Mitä ajatuksia herättää pariskunta, joka on seurustellut 15 vuotiaista asti, menneet naimisiin
20 vuotiaina ja saaneet ensimmäisen lapsensa 25 vuotiaina ja toisen 27 vuotiaina?
Kommentit (16)
Ja nyt kolmekymppisinä suurperheellisinä elämä hymyilee edelleen!
Musta on kaunista, että ollaan yhdessä aikuistuttu...
Mun salarakas on juuri tällaisen liiton mies.
Haluaisi ottaa eron (olivatkin eron partaalla vuosi tokan lapsen syntymän jälkeen), mutta ei uskalla, koska vaimonsa on niin herkkä.
Vaimo ei ole koskaan heilastellut kenenkään muun kanssa.
Mies sitten keksii itselleen ajanvietettä muualta (auto, matkat, rakastajatar), koska vaimoa kiinnostaa vain lapset.
Tosin eivät ole naimisissa, lapsia vain yksi. Ovat olleet aina yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Osaan ajatella vaan, että lucky them.
mutta monella ovat enää vain kulissit jäljellä.
t.9
Me olemme seurustelleet " vasta" 17-vuotiaasta ja lapsetkin syntyivät vähän myöhemmin, kuin ap:n esimerkissä. Nyt yli kolmikymppisinä olemme edelleen naimisissa, kaksi lasta ja ihan hyvin pyyhkii. Jos sattuu sopiva löytymään nuorena, niin sitten sattuu :)
naimisiin menimme 26-vuotiaina ja lapset hankimme vasta reilusti päälle kolmekymppisiniä.
Elämänkokemusta luulisi siis löytyvän!
Eihän sitä tietysti tiedä viidenkympin kriiseistä, tuttavapariskunnan mies juuri lähti toisen naisen matkaan.
Vierailija:
Mun salarakas on juuri tällaisen liiton mies.
Haluaisi ottaa eron (olivatkin eron partaalla vuosi tokan lapsen syntymän jälkeen), mutta ei uskalla, koska vaimonsa on niin herkkä.
Vaimo ei ole koskaan heilastellut kenenkään muun kanssa.Mies sitten keksii itselleen ajanvietettä muualta (auto, matkat, rakastajatar), koska vaimoa kiinnostaa vain lapset.
Onnellisia ollaan toisistamme ja näistä kahdesta lapsesta.
Me oltiin tyttö ja poika kun tavattiin ja yhdessä on ehditty nuoresta iästä kokea kaikenlaista. Välillä on ollut vaikeaa, mutta vaikeuksista on menty yli yhdessä.
joihin kuvaus sopii ja vieläkin 35vuotiaina ollaan yhdessä.
Miehen sisko on myös tällainen pari ja työystäväni...
Ovat tosin tavanneet 3v. olleet yhdessä siitä asti (aluksi ystäviä), seurustelleet teineistä, menneet naimisiin ajallaan ja saaneet 2 tytärtä. Nyt 60 v., lapset pesästä lentäneinä ja edelleen naimisissa ja onnellisia... Odottavat kovin lapsenlapsia ja remontoivat kesämökkiä.
ja nyt kymmenen vuoden jalkeen ja kahden lapsen elama on mallillaan.
Vaikka tilastojen mukaan on tietysti paljon TODENNÄKÖISEMPÄÄ että nuorena solmittu liitto päätyy eroon, ei se tarkoita etteikö paljonkin onnellisia poikkeuksia olisi. Kaikkea hyvää vain ap:lle.
Jos itse olisin mennyt sen ihmisen kanssa naimisiin jonka kanssa 15-vuotiaana suunnittelin yhteistä vanhuutta niin olisi mennyt kyllä ihan kiville. Mutta ei se tosiaan ap:n tilanteeseen liity mitenkään.
Kivoja ajatuksia sinun päässä