Miksi joku tekee äitiyden suorittamisesta elämää suuremman asian?

.On muitakin vaihtoehtoja kuin olla marttyyriäiti, tai ei ollenkaan välittävä äiti!

Tajuatko sinä sitä että ap:n esimerkin kaltaisesti toimivat EIVÄT OLE "ei ollenkaan välittäviä" ?

Vaikka lapsi menisi hoitoon kymmenkuisena ja jatkaisi siellä vaikka äiti olisi vauvan kanssa myöhemmin kotona, ei äiti silti ole mikään "ei ollenkaan välittävä" vaan luultavasti erittäin paljon välittävä, joka haluaa oman kapasiteettinsa rajoissa lapselleen parasta!

Minä rakastan olla äiti ja se on mulle tärkein tehtäväni, mutta en mieti sitä suorittamisena tai jotain yhtä hienoa.

mutta kyllä se todellakin on mulle elämää suurempi asia!

Lapseni ovat rakkainta ja kalleinta mitä minulla on. Jos lasten hyvinvoinnin laittaa etusijalle, niin tekeekö se äidistä suorittajan?

ja tällä koittavat päteä hyvänä vanhempana? Tai se, että äiti kuskaa lasta viisi kertaa viikossa harrastuksissa ja elämysretkillä eikä koskaan valita väsymystään vaan hehkuu päivästä toiseen, on tyypillistä suorittamista eli oman egon pönkittämistä lapsen kautta?

ja tällä koittavat päteä hyvänä vanhempana? Tai se, että äiti kuskaa lasta viisi kertaa viikossa harrastuksissa ja elämysretkillä eikä koskaan valita väsymystään vaan hehkuu päivästä toiseen, on tyypillistä suorittamista eli oman egon pönkittämistä lapsen kautta?

ja tällä koittavat päteä hyvänä vanhempana? Tai se, että äiti kuskaa lasta viisi kertaa viikossa harrastuksissa ja elämysretkillä eikä koskaan valita väsymystään vaan hehkuu päivästä toiseen, on tyypillistä suorittamista eli oman egon pönkittämistä lapsen kautta?

ja tällä koittavat päteä hyvänä vanhempana? Tai se, että äiti kuskaa lasta viisi kertaa viikossa harrastuksissa ja elämysretkillä eikä koskaan valita väsymystään vaan hehkuu päivästä toiseen, on tyypillistä suorittamista eli oman egon pönkittämistä lapsen kautta?

Ap varmaankin tarkoitti, että miksi äitiydestäkin pitää tehdä kilpailu kuka onnistuu parhaiten.



Äitiys on luonnollinen asia jonka pitäisi rullata omalla painolla eteenpäin eikä olla mikään temppurata.

Äitiys on luonnollinen asia jonka pitäisi rullata omalla painolla eteenpäin eikä olla mikään temppurata.

asiat tehdään niin kuin ne on suositusten mukaan paras tehdä, tyyliin täysimetys 6kk, kotihoito 3v asti. Vaikka se sitten olisi omille voimille ylivoimaista.



Tunnen yhden tällaisen ihmisen ja monesti säälittää katsoa tätä ihmistä. Tuntuu ettei oikein pysty nauttimaan pienistä lapsistaan kun kaikki energia menee siihen että elämä saadaan kulkemaan niinkuin ne ihanteellisinta olisi, esim. juuri se täysimetys.

panostaa heihin.

Tälläkin palstalla näkee, että todella monille äitiydestä on tullut suorittamisen väline. Kilpaillaan, kuka imettää pisimpään, kuka synnytti eniten luomuna, kenen lapsen syntymäpaino oli isoin, kuka on pisimpään kotona, kuka kestoilee eniten, kenen lapsi oppi ekana kuivaksi, kenen lapsi oppi ekana sitä sun tätä... Ei ihme, että masennutaan ja ahdistutaan.

lapset omalla painollaan vaan ovat ilman valvontaa ja äidit hölöttävät omiaan ja suunnittelevat seuraavaa biletysiltaa, huoh.

Ei kysytty, miksi äitiys on elämää suurempi asia, vaan miksi se SUORITTAMINEN on elämää suurempi asia.

Jos sanon äitiyden olevan minulle luonnollinen asia joka sujuu ilman kilpailua ja suorittamista niin eikös täällä joku ajattele sen tarkoittavan sitä, että juoksen bilettämässä.



Olette te hassuja kaikki on niin mustavalkoista. Joko olet maailman paras äiti vaikka hampaita kiristellen tai sitten täys pummi.



Meillä oikeasti aikuiset kulkee lasten elämän mukana ja lapset aikuisten elämän mukana. Me emme ota asioita niin vakavasti ja silti lapsista tuntuu tulevan varsin fiksuja ja omatoimisia.



Me emme pysäyttäneet normaali elämää kun esikoinen syntyi vaan hän integroitui meidän elämään samoin kuopus. Välillä mennään lasten ehdoilla ja välillä tehdään niitä aikuisten juttuja kuten kaupassa käynti siivous lapset näihin osallistuen.

No, minä en koe että äitiys olisi itselleni asia, josta pitäisi pitää meteliä. Minusta ei ole tullut parempaa ihmistä, pinnani ei ole pidentynyt enkä koe että vauva-aika oli korvaamattoman ihanaa. Äitiys on luonnollista silloi kun siitä ei tarvitse tehdä numeroa eikä mainostaa joka hiton välissä kuinka äitiys on nyt kaikki kaikessa. Kaikki me lapsiamme rakastamme, vähemmälläkin hössöttämisellä pärjää.

omia penskojaan vetävät herneet nenuihinsa kun joku kehtaa sanoa että lapset on ykkös juttu elämässä !

Ovatko nämä äitiyden suorittajat myös vaimouden suorittajia, työelämän suorittajia samalla tavalla eri elämän sektoreilla?

Jos ei ole kotona siihen saakka kun lapsi on kolme, niin on huono äiti.

Jos jostain syystä (mikään syy ei ole tarpeeksi painava) laittaa esikoisen hoitoon ja on vