Liian nössö?????

Olen mennyt nuorena siis ihan teininä naimisiin, ensimmäinen mieheni oli väkivaltainen hakkaaja, joka alisti ja vähätteli minua jatkuvasti, erosin hänestä 7-vuoden jälkeen.



sitten törmäsinkin alkoholistiin jonka kuvittelin hoivaavani terveeksi ja raittiiksi, hänen kanssa suhde kestikin jo 17-vuotta. En vain älynnyt lopettaa vaan annoin käyttää itseäni hyväksi, olin äiti, vaimo, piika, hoivaaja, ymmärtäjä...



Nyt sitten tapasin kivan miehen ja alkuun suhde menikin hyvin, mies oli kiinnostunut minusta ja kohteli minua kuin tasa-vertaista ihmistä, mutta oman aran ja säikyn käytöksen takia olen saanut miehen käyttäytymään välinpitämättömästi ja välillä jopa julmasti minua kohtaan



Itse säikyn ja olen huolissani, josko hän jättää minut. en uskalla olla enää itseni vaan pyytelen anteeksi sanomisiani tekemisiäni ja olemassa oloani.



En tiedä mitä teen, miksi olen tällainen kuin olen. Miten voisin ryhdistäytyä ja saada mies arvostamaan minua.

itseä, ja saada kumppanikin kunnioittamaan ja arvostamaan

Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus



# Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä



# Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista



# Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,

miellyttämisenhalu



# Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan



# Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista



# Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa



# Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii



# Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin



# Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen



# Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä

yksinjäämistä



# Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen







Heikko itsetunto ja luottamuksen puute



# Oman itsensä jatkuva arvostelu, tunne siitä, että on huono ja erilainen ihminen



# Muut eivät saa arvostella, arvostelua saattaa seurata raivonpuuska tai syvä

suuttumus



# Toisaalta henkilö kyselee jatkuvasti, mitä mieltä muut hänestä ovat



# Ei ota kehujakaan vastaan, mutta suuttuu, jos muut eivät kiittele ja kehu



# Elää muiden elämien kautta, saa tyydytystä muiden onnistumisista



# Pelko olla oma itsensä, elää tunteella omaa elämää



# Ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan



# Ei luota itseensä, tunteisiinsa eikä muihin ihmisiin

Ja siitä yleensä " paranee" ko hoksaa mistä on kysymys.

Pakonomainen huolehtivuus ja riippuvuus



# Kokemus siitä, että on vastuussa muista ihmisistä E



# Ahdistuksen, säälin tai syyllisyyden tunteminen muiden ongelmista E



# Tunne velvollisuudesta auttaa muita, muiden tarpeiden ennakointi,

miellyttämisenhalu K



# Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan K



# Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista K



# Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa E



# Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii E



# Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin E



# Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen E



# Tyydytys tulee ihmissuhteista, vaikka ne toisivatkin tuskaa, ei kestä

yksinjäämistä E



# Huonon kohtelun sieto, marttyyrimainen käyttäytyminen K







Heikko itsetunto ja luottamuksen puute



# Oman itsensä jatkuva arvostelu, tunne siitä, että on huono ja erilainen ihminen E



# Muut eivät saa arvostella, arvostelua saattaa seurata raivonpuuska tai syvä

suuttumus E



# Toisaalta henkilö kyselee jatkuvasti, mitä mieltä muut hänestä ovat E



# Ei ota kehujakaan vastaan, mutta suuttuu, jos muut eivät kiittele ja kehu E



# Elää muiden elämien kautta, saa tyydytystä muiden onnistumisista K lasten



# Pelko olla oma itsensä, elää tunteella omaa elämää E paitsi nyt miesystävän kanssa



# Ei tunnista tunteitaan ja tarpeitaan K



# Ei luota itseensä, tunteisiinsa eikä muihin ihmisiin K







Siinäpä ne mun

Seuraavat väittämät kuvaavat ihmissuhderiippuvia ihmisiä:



1. Me olemme lähtöisin vahingollisesta kodista, joka ei täyttänyt emotionaalisia tarpeitamme.



2. Koska olemme itse saaneet vain vähän todellista huolenpitoa, yritämme täyttää tämän tarpeen epäsuorasti huolehtimalla muista, erityisesti niistä, jotka tuntuvat olevan jollakin lailla puutteenalaisia.



3. Koska emme koskaan onnistuneet muuttamaan vanhempiamme niiksi lämpimiksi ja rakastavaksi huolehtijoiksi, joita me kaipasimme, me reagoimme voimakkaasti emotionaalisesti saavuttamattomiin ihmisiin, jotka tuntuvat tutuilta. Rakkautemme kautta me yritämme muuttaa heitä (antamaan meille sen mitä tarvitsemme).



