Apuja tarvisin hankalaan tilanteeseen!!
Olen menossa hoitovpaan jälkeen takaisin töihin marraskuussa ja olin sopinut esimieheni kanssa että alan tekemään lyhennettyä työpäivää koska muutamme uudelle paikkakunnalle josta työmatkani on pidempi kuin ennen. Lapset aloittavat samaan aikaan hoidossa enkä haluaisi viedä heitä klo 7 päiväkotiin.. Ilta jää myös tosi lyhyeksi jos tulisin töistä normaaliin aikaan klo 18.30 jälkeen kotiin..
Sain kuitenkin yllätyspuhelun töistä toiselta osastolta johon olin joskus hakenut, siellä olisikin nyt minulle paikka vapaana, työnkuva muuttuisi vähän ja tämä tehtävä olisi ns. askel ylöspäin. Mutta lyhennetty työaika ei sovi tälle toisen osaston pomolle, ja hän " vaatii" minua tekemään normaalia päivää. Palkkaus on sama näissä molemmissa tehtävissä. Nyt mietin mitä tehdä, kannattaako siirtyä osastolta toiselle huonommilla ehdoilla, tai ajatella vaan sitä että pääsisi vähän eteenpäin urallaan ja saisi uusia mielenkiintoisia työtehtäviä. Olin joskus ajatellut että haluaisin hoitovapaan jälkeen katsoa ihan uutta työpaikkaa mutta kun tämä osittainen hoitovapaa järjestyi helposti, en edes harkinnut asiaa.
Lasten saamisen jälkeen ovat arvot vähän muuttuneet, työtehtävällä ei niinkään tunnu olevan merkitystä, mutta lasten pitkä hoitopäivä surettaa minua jo nyt, jos siis menisin tohon uuteen hommaan normaalilla työajalla..
Mitenhän tässä pitäisi toimia, olisi kiva kuulla mielipiteitä : ) Tämä toisen osaston pomo antoi minulle tämän viikon aikaa miettiä, pelottaa jo nyt soittaa ja sanoa että en voi suostua normaaliin työaikaan, ja otan mielummin vanhan työni kuin tarttuisin tähän tilaisuuteen..
Kommentit (10)
Eli sinullahan on käytännössä lähestulkoon " subjektiivinen oikeus" osittaiseen hoitovapaaseen eli 80% työaikaan jos sinulla on alle 8-vuotias (tokaluokkalainen) lapsi. Jos työnantaja ei siihen suostu niin hänen pitää se kirjallisesti perustella Kelalle mihin kovin moni työnantaja ei lähde...
Et tietenkään voi ehkä samantien ilmoittaa että et suostu järjestelyyn mutta jos kyseessä on vakipaikka tai työ josta sinun on vaikea heittää pois jos on kerran otettu töihin niin voithan lupautua " kokoaikaiseksi" ja ilmoittaa sitten työt aloitettuasi että jäät osittaiselle hoitovapaalle. Osittaisesta hoitovapaasta pitää lain mukaan ilmoittaa työnantajalle 2 kk ennen hoitovapaan alkamista.
Työnantajan kanssa pitää sitten sopia erikseen se, miten hoitovapaa toteutetaan ja työnantajalla on tähän aika suuri valta. Hoitovapaa voidaan toteuttaa esimerkiksi päivittäisellä työajan vähennyksellä (aamusta, iltapäivästä) tai sitten yhdellä viikottaisella vapaapäivällä eli 4-päiväisellä työviikolla.
vilkaisemassa Kelan sivuilta, siellä sanotaan, että on pitänyt olla vähintään 6 kk saman työnanatajan palveluksessa ennen kuin jää hoitovapaalle tai osittaiselle sellaiselle, eli Sinun tapauksessasi tuo ehto täyttyy jos vaihdat vain osastoa. Toinen asia taas on se, kannattaako kuitenkaan ottaa vastaan uutta työtä tietäen, että hakevat täyspäiväistä ihmistä siihen Vaikuttanee kuitenkin työilmapiiriin jos ensin sanot tekeväsi täyttä päivää ja myöhemmin vetoat oikeuteesi osittaiseen hoitovapaaseen... Oma työmoraalini ei antaisi periksi.
Itse joudun menemään kokopäiväisesti töihin vuoden vaihteessa jolloin nuorempi lapseni on 1v 2kk ja yritän neuvotella työnantajan kanssa työaikajärjestelyistä niin, että teen 40 tuntia viikossa, mutta 4 lyhyempää päivää ja yhden pitkän päivän. Käytännössä 4 päivää 7-7,5 tuntia ja yhtenä päivänä 10-12 tuntia. Saa nähdä onnistuuko...
Nimittäin pienten lasten vanhemmillahan on lain mukaan oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Työnantajalla ei ole sen kummemmin laillista oikeutta kieltää hoitovapaata kuin myöskään oikeutta jättää valitsematta henkilöä työhön sen vuoksi että tämä haluaa pitää hoitovapaata. (Muuta kuin erittäin rajallisissa tapauksissa jotka nyt jätän ulkopuolelle)
Minusta on äärimmäisen kummallista jos työnantaja ilmoittaa (lain vastaisesti) että se ei suostu osittaiseen hoitovapaaseen ja uhkaa jopa (lain vastaisesti) olla ottamatta henkilöä työsuhteeseen jos hän hoitovapaata aikoo pitää ja työntekijä tästä syystä " lupaa" olla ottamatta hoitovapaata ja sitten kun työntekijä myöhemmin ilmoittaa käyttävänsä laillista oikeuttaan niin vedotaan työntekijän moraaliin.
Aika kapeat ja yksipuoliset ovat sen henkilön käsitykset moraalista, oikeuksista ja velvollisuuksista, joka tuollaisessa tilanteessa syyttää TYÖNTEKIJÄÄ moraalittomaksi! Oikeastihan tuollainen työnantaja pitäisi viedä oikeuteen syrjinnästä ja työntekijän pitäisi saada korvauksia henkisistä kärsimyksistä.
lyhennettyyn työpäivään ole vain alle 3-vuotiaan vanhemmilla ja sitten taas pienen koululaisen vanhemmilla? Tai ehkä olen käsittänyt väärin.
Tilanteessasi menisin siihen vanhaan hommaan lyhyellä päivällä. Ethän näe lapsesi juuri lainkaan arkisin jos lähdette heti heräämisen jälkeen seitsemältä ja palaat puoli seitsemältä; lapsethan menevät yöpuulle varmaan viimeistään kahdeksan pintaan, jos joutuvat aikaisin heräämään?
Minä valitsisin lyhyemmän päivän. Tosin en ole mitenkään kunnianhimoinen työni suhteen vaan enemmän perhekeskeinen.
ja milloin voi olla osittaisella hoitovapaalla. Kuten joku aiemmin kertoi, voi osittaisella hoitovapaalla olla nuorimman lapsen toisen luokan loppuun asti. Kelan osittaista hoitorahaa saa alle kolmevuotiaasta ja sitten taas eka- ja tokaluokkalaisesta.
Ja joku muu sanoi täällä, että jos työnantaja ei anna osittaista hoitovapaata, hänen pitää perustella se kirjallisesti kelalle. Eihän se nyt niin mene, eihän kela voi työnantajaa pakottaa antamaan osittaista hoitovapaata. Kyllä se pitää perustella työntekijälle ja hän voi viedä sen liittoon.
Ap:lle: itse en vaihtaisi sun tilanteessa toiselle osastolle. Lyhennän itsekin viikkoani yhdellä päivällä ja se on kyllä henkireikä niin minulle, kuin lapselle.
tehtävään haetaan henkilöä, joka voi työskennellä täydellä työajalla on minusta erittäin kyseenalaista alkaa kikkailla sillä, etä lain mukaan on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa. Anteeksi ap, tämä on ihan off topic, eikä kysymyksesi koskenut tätä aihetta, mutta nyppii joidenkin ihmisten " kaikki-mulle-nyt-asene" .
Valitettavasti täytyy tehdä valintoja, joko omistautua enemmän lapsille tai enemmän työlle, kaikkea ei voi saada.
Ap:n tilanteessa jatkaisin vanhassa työssä, todennäköisesti hyviä työtilaisuuksia tulee jatkossakin, sitten kun ne sopivat muuhun elämäntilanteeseen paremmin.
Olen itse palaamassa piakkoin töihin ja tarkoitus olisi tehdä alkuun lyhennettyä työaikaa (4 pvä/vko). Saman tyyppinen tilanne on minullakin eli ennen äitiyslomalla jäämistä ajattelin, että voisi olla ihan hyvä katsella jo vähän uusia työpaikkojakin eli olisi kiva päästä vähän eteenpäin uralla. Kuitenkin äitiysloman ja hoitovapaan aikana tulin toisiin aatoksiin, sillä tuntuu helpommalta palata ensin vanhaan ja tottua yleensäkin työrytmiin ja katsella sitten uusia mahdollisuuksia. Mutta jos nyt minulle tässä tilanteessa tulisi mahdollisuus omalta työnantajalta, en varmaan miettisi hetkeäkään. Tietenkin harmittaisi lyhennetyn työajan menetys, mutta toisaalta saisin sen haluamani kohotuksen uralleni ilman, että tarvitsisi hakeutua kokonaan uudelle työnantajalle (jolloin riskitkin on aina suuremmat).
Tämä siis ihan vain minun ajatukseni, sillä hyvin samanlaisessa tilanteessa olen. En ota kantaa siihen, olisiko sinulla lain mukaan oikeus lyhennettyyn.
sinullahan oli siis myös pitkät työmatkat. Ehkä silloin en ottaisikaan sitä uutta paikkaa vastaan. Minulla itselläni on lyhyt työmatka (alle 30 min) eli normaalipäivinäkin selviydyn kotiin viimeistään puoli neljäksi (joustavan työajan vuoksi menen töihin jo seitsemältä).
Sellainenkin asia tuli mieleen että haluatko työskennellä kuvaamasi kaltaisen esimiehen alaisuudessa?? Arvostan itse tosi paljon sitä että esimieheni on perheellinen ja suhtautuu tosi joustavasti kaikenlaisiin työaikajärjestelyihin ja perheeseen muutenkin. Se jos mikä lisää sitoutuneisuuttani työhöni. Itsekin esimiehenä pyrin samaan alaisteni kanssa.
Kyllä se vaan niin on että useimmilla työntekijöillä on lapsia ja työnantajan on se kestettävä. Sitäpaitsi vaikka on vanha hokema sanoa että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, niin kyllähän se tosiaan näin on, myös työuran kannalta.
tai oikeastaan vähän toisinpäin. Paluu takaisin vanhaan työhöni (jota olin tehnyt 10v) ei onnistunut kuin kokopäiväisenä. Itse olin päättänyt osittaiselle jäädä, joten suostuin siirtoon " huonompaan" tai pikemminkin vähemmän haastavaan työhön (samalla tuntipalkalla tosin).
Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, varsinkin kun kuopus osoittautui ADHD lapseksi. Teen nelipäiväistä viikkoa, eikä työstressi paina. Työaikoja saa toivoa ja kivat työkaverit... työ tulee tehtyä päivän aikana, eikä tarvitse " kantaa kotiin" . Soveltuu erinomaisesti tähän elämänvaiheeseen, jää virtaa vielä kotielämäänkin.
Haastavampaa työtä ehtii tehdä myöhemminkin....