17-vuotias tyttäreni seurustelee 45-vuotiaan miehen kanssa :(

Pervot ajatusmaailmat, ne on teillä. Eikö teille tule mitään muuta mieleen kuin perverssi seksi? Tarkistakaa oma ajatusmaailmanne, älkääkä tuomitko muita.

Joku on pielessä, kun täysikäisen pitää etsiä seuraa lapsista. Joskus, tosin harvoin voi olla kyse mistään sielunkumppanuudesta

ajatusmaailmaltaan kuin te.

Lisäksi sinulla on oikeus puuttua siihen kenen kanssa kaveeraa tai seurustelee. Istutat tytön alas ja teet hänelle mahdollisimman hienovaraisella tavalla selväksi ettei tälläinen " poikaystävä" sovi!



Jos ei toimi ja tyttö ei hyvällä usko, niin yritä puhua miehen kanssa. Jos ei vieläkään onnistu niin ota yhteys esim. lapsipsykiatriin. Häneltä saa varmasti hyviä neuvoja.



Kun tyttö sitten täyttää sen 18 vuotta, niin sitten et valitettavasti voi enää vaikuttaa hänen päätöksiinsä ja hän saa käytännössä tehdä mitä haluaa, eli käytä nyt tilaisuutta hyväksesi kun lain mukaan tyttö on vielä sinun vastuullasi ja SINÄ vielä määräät!!

Miksi hän on tähän rakastunut? Miksi itse puhut tyttärestäsi jonkun " panopuuna" ? Osoitatko arvostusta tytärtäsi kohtaan vai joutuuko hän etsimään sitä muualta?

Vaikka olisi täysin seksitön parisuhde niin 45-vuotias ja alaikäinen eivät voi olla henkisesti samalla tasolla. Ihminen on ihminen, mutta 45-vuotias ja alaikäinen ovat niin täysin eri elämänvaiheissa ja kokemustasoltaan epäsuhtaiset että suhde ei ole tasa-arvoinen. Jollei sitten tämä vanhempi ole jotenkin jälkeenjäänyt, jolloin suhde ei silloinkaan voi kauhean pitkään toimia, jos alaikäinen kasvaa hänen ohitseen.

Eivät edes samanikäiset ole keskenään henkisesti välttämättä samalla tasolla, vaikka elämänvaiheet olisivatkin lähempänä toisiaan.



Tämä on hyvä oppitunti teille kaikille tuomitsijoille. Elämä ja ihmiset ovat vapaita päättämään kohtalostaan. Teidän tehtävänne ei ole tuomita.



Live and let live.

Jos nyt ihan oikeasti rakastaa alaikäistä niin sitten välittää tästä niin paljon että antaa tämän ensin kasvaa aikuiseksi ennen kuin rupeaa suhdetta väsäämään tämän kanssa.

Elämä on oikeasti ihan hyvää ja kaunista, mutta se edellyttää itseltäkin kauniita ajatuksia.

Jollei muuten niin pelkästään sen takia että jos nainen on nuorempi ja tulee raskaaksi vaikka 35-vuotiaana niin 60-vuotias isipappa on jo 75 kun lapsi on 15. Ei ole lapsen etu. Ja päinvastoin nuorempi mies jää ilman lapsia koska nainen on jo mummoiässä.

Toivottavasti en itse joudu äitinä koskaan kokemaan moista. Mieheni varmaan kävisi hieman kovistelemassa tuota miestä.... hän ei todellakaan kestäsi, että joku hänen ikäisensä paneksisi hänen tytärtään. Todella todella ällöttävää!



Ehkä rakkaus ei katso ikää, jos puhutaan vaikka 30 vuotiaasta ja 40 vuotiaasta. Mutta kun puhutaan keskenkasvuisesta tytöstä ja keski-iän ylittäneestä miehestä, niin onhan sen miehen päässä pakko olla jotain vialla jos haluaa saattaa raskaaksi 17-vuotiaan tytön 2kk seurustelun jälkeen. Jo pelkästään tuo ikäero on sairasta, mutta tuo käytös vain pahentaa sitä. Kuka hullu 45-vuotias puhuu vasta tapaamansa 17-vuotiaan kanssa perustavansa tämän kanssa perheen? Ei paljon tyttöä kunnioita. Haluaa vain pilata tämän elämän.



En tiedä AP mitä tilanteessasi tekisin, sillä kieltämättä kova vastustelu saa tuollaisen murkku-ikäisen tytön " rakastumaan" vain pahemmin mieheensä ja tarrautumaan tähän yhä kovemmin. Oma siskoni surustelu 15-vuotiaana 28-vuotiaan miehen kanssa ja äidin vastustelu vain pahensi asiaa. Valitettavasti äitiä uhmatakseen siskoni seurusteli tuon pojan kanssa vuosia. Ne vuodet jättivät kuitenkin jälkensä siskooni, tuo mies oli tehnyt siskolleni seksuaalisesti kaikkea niin perverssiä, että kenenkään pikkutytön ei tarvitsisi sellaista kokea. Noin nuoria tyttöjä on vain niin helppo manibuloida, että " tällainen ryhmäseksi tai peppuun paneminen on ihan normaalia seksiä" Noh....siskoni käy nyt 39-vuotiaana vieläkin terapiassa tuosta ajasta. Vasta aikuisena tajusi kuinka sairas suhde se oli ollut.

missä hän haluaa olla 10 vuoden kuluttua, mitä hän haluaa tehdä puolisonsa kanssa, entäs viidentoista vuoden kuluttua.



Pistää tyttö miettimään ihan realistisesti, haluaako hän olla 27-vuotiaana 55-vuotiaan kanssa, entäs jos mies sairastuu vaikkapa dementiaan, jaksaako hän nuorena hoitaa sairasta miestä.



Sen tiedän että hirveästi ei kannata saarnata, tyttäresi takertuu vain enemmän tähän mieheen ja mies osaa manipuloida häntä sopivasti.

Ei sitlä että puollustasin tollasta ikäeroa, vaan muuten vaan.



Jos tämä mies ois vaikka joku rikas julkkismies, niin ap:kin ois vaan ylpeä.. veikkaan.

1½v sitä kesti. Miehellä oli useita muitakin naisia kuvioissa. Mitenkään en voinut vaikuttaa tilanteeseen, lapseni oli 18v. Kun on korviaan myöten rakastunut niin on sokea totuudelle. Onneksi suhde ohi ja lapseni voi hyvin. On tasa-arvoisessa suhteessa ihanan nuorenmiehen kanssa.

että tuossa tilanteessa mikään ei voi erottaa heitä kuin heidän oma päätöksensä. Eli äidin on turha kieltää, pistää kotiarestiin, koska se tuntuu lapsestavaan ilkeilyltä. Aina pitää selittää MIKSI kieltää tai ei hyväksy. Lapsi saattaa lässyttää että no joo joo, jos kuvailet tulevaisuudennäkymää. Mutta ehkä se saa silti hänet miettimään.



Kysele mitä lapsesi meinaa opiskella? Mitä mies aikoo tehdä työkseen ja milloin mennä eläkkeelle? Haluaako lapsesi että hän joutuu seuraamaan puolisonsa vanhenemista ja sairastelua jo 20 vuoden päästä eli alle 40 vuotiaana? Onko hän valmis hyväksymään sen että kun hän on 50, on mies erittäin todennäköisesti jo kuollut? Ehkä semmoseenkin voi tuon ikäisen kanssa vedota että onko hän valmis asettumaan, jättämään omaikäisten ryyppyreissut ja koulujen bileet vähemmälle? Ei 45 vuotias hirveen kauaa semmosta varmasti jaksa katsella. Niin, ja kysy että mitä mieltä hän olisi jos hänen isänsä rupeisi seurustelemaan vaikka hänen (siis tämän lapsen)kaverin kanssa? Olisiko se tytön mielestä ok?

Tämä siis sille, joka kysyi, mitä laki asiasta sanoo.