4. Koska pelkäämme hylkäämistä, me teemme mitä tahansa pysyäksemme suhteessa ja välttääksemme tuskallisia hylätyksi tulemisen tunteita. Me koimme nämä tunteet ensi kerran asuessamme niiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet meille emotionaalisesti saatavilla. Usein me emme edes huomaa, että me emme saa sitä, mitä me tarvitsemme!



5. Oikeastaan mikään ei ole liian suuri vaiva, vie liikaa aikaa, tai ole liian kallista, jos se " auttaa" sitä ihmistä, jonka kanssa olemme tekemisissä. Ajatuksemme ovat keskittyneet toiseen ihmiseen eivätkä meihin itseemme.



6. Koska olemme suhteissamme tottuneet rakkauden puutteeseen, me olemme halukkaita odottamaan, toivomaan ja yrittämään miellyttää entistä kovemmin.



7. Missä tahansa suhteessa me olemme valmiita ottamaan paljon enemmän kuin 50 prosenttia vastuusta, syyllisyydestä ja haukuista.



8. Itsetuntomme on huolestuttavan heikko. Syvällä sisällämme me emme usko olevamme onnellisuuden arvoisia. Pikemminkin me uskomme, että meidän on ansaittava oikeutemme nauttia elämästä. Me unohdamme, että sama luoja on tehnyt meidät kaikki samanarvoisiksi.



9. Koska olemme eläneet epävarman lapsuuden, meillä on epätoivoinen tarve kontrolloida muita ihmisiä, lopputuloksia ja suhteita. Me piilotamme kontrollointimme " avuksi olemiseen" .



10. Missä tahansa suhteessa me olemme enemmän kiinni unelmassamme siitä, mitä se voisi olla, kuin todellisuudessa siitä, millainen se on. Me emme halua kuunnella sitä hiljaista sisäistä ääntä, joka kertoo mikä on!



11. Me olemme addiktoituneet henkilöön, henkilöihin ja/tai emotionaaliseen tuskaan. Ei siksi, että nauttisimme tuskasta, vaan siksi, että se on tuttua; me ymmärrämme sen; se on kaikki, minkä me tiedämme.



12. Saatamme olla emotionaalisesti tai biokemiallisesti taipuvaisia riippuvuuteen aineista, ruuasta, pelaamisesta, seksistä, jne.



13. Kiinnittämällä huomiomme ongelmaihmisiin tai kaoottisiin, epävarmoihin tai emotionaalisesti tuskallisiin tilanteisiin, me vältämme itsemme kohtaamista ja vastuun ottamista itsestämme: toteuttaa kaikki ne mahdollisuudet jotka meille on annettu!



14. Koska vastuuntuntomme on ylikehittynyt, on helpompaa olla huolissamme muista kuin itsestämme. Tämä estää meitä katsomasta itseämme. Me annamme oman henkilökohtaisen voimamme pois!



15. Me pyrimme kohti masentavia ja/tai levottomuutta synnyttäviä tilanteita. Me yritämme ehkäistä näiden tilanteiden aikaansaamia tunteita emotionaalisesti epästabiilin suhteen tai addiktiivisten käyttäytymismuotojen avulla.



16. Ihmiset jotka ovat ystävällisiä, stabiileja, luotettavia ja meistä kiinnostuneita, eivät houkuttele meitä. " Mukavat" ihmiset ovat meistä pitkästyttäviä tai epämiellyttäviä.



17. Me " tukahdutamme" tunteemme ja olemme kadottaneet kykymme tunnistaa tai ilmaista sitä, mitä me koemme.



18. Me pyrimme eristäytymään muista ihmisistä ja pelkäämme auktoriteettihahmoja.



19. Meistä tulee hyväksynnän etsijöitä, ja kadotamme identiteettimme tässä prosessissa.



20. Me emme kestä sitä että muut ovat meille vihaisia. Me vihaamme kritiikkiä! Me alamme puolustella ja " selittää" itseämme, yrittäen näyttää toiselle, että hän on väärässä.



21. Maailmankuvamme on uhrin asema. Me vaistoamme väärinkohtelevat ihmiset, tunnemme vetoa heitä kohtaan, ja annamme heidän sortaa meitä.



22. Me tuomitsemme itsemme julmasti. Mittaamme muita paljon lempeämmin.



23. Koemme syyllisyyttä kun otamme oman paikkamme. Välttääksemme syyllisyyttä me annamme muille periksi.



24. Me sekoitamme rakkauden, empatian ja säälin, ja luulemme " rakastavamme" ihmisiä, joita me voimme sääliä ja pelastaa.



25. Me reagoimme elämään sen sijaan että loisimme uutta elämää.

http: //plaza. fi/ellit/ihmissuhteet/perhe-ystavat/kiltteys-kannattaa

se että antaa alistaa itsensä on ihan eri asia

Heille ei kannata puhua kiltteydestä mitään. Kiltteys ja ystävällisyys ovat hyviä asioita, mutta ei se tuota tarkoita.