Lue keskustelun säännöt.
Meidän perheessä kaverit korvataan peleillä ym. kivoilla jutuilla
30.09.2007 |
yritän kaikin tavoin opettaa lapseni olla välittämättä siitä, ettei heillä ole kavereita.
Unelmoidaan korpeen muuttamisesta, otetaan sen verran lainaa, että saadaan esim. mönkijä, moottorikelkka ja kaikille oma tietokone.
Olen pahasti pettynyt ihmissuhteisiin ja sakin hivutukseen sekä syrjimiseen.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, se kuuluu elämään.
Teetpä ap aika karhunpalveluksen lapsillesi jos yrität kasvattaa heitä jossain tynnyrissä.
Miten luulet heidän pärjäävän esim. työelämässä ja elämässä yleensäkin ilman sosiaalisia taitoja. Ja turha selittää että sosiaalisia taitoja oppii perheenkin kesken. Se ei ole sama asia kuin kaverisuhteet.
Normaaliin kasvuun kuuluu pettymykset ihan yhtä lailla kuin ilotkin.
Ja ennenkaikkea se että niitä pettymyksiä osaa käsitellä ja ehkä jotain oppiakin.
Ei ole meidän perheellä ystäviä, eikä ole sitten lapsellekaan niitä siunaantunut. Lapsi on eskarissa, kun aloitti, itki usein kotona kun kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan. Olen eskariopejen kanssa yrittänyt puhua, mutta heillä on näkemys, että on lapsi ollut päivänmittaan joissain leikeissä mukana. Mielestäni olen kaikkeni tehnyt: olen ottanut yhteyttä toisten eskarilasten vanhempiin ja pyytänyt heidän lapsiaan meille leikkimään. Joku on joskus tullut, joku ei. Ja ne, jotka ovat joskus tulleet, eivät kutsu takaisin. Enpä sitten kehtaa montaa kertaa pyydellä. Lapsi on saanut pelkkää kiitosta käyttäytymisestään eskariopeilta, on siis normaali lapsi, ei kiusaa, riehu tms.
Minkä tälle tilanteelle mahtaa? Eipä muuta kuin yritetään lievittää lapsen yksinäisyyttä urheiluharrastuksilla. Omalle yksinäisyydelle ei taida olla mitään tehtävissä.
että terkut ap:lle.
viimeeksi tänään ostettiin yhdelle lapsista dvd-elokuva, kun kaverit jättivät leikeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen meidän lapsilla oli kavereita, nyt vanhimmat jo lähes kokonaan syrjäytyneitä tietokoneille. Kukaan ei käy, puhelimet eivät soi..
ap
Olen myös opettanut lapsilleni sen, että koskaan kavereita ei kannata kysyä uudestaan esim. elokuviin, jos kerran kieltäytyvät. Itse en koskaan kysy ystäviäni kahta kertaa mihinkään, odottelen jos koska ottavat yhteyttä tai sitten ei.
ja hyppäisit sen jälkeen PORVOONJOKEEN!!!!!!!!!!ääliö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan oikeasti voi näin ajatella, vai voiko?
arvasin, että ette usko. Aiemmin kynsin hampain pidin kiinni ystävyyssuhteista, käytiin kylässä jne. Alkoi nyppimään jatkuva muiden valitus tai jos haukkuivat muita selän takana. Tuli mieleen, että sama jatkuu kun me laitetaan ovi kiinni eli haukkuminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
arvasin, että ette usko. Aiemmin kynsin hampain pidin kiinni ystävyyssuhteista, käytiin kylässä jne. Alkoi nyppimään jatkuva muiden valitus tai jos haukkuivat muita selän takana. Tuli mieleen, että sama jatkuu kun me laitetaan ovi kiinni eli haukkuminen.ap
Usko vaan paljon helpommalla päästään, kun ei tarvitse selvitellä lasten riitoja ja isompien kohdalla vertailla uusia kännyköitä ja kännäyskuvia ircissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä siirrä omia traumojasi lapseen. Anna edes lapsillesi mahdollisuus nauttia sosiaalisista suhteista, vaikka itse et osaa. Tuo on oikeasti todella tuomittavaa, teet erittäin väärin lapsiasi kohtaan. Etkö yhtään välitä heidän tulevaisuudestaan? Sosiaalisuutta ei opita kuin vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Jos tulee joskus takkiin, niin sitten on autettava lasta sen yli ja kannustettava uusiin kaverisuhteisiin.
Et voi tehdä lapsillesi noin. Minkäikäisiä ovat? Entä kun menevät kouluun? Olet ihan kaheli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
viimeeksi tänään ostettiin yhdelle lapsista dvd-elokuva, kun kaverit jättivät leikeistä.
kertokaa miten muuten me vanhemmat voisimme toimia? Ei ole uskallusta mennä näihin lapsiporukoihin kovistelemaan, että ottakaas meidän lapset mukaan.
ap
Olen keskustellut tarvittaessa lasten kanssa tiukkaankin sävyyn yhdessä leikkimimisestä. Olen myös laittanut oman lapseni sopimaan riitoja ja pakottanut pyytämään anteeksi. On sujunut näin toistaiseksi.
Esim. partio tai jokin joukkuepeli jossa varmasti saa kamuja?
Nyt vasta neljääkymppiä lähestyessä on alkanut kaivata ihmisiä. Mä taas en kaipaa. Taisin aikoinani tehdä niin kuin ap. Kun kukaan ei pyytänyt mua minnekään niin en mäkään kerjännyt. Yksinkin pärjää ihan hyvin.
Ja perheenne kuulostaa järkevältä. Toki varmaan olisi ihanaa jos löytäisitte jonkun samanhenkisen perheen jota tapailla joskus. Olette varmasti muita parempia ihmisiä ja turhaudutte suuren massan tympeään ilkeyteen ja typeryyteen. Paras pysyäkin etäämmällä heistä!
Eräs erakko ihan tosissaan.