoinen talletustili vai rahastot? Pankkitäti oli mun tapauksessa rahasto- tai eläkevakuutussäästämisen kannalla. Toissapäivänä luin jotain nettikeskustelua niin noi eläkevak. haukuttiin sielä yhteistuumin lyttyyn... Jos jollakin aiheesta enemmän tietoa niin sähköpostia saa laittaa, halusin vaihtaa ajatuksia ja kuulla kokemuksia noista eri vaihtoehdoista. Pankissa sain eilen kyllä hyvää palvelua, olin siellä melkein 2h (oli muitakin pankkiasioita) puhumassa ja kyselemässä. Mutta kai se sieltä saatu tieto aika puolueellista on. Loppuajasta en enää jaksanut keskittyä mihinkään mitä se täti sanoi, meni ihan ohi korvien...



Tänään kaverikyläilypäivä, ihanaa. Mutta nyt pojat kärttää jo aamupalaa, täytyy mennä laittamaan. Ciao ja voikaa hyvin rakkaat!!



äk

ja muillekin ketä olen unohtanut onnitella!!!



:)

Huomenta,



Ei kovinkaan auvoista, vä-syt-tää:)

Eilinen painaa mieltä ja pitäisi alkaa selvitellä siihen liittyviä asioita, plääh. Mies on yrittänyt tukea henkisesti, joten ehkä vielä selviän ilman henkisen valmentajan palkkaamista;)



Aamun positiiviset: Motti syö eikä ole oksentanut tai ripuloinit aamuyön jälkeen. Toivoa, toivoa....



Hilulle piti vielä sanomani esseen kirjoituksesta, että mulla auttaa kun jaan aiheen kysymyksiksi, joihin sitten vastaan.



Äitikuuta en osaa neuvoa, samoja asioita olen välillä miettinyt, mutta käytännön tasolle en ole saanut. Itse olen pitänyt kriteerinä kuitenkin sitä, että tarvittaessa rahojen nostaminen ennenaikaisesti käyttöön ei saa olla vaikeaa tai kallista. Systerillä taisikin olla juuri tämän vuoksi jossain rahastossa, en muista missä. No joo, tämä ei sinua auta.



Kuulumisia kiitos, mulla alkaa olla tylsää:) Ajattelin kyllä uskaltautua pienelle ratasajelulle.



Aavis ja Motti

Viikot ne vierii ja kohta on jo joulu:) En ymmärrä mihin se kesäkin jo katosi.



Pojalla on tänään tarhapäivä ja lähdettiin neidin kanssa käymään Tapiolan Sokoksella 3+1 -päivillä.Eipä siellä mitään ihmeempää ollut. Neiti alkaa olla huono shoppailukaveri,ei jaksa istua yhtään liikkumattomissa vaunuissa. Reissu sai aikaan se että rytmit meni pyllylleen,nyt neiti nukkuu makkarissa ulkotamineet päällä.



Hilulle tsemppiä opiskeluihin.Oletkin jo saanut hyviä neuvoja. Mulla on koko äitiysloman ajan ollut mielessä että pitäiskö opiskella.Keväällä pyörin netissä ja yritin löytää jotain todella mielenkiintoista mutta en edes hakenut mihinkään yhteishaussa.En tiedä löytyykö motivaatiota riittävästi kun on kuitenkin työpaikka odottamassa.Mutta tiedän että opiskelu olisi minullekin vaikeeta.Tuntuu että en osaa edes tänne kirjoittaa mitään,aivot totaalisen jumissa.



Ynis,eikös teillä ollut hoikkia neitosia? Oisko sulla joku hyvä vaatemerkki/kauppa,jossa sopivia vaatteita hoikalle neidille. Meillä neiti on keskimittainen,mutta hoikka,tuntuu että kaikki bodytkin on ihan liian leveitä ja jos ei ole nappeja olkapäässä niin heti on olkapäät paljaana.



Eipä ole taas mitään järkevää mielessä.



Ai niin,kiva kun Tiivii palasit.Olenkin sinua silloin tällöin kaivannut:)



Ja kiva kun Äitikuu sai uuden koneen ja kirjoittelee ahkerasti. Mulla on ollut sellainen jatkuva rahastosäästö mutta nyt laitoin sen jäihin.Jonkin verran on siitä tuottoa tullut mutta ei mitenkään huimasti:) Valitettavasti en osaa kyllä mitään neuvoja noissa asioissa antaa.



Vielä onnittelut Onnille!



Helli

Kukkuu ja muutkin, ei saa karata muualle!!!! Vaikka minkäs sille tekee. Oon itekin pyöriny noissa kestovaippympyröissä, kun täällä oli välillä niin vähän lukemista ja kun sattumalta onnistuin siitä porukasta myös useampia tapaamaan.



Äitikuuko kyseli eläkevakuutus ym jutuista. Mulla ja miehellä on eläkevakuutukset. Aikanaan niistä sai hyvin verovähennyksiin ja mahdollisuus päästä aiemmin eläkkeelle. Ennen lapsia saatin sinne ohjelman mukaiset summat laitettua, esikoisen aikanakin jotain, mutta jossain vaiheessa on lopetettu. Eli eipä lie paljoa koossa, mutta lisänä rikka rokassa. Nämä siis sekä mulla että miehellä, kun jotenkin 65v ope ei oikein kuulosta hyvältä, vaikka kuinka yrittäis pitää ittensä " ajassa mukana" . No, saa nähdä, miten tuossakin käy. lapsillekin oli ensin säästövakuutukset, mutta nyt on " vaan" tavalliset. Mun vanhemmat on laittanu kaikille lapsille jonkinlaiset säästösummat, jotka saavat 18 tietämissä.

En oo jaksanu noihin nyt yhtään perehtyä.



Neitin kerhopäivä ja pikkupoikien kansa käytiin kaverin pihassa leikkimässä :) Sämpylätaikina nousemassa :) Pitänee mennä leipomaan ja kohta eessä taas ruuanlaittoa ja pikkupoikien muskari. Aika paljon on kasaantunu ohjelmaa viikkoihin, mutta silti tuntuu, että neiti jää vähän paitsioon. Jotenkin ei vaan voimat riitä mihinkään kauemmas säännöllisesti enää kuskata, joten pitää koittaa, että noita kyläilyjuttuja ois aina välillä ja puuhattais päivisin yhdessä (mikä vaatis sen, ettei äiti hillu koneella)



Aavikselle tsemppiä " synnytykseen" ! Onneksi sinulla sisua riittää.



T@hti

Name It oli meillä ihan suosittu vauva-aikana, eli löytyy esim. Stokkalta nykyään. Jumbossa Exitin oma liike jossa kyseisiä vaatteita. Lindexin trikoohousut oli aikoinaan hyviä, nykyään vyötäröstä liian isoja. Ihan perus ruotsalaisketjujen kaupoista olen ostanut (Lindex, KappAhl, H&M), mutta housut on älyttömän vaikeita. Benettonilla myös vähän hoikempi mitoitus joissain vaatteissa. Minä onnistuin joskus löytämään talveksi poolobodeja jotka suojas kaulankin hyvin.



Meidän neidit jää kohta ilman trikoohousuja, kun niitä ei vaan löydy. H&M tällä hetkellä ainoa ja taitaa esikoisella olla jo joka väriä. Ois kiva saada vähän vaihteluakin. Voi, kun mies tekis löytöjä reissullaan (kun osais vaan ostaa tarpeeksi kapeita trikoita).



T: Ynis

Espritillä on myös ollut joitain tosi kivoja hoikemmillekin sopivia vaatteita, mutta tuuria vaatii nekin löydöt.



T: Ynis

eli väsyttää. Vaikka oon nukkunut 00-0730 vain kolmella heräämisellä. ELi olen nukkunut.



Mulla on henkiset korvatulpat, en kuule mitään vaikka uhmis huutaa korvanjuuressa. Saakohan se traumoja poissaolevasta äitistä?



Sanataidettahan tuo on jo, kun pystyy solkenaan jotenkin muodostamaan lauseita, jotka jokaikinen alkavat " mä en haluu..." Pitänee olla ylpeä.



http://www.villeranta.com/kuvat/blogi/19.9.2007.jpg

Toi oli hieno tänään.



Henki kulkee.



m:)

tai sitten vaan luulen tietäväni missä näppäimet oikeasti ovat:)



Tänään olin autolla töissä ja tulin siihen tulokseen, että matka-ajan ollessa melkein sama kuin julkisilla, jätän auton huomenna liityntäparkkiin ja hyppään junaan. Yksi saastuttaja vähemmän ruuhkassa. Sen verran laiskana aion olla, että vien ja haen lapset autolla, siksi siis auto jää liityntäparkkiin eikä kotiin. Jotain helpotusta pitää olla, kun normaalisti aina sateessa ja paisteessa kävelen lasten kanssa kotiin iltaisin:)



Mistä johtuu, että yksin ollessa on paljon reippaampi kuin miehen ollessa kotona? Keittiö on siisti, eilen pesin pyykkiä ja silitin pyykkiä ison vuoren. Taas pesukone laulaa. Itsellä lähes pikästynyt olo, noin puolen tunnin päästä iltatoimien aika. Töissä tuntuu, ettei jaksais mitään ja silti illalla olen toimeliaana. Tekis joku ilta mieli pyytää lastenvahti ja lähteä shoppailemaan, mutta toisaalta en millään jaksais:) Omituinen olotila.



Minä en ole sivistänyt itseäni naamakirjoilla, jaikulla, skypellä enkä edes mesellä tms. Alanko tulla äitiini, joka ainakin 20v sitten päätti, ettei enää koskaan opi mitään uutta? Facebookista en tiedä, jaikun ajatus jokseenkin tökkii, skypeä olen ollut liian laiska käyttämään ja mese tuntuu teinien touhulta. Kootut selitykset. En pysy kärryillä enää miehen puheistakaan, kun kaikenlaisista tälläisistä höpöttää enkä jaksa kuunnella ja kiinnostua. Pitäisköhän yrittää.



Hmm... mistä huomaa pitkästymisen. Monta riviä tekstiä ilman mitään oikeaa asiaa:) Muutama hymiö väliin ja luulen kirjoittaneeni huumoripitoista tekstiä:) Että sellaista...



T: Ynis



Ps. Vilahdin yhtenä iltana uutisissa, sattuiko kukaan näkemään:)

ilman keksiä, mutta pari suklaanamua tuli nautittua kahvin kanssa ja äsken pari lisää jälkiruuaksi.

Mies on lihonut pari-kolme kiloa ja syyttää siitä Typyn synttärikakkua ja tuliaisiksi saatuja irtsareita. Tyypillistä :-)



Vielä ensi viikon kun jaksaa pusertaa niin koittaa loma. Jihuu.

Tosin sen jälkeen normaali kiire jatkuu. Tuntuu, että sitä elää tällä hetkellä kalenteria aina tietyn pätkän tyyliin:kun elokuu on ohi niin helpottaa, kun selviää lomaan niin helpottaa, kunhan selviää jouluun niin helpottaa jne. Tietynlaista selviytymisstrategiaa kai.



Hilu - komppaan muita. Älä vielä luovuta paitsi jos tuntuu oikeasti siltä, että aiheet ei kiinnosta pätkääkään. Jos tuntuu, että ongelmat lähinnä omassa jaksamisessa ja kirjoittamisessa, niin saat kyllä apua.



Typy kaipaa seuraani.



Terkuin,

Keilin & Pikku-Poni

Mulla piti olla jotain järkevää kommentoitavaa, mutta... joten omia napoja vaan.



Een rahapussi hukku viimeviikolla, harmitti kun siellä oli rahaakin. Tänään soitettiin Mustasta-Pörssistä, että heiltä on löytynyt onko jänyt teiltä. Ei siis ollut mitään nimi tietoja eikä oltu ees sieltä hoksattu etsiä, pienen kaupungin etuja, kaikki tuntee kaikki?!



Aa edelleen yskii niin että luulen oksentavan :(



Eilen käytiin kylpylässä (Ikaalisten) lapset tykkäs kovasti, tarttis vaan käydä kai useammin kun alkuun heitä pelotti.



Mies touhuaa poikien kanssa :) saan olla rauhassa koneella :)



Vaan iltatoimiin on mentävä, ollaanko muuten ainoa töissä käyvä sakki missä mennään vasta ysin aikaan nukkuun? Poikien pitkät päikyt vaan pitää ne niin virkeinä.



Mari ja poitsut

Väsynyt huokaus alkuun. Muutto, remontti, tilapäinen yh ja haastavat työpäivät vie totaalisesti voimat. Remppapöly aiheuttaa sen, että aamula on naamaturvoksissa ja henki ei kulje. Lääkäri määräs ennen muutoa pef-seurantaa, mutten sitäkään ole saanut aloitettua. Astmaa siis epäilee.



Vai ,että facebook. Mulle tuli kutsu, mutta päätin kieltäytyä. Pelottaa, kun kerrotaan, että on tosi koukuttava. Eikä mulla ole aikaakaan. Hyvä kun joskus nään uutiset. Mese mulla on toisella koneella ja skypeäkin aina välillä käytän.





Valma syö mitä vaan ja melko paljon. Paitsi ettei tykkää maidosta, juustosta eikä lapset osaa syödä hernekeittoa eika maksistakaan. Minä tykkään molemmista, mutta en ole vaan oikeen tarjonnut. Otson leppari ruuat olis helpompi kertoa.



Lapset leikkii alakerrassa. HE viihtyvät todella hyvin eivätkä ole kaivanneet vanhaan päiväkotiin. Tosin pariin päivään eivät ole olleet uudessakaan, kun mulla on ollut niin pitkiä päiviä, että olivat mummolassa. Uusi pk on kyllä loistavan oloinen paikka.



Nyt iltapalapuuhiin. Moi.



Pilette

En käsitä, miten ihmistä voi näin paljon väsyttää. Tai käsitänhän minä. Viime yönä oli taas aikaa miettiä. Kello neljä aamuyöstä Onni alkoi huutaa äitiä. Kävin huoneessa, ei oikein halunnut mitään. Sitten se alkoi huutaa toistuvasti äiti äiti äiti. Just samalla tavalla kuin mihin tahansa aikaan päivästä, kun yrittää pompottaa tekemään sitä tätä tai tuota muttei halua sitten mitään. Lopulta se halus tulla viereen ja alkoi heti kuorsaamaan!



Siitä sitten taas äiti hipsi vierashuoneeseen. Mietin siinä, että mitä tälle asialle tekis. Illat on ollut nyt varmaan toista kuukautta ihan älyttömän vaikeita - vittumaisia suorastaan. Kun ei millään alkais nukkumaan. Lisäksi tulee näitä huonojen öiden sarjoja sitten. Yöllä tuli kyllä jo vedes silmiin kun mietin... Olin juuri nukahtamassa kun alkoi äiti huuto ja palasin meidän sänkyyn Onnin viereen - vain karataksen taas takas vierashuoneeseen kun kuorsaus jatkui. Sitten kello olikin jo 5.15 ja tunti aikaa nukkua. Töiden jälkeen oli niin väsy, ettei tehnyt ruokaa mieli kun teki vain pahaa.



Minä oon ihan neuvoton näiden iltojen kanssa. Eilinen viesti loppui lyhyeen kun serkku soitti ja piti jutella. Jäi tämä asia vähän kesken. Nimittäin mua ihmetyttää, miten se uni ei tule Onnille kun nukkuu n. 2h vähemmän kuin tovi sitten - ihan vaan siksi, että herätetään päiväunilta ja aamullakin on nyt noussut kovin aikaisin. Illat on yhtä huutoa vaan. Siis kun sen vie sänkyyn. Ennen sitä jo alkaa kauhea kikkailu. Ja mikä ärsyttävintä, miehen nukutusvuorolla se kikkailu vaikuttaisi olevan suurempi ongelma. Minä kun annoin iltapalan Onnille tänään, kaikki oli ohi alle puolen tunnin. Se tuli pihalta ennen puolta kasia ja oli sängyssä jo ennen 20. Ja hyvin sain nyt sen tottelemaan, että huutaminen johtaa unilelujen menettämiseen. Näin myös kävi. Yhden, sen rakkaimman sai takas pian ja sitten uhkasin taas yhdellä asialla, jos ei ole hiljaa. Hiljaa on ollut mutta ei taida vieläkään nukkua.



Tämä oikeasti alkaa olla näin iso asia, että viestistä tulee näin pitkä:) Ja kun tuolle miehelle ei voi sanoa, että ei kikkailuja tms. Se vetää herneen nenuun ja se menee sitten syvälle! Äsken sanoin, kun Onni huuteli sängystä, että miksi se piti tuoda ulkoa niin myöhään sisälle (kun on koitettu tällä viikolla laittaa sänkyyn 19.30) Hermostui heti, että minun syyhän se on, nukuta itte sitten.



Niin kai se sitten pitää tehdä. Viikon-kahden mittainen intensiivi kurssi pojalle, jolloin illoista karsitaan kaikki turha aikaa vievä karkuun juoksentelu ym pois.



----





Siinä oli kaarimaljoille vähän täytettä:)



Hilulle: Minäkin tsempitän edelleen opiskelun suhteen. Kokemusta opiskelun ja perheen yhteensovittamisesta ei ole mutta siitä kylläkin, kuinka mikään opiskeluun liittyvä ei lähde sujumaan. Mulla oli vielä sekin riesa, etten todellakaan tykännyt sitten alasta, jota lähdin opiskeleen, saati opiskelupaikkakunnasta. Kyllä se kuitenkin jossain vaiheessa lähti rullaamaan. Varmasti alkuun kaikkien kirjoitustehtävien arvioinnissa on vähän löysempi arvostelu - kyllä mulla ainakin oli alkuun aika tökeröitä kyhäelmiä mun kirjoitelmat. Vaikka olin keskitason kirjoittaja lukiossa, niin ei se vaan jotenkin lähtenyt sujumaan amk:ssa pari vuotta lukion jälkeen.



Anna siis armoa itsellesi, olet tosiaankin ihan vasta aloittanut koulun ja käsittääkseni siitä on aikaa kun olet viimeksi opiskellut. Sopeutuminen vie luonnollisesti aikaa!!!



Nöösälle synttärionnea!!! Muistinko oikein?



Nyt mä lähden nukkumaan,jos Onnikin jo nukkuu.



T-P

Juu, meillä Onni nukahtaa kyllä yleensä vasta 21 aikaan ja aamulla herätys on kyllä aikaisin. Joskus viikonloppuisin onnistuu niin, että jos pe-la yö on Onnilla lyhyt ja lauantaina jää päikyt pois (kuten yleensä jää) niin jos laittaa sen nukkumaan ajoissa, nukkuu 12h putkeen ja saadaan siis silloin nukkua sunnuntaina jopa 8 asti:)



Nyt oikeasti unille.



T-P

Meillä neidit unessa useimmiten ennen kasia. Herätys klo 7 aamulla. Mutta esikoinen ei nuku ollenkaan päikkäreitä, pienempi tunnin verran.



Tuli mieleen lisäkysymys, että osaako muilla lapset nukkua viikonloppuna pitempään? Meillä herätään 7-7.30, joten eipä paljoa pitempään nuku. Viikolla muka niin väsyttää herätä aamulla. Mutta myönnän olevani itsekin sellainen, että herään viikonloppuna aikaisin. En osaa yhtäkkiä nukkua pitkään. Tosin jos seiskaan nukun, niin sekin on tunnin verran arkea pitempään (vaikka taidan mennä sen tunnin verran myöhemmin nukkumaankin).



En tiedä nukkuisko syysneiti pitempään viikonloppuna, kun taitaa useimmiten herätä siskon sängyssä kolisteluun ja lopulta höpöttelyyn.



Piletelle jaksua remppa-yh-aikaan! Onko paljon remonttihommaa vielä jäljellä?



TiPi, koittakaa joskus miehen kanssa istua alas ja luoda yhteinen strategia iltoja varten. Ei auta, jos suutuspäissänne nalkutatte toisillenne. Sopikaa säännöt ja erityisesti sopikaa, että kumpikin pidätte kiinni niistä. Muistakaa myös, että lapsella saattaa kyllä unentarvekin vähentyä.



T: Ynis

Ynis, minäkin olen tuhottoman paljon ahkerampi ollessani kotona ilman miestä. Pyykit ja tiskit peseytyvät, kaikki hoituu. ´Vaan annas olla, kun on äijäkulta kotona, niin tämä tyttö istuu sohvalla katsomassa telkkaria ja syö sipsiä (luitte oikein..) ja odottaa tiskien joko hyppäävän itse koneeseen tai miehen ne sinne laittavan. Apua, mikäköhän minua vaivaa? Tämän ajan voisi tietenkin käyttää

a) keskustelemalla miehen kanssa henkeviä, tarpeellisia tahi mukavia b) Kiehnäämällä miehen kainalossa tai puuhastelemassa muuten mukavia, mut minkäs teet, olen laiska mikä laiska, enkä keskustellakaan jaksa.



Voi Kukkuu, kun oli kiva kuulla sinusta. Vai meinaatko meidät aivan jonkun naamakirjan (jossa en ole saanut käydyksi vielä, olen urautunut syysmammoihin, en muihin - huomaa laiskuus) vuoksi. etkö muista, jotta emmehän me keskustele vain lapsista vaan olemme porukka murrosikäpalstalle asti? ;)



Antsan kanssa kävimme silmäpolilla ja nyt on sitten tilattu aika päiväkirurgiaan pojalle jonkinlaiseen kyynelkanavan huuhteluun. Kun ei aika ole tehnyt tehtäväänsä, vaan silmä rähmii edelleen tasaisesti, olisi sellainen toimenpide tulossa. Olin aika miettivä asiaa kohtaan, mutta lääkäri lupasi, että sen voi vielä perua, kun aika joskus tulee. Samalla sitten kuulemma vilkaisevat silmänpohjaa.



Itse hain tulehduskipulääkettä työterveyslääkäriltä edellispäivänä. Toista kuukautta jo vaivannut toinen leukanivel, on kipeä ja vihloo esim. haukotellessa. Aina on nivel ollut lonksu, mutta nyt tuntuu kipeämmältä. Tulehdus mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja purenta aivan vinossa. Lääkäri määräsi pariksi viikkoa nivelelle lepoa. Väitti, että pitäisi syödä vain jugusrtintapaisia ruokia..Hah! Minähän olen lähdössä perjantaina Floridaan, joten jugurtit saavat odottaa matkan jälkeistä elämää.



Hilulle tsemppiä!kannustan jatkamaan, mutta ymmärrän yskän. itsekin olen pari monimuoto-opiskeluhommaa jättänyt kesken. en sen takia, etten saisi vain kirjoitettua, vaan koska en ole saanut aikaiseksi yh-tään mitään. Toisaalta tuntuu välillä siltä, että ihmeellisiin suorituksiin pystyy, kun vain pysyy kovana ja vaatii itseltään asioita. On kuitenkin ihanaa (ja terveellistä) myös armahtaa itseään.



Josta mieleen..Lähipäivinä olen miettinyt sitä, miten entisajan ihmiset olivat vähään tyytyväisiä, nauttivat yksinkertaisista asioista, kun eivät muuta osanneet toivoa. ja miten minä entisaikaan olin oikein tyytyväinen tähän hetkeen, tähän elämään ja näihin tiloihin. En edes haaveillut mistään muusta. Nyt kun olen saanut jonkun haaveen päähäni, tuntuu aivan mahdottomalta olla tyytyväinen tähän. Apua! olen kadottanut jotain ja elän koko ajan tulevaisuutta tahi kuitenkin jotain, jonka toivoisin olevan, muttei ehkä tule kuitenkaan olemaan. Omiin toivomuksiini olen vielä liittänyt lapsieni kuvitellut toiveet (ja lapsillahan nyt on toiveita ilman kuvittelujakin). Tämä ei ole terveellistä ollenkaan.



Meidän Antsa(kin) taitaa mennä puheterapeutille. Molemmat isommat lapset ovat käyneet. Kun tarhantäti sanoi, että antavat lausunnon pojan puheesta eteenpäin, kerroin että meidän lapsilla on tapana oppia puhumaan kunnolla vasta kouluiässä, etten huolestunut ole, mutta kaikki apu on tietenkin hyvästä. meinasi, että Antsalta puuttuu nimenoaan sanojen alku, mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että pojalta puuttuvat konsonantit yleensäkin.



Onkohan minulla puheripuli? Mies ei taida olla samaa mieltä ;0)



pusPus♥

Saamuska