kissanpennusta?

Otin itse toisen kissan kun vanhempi oli noin pari vuotias. Molemmat aluksi sähisivät ja murisivat toisillensa, mutta loppujen lopuksi kissoista tuli erottamattomat. Että kai se siitä tasaantuu. Koirista en sitten tiedäkkään.

Eläinlääkäri kertoi silloin, että jotkut kissat eivät ikinä totu toisiinsa ja sitten ne vain tappelevat ja siihen tottuu. Sekään ei kuulemma ole harvinaista. Sitten vaan pitää välillä viedä paikkailtavaksi lääkäriin :)

Vanhempi sihisi pennulle eikä sietänyt sitä, mutta pentu oli niin kiinnostunut isommasta, että itsepäisesti vaan kiehnäsi sen kyljessä. Vanhempi alkoi kyllä " sietämään" pentua, mutta aina sen ilme oli vähän sellainen, että " onko tuonkin pakko tuossa koko ajan kiehnätä" . Mutta noin päin se ainakin sujui ihan hyvin loppujen lopuksi.

ja kisun pentu tuli taloon,koira ei ollut tottunut kissoihin eikä pentu koiriin.

Alku oli aikan laista...kissa sähisi koiralle, ja koira olis ollut kokoajan nokkineen kissan kimpussa.

Tottumiseen meni meillä jotain 1kk mutta nykyisin tuvat juttuun keskenään, evät kyllä ihan vierekkäin nuku mutta siinä 50cm päässä toisistaan.

Uskon että teilläkin vielä se sopu syntyy, minäkin jo kerkesin luulla, että noista ei kyllä ystäviä tule ollenkan, mutta nykyisin menee tosi hyvin :)

tuli meille kisulainen viime kesänä. Vanhempi kissa, kastraattiuros, on muutenkin luonteeltaan vähän jähmeä ja pappamainen.

Ensimmäisen melkein viikon verran se mökötti, piileskeli jossain korkealla kiipeilypuussa ja itse asiassa joitakin kertoja sähähteli myös ihmisille.

Pikkuhiljaa se alkoi sietää pentua, ja sietää edelleen: tosin aika-ajoin heppulit tavataan nukkumasta vierekkäin ja joskus vetävät hurjaa kissarallia pitkin ja poikin, toisinaan taas on sähinä-ja-rähinäpäivät.

Kun pikkukisustakin tehtiin kastraatti - toimenpide meni jotenkin mykkyrään ja toipumisajasta tuli tosi pitkä - oli vanha papparainen aivan pihalla kun pikkukisusta ei ollutkaan kaveriksi: se tuli öisin huolestuneena kertomaan ettei kaveri ole kunnossa ja käyttäytyi muutenkin varsin eri tavalla kuin yleensä. Toipumisen jälkeen vilpitöntä iloa kesti muutamia päiviä, nyt ollaan taas vanhassa tutussa pappa-ja-pentu -tilanteessa, välillä näkyy vanhan kissan pään yläpuolella ihan selvä ajatuskupla: " pahustako tuo kakara tuossa taas kiehnää!"

Väleissä kuitenkin ovat, mutta kauan se kesti - useita viikkoja ennen kuin tilanne silloin alussa edes jotenkin normalisoitui.