Neuvokaa läskille mistä se kuntoilu kannattaisi aloittaa

Liikuntaa ei ole pakko erikseen harrastaa. Riippuu toki vähän kaikesta, mutta useimmilla meistä on mahdollista lisätä liikuntaa harrastamatta sitä varsinaisesti. Ei hissiä, kävellen/pyöräillen välimatkat. Tai auto parkkiin mahdollisimman kauas, pois bussista muutamaa pysäkkiä aiemmin, töissä kauimmaisin vessa yms. Ja parastahan tässä on se, että tuo on nimenomaan sitä liikuntaa, mitä täysi sohvaperuna tarvii. Tuolla kasvatetaan peruskuntoa jonka päälle voi alkaa kevään mittaan rakentamaan jos joku laji vetää puoleensa.

Ja vaikka joku olisikin erimieltä, niin ihan kävely on hyvää liikunnan aloittelijalle. Ei vaadi käytännössä mitään investointeja. Ja pitkätkin lenkit menee rattoisasti jos löytää hyviä podcasteja tai mielenkiintoisia äänikirjoja. Näihin saattaa toki joutua hankkimaan äänikirjatilausta tai kuulokkeita mikäli niitä ei jo ole. Ja myös intervalliharjoittelu jossa kävellään välillä ja hölkätään hitaasti välillä on aloittelijalle hyvää, toki tässä kannattaa ihan nollista lähtevän ensimmäiset viikot pelkästään kävellä.

Paras ja pysyvin tapa on löytää laji, mitä ihan oikeasti haluaa harrastaa ihan sen mukavuuden vuoksi. Itselläni muutama sellainen on ja niistä osa kausilajeja joiden alkamista odottaa vesi kielellä. Jääkiekkokauden ensimmäinen vuoro ja sitä kävelee kämppää ympäri jo useampaa tuntia aiemmin ja tarkastelee vielä kerran, että kaikki varusteet on ehjiä ja kassissa...

Kun Ap ei kertonut kuntoaan eikä työtään, on vaikea antaa muuta kuin summittaisia ohjeita. Jos kunto on huono, jo ison kaupan kiertäminen kärryyn nojaten, käy kuntoilusta(long covidista kärsivä kuntoili näin), lähihoitaja nosti kuntoaan ravakalla työtahdilla, toimistotyöntekijä aloitti kunnonkohotuksen työskentelemällä seisaaltaan. Tärkeintä on lisätä omaan päivittäiseen ohjelmaan liikuntaa. Ja lisätä rasitusta säännöllisesti, mutta kyllin pienissä erissä. Liikunta säilyy elämässä, jos se on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa ei ole pakko erikseen harrastaa. Riippuu toki vähän kaikesta, mutta useimmilla meistä on mahdollista lisätä liikuntaa harrastamatta sitä varsinaisesti. Ei hissiä, kävellen/pyöräillen välimatkat. Tai auto parkkiin mahdollisimman kauas, pois bussista muutamaa pysäkkiä aiemmin, töissä kauimmaisin vessa yms. Ja parastahan tässä on se, että tuo on nimenomaan sitä liikuntaa, mitä täysi sohvaperuna tarvii. Tuolla kasvatetaan peruskuntoa jonka päälle voi alkaa kevään mittaan rakentamaan jos joku laji vetää puoleensa.

Ja vaikka joku olisikin erimieltä, niin ihan kävely on hyvää liikunnan aloittelijalle. Ei vaadi käytännössä mitään investointeja. Ja pitkätkin lenkit menee rattoisasti jos löytää hyviä podcasteja tai mielenkiintoisia äänikirjoja. Näihin saattaa toki joutua hankkimaan äänikirjatilausta tai kuulokkeita mikäli niitä ei jo ole. Ja myös intervalliharjoittelu jossa kävellään välillä ja hölkätään hitaasti v

Tähän on vielä pakko lisätä, että mieluisassa lajissa liikunta siis tapahtuu ihan huomaamatta. Jos mä lähden pelaamaan säbää tai lätkää, niin mä menen pelaaman ja nauttimaan pelistä, en liikkumaan siksi että tarvin liikuntaa. Motivaatio lähteä on siis suuri eikä siihen tarvitse erikseen itseä suostutella kuin todella harvoin.

Varmaan helpottaisi, jos ap kertoisi hiukan lisää itsestään. On esim aika eri asia liikkumisen kannalta, onko paljon ylipainoa 20 vai 100 kg. Se 20 kg ei vielä aiheuta oikein mitään rajoitteita, mutta sitä suuremmissa massoissa niitä alkaa jo tulemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun haluat tiputtaa rasvaprosentteja, niin aerobinen liikunta on siihen paras. Eli kuntopyörä ja soutulaite on siihen tarkoitukseen.

Suosittelen myös kuntopyöräilyä aluksi.

Itselläkin omasta halusta olla nätti käynnissä painonpudotus. Vielä olisi matkaa maaliin. 

Lihavan ei kannata harrastaa muuta liikuntaa kuin kävelyä ennen kuin on normaalipainossa.

Ruokailusta.

Kyllä se liikunnan ilo siitä tulee kun aloittaa. Itse aloitin säännöllisen kävelyn marraskuun alussa. Nyt kävelen ainakin 6 päivänä viikossa yhden tunnin tai enemmä ja niin, että hiki tulee. Ei ole pakkopullaa vaan ihanaa lähteä lenkille :)

Hyötyliikunnalla ja kävelemisellä ja venyttelyllä ym. kevyemmällä suositellaan aloittamaan, jos on paljon ylipainoa.

Kunnon kohotessa, kun paikat jo kestää vähän, voi pidentää matkaa ja rasitusta. Voi ruveta pyöräilemään, vesijumppaamaan, kotijumpaamaan...

Kun laittaa sitä liikuntaa arjen toimien väliin, se on hyötyliikuntaa. Kotityöt ovat hyötyliikuntaa. Ja se, että hissin sijasta nousee portaat, autokyydin sijasta kävelee tai pyöräilee. Jos on pitkä matka vaikka töihin, voi jäädä autolla jonkun matkan päähän ja kävellä loppumatkan.

Itsellä on noin seitsemän kilsan edestakainen työmatka, minkä pyöräilen kesät talvet. Myös kaikki kauppareissut yms. pyöräilen. Työni on jonkun verran fyysistä ja sen päälle teen omat kotityöt. En näiden lisäksi enää kuntoile mitenkään erikseen. Huvikseni saatan joskus lähteä parin kilsan kävelylle ihan muuten vain. Olen ihan normaalipainoinen, ja ollut jossain vaiheessa, kun söin vähempi, jopa tosi hoikkakin tällä elämäntyylillä.

Täällä yksi läski vastaa, miten itse tein. Alkuun aloitin kävelyllä. Joka päivä pieni lenkki. Kun kroppa tottu, pidensin ja nopeutin lenkkejä hiljalleen. Musat korvalla auttaa rytmiin. Sitten kun alkoi olla vähän perustaa, otin salin mukaan. Alkuun rauhallisesti, helppoja perusliikkeitä. Punttia ja aerobista vuorotellen. Aina sen mukaan, miltä tuntuu ja mitä tänään jaksan tehdä. Joka päivä jotain. Ikinä ei mitään pakolla. Ohessa ruokavalion petraus, mutta olen herkutellut ja juhlinutkin välillä, millä ei ole ollut neg vaikusta prosessiin. Kännissäkin voi tanssia.

Vuoden aikana -22kg, ei ole tuntunut hankalalta missään vaiheessa. Olo hyvä.

Päässä se isoin muutos täytyy tehdä. Sun täytyy haluta sitä muutosta ja nähdä se kirkkaana mielessä. Jos repsahtaa,  takas hepan selkään! Tsemppiä!!

En ole ikinä itse käynyt salilla tms., joka vaatii johonkin suoritusliikuntaan lähtemistä. Aina on tavalliset kävelyt ja pyöräilyt, puutarhatyöt ja kotityöt riittäneet. Nuorempana olen kotona lisäksi tehnyt vatsaliikkeitä ja käsipunnerruksia satunnaisesti eli kun on huvittanut. Hoikimmillani olen ollut nuorempana kokoa 34/36. Nyt keski-iässä n. 38/42. Pituus 160.

Ja olen myös katsonut, etten syö yli äyräitten. Runsaat kerta-annokset on pahin lihottaja ruoasta. Jatkuva herkuttelu, kuten suklaa, leivonnaiset, sipsit ja karkit myös. Itse en ole koskaan ollut mikään totaalikieltäytyjä herkuissakaan, mutta isot määrät säännöllistä herkuttelua lihottaa nopeasti. Esim. jouluna huomaa sen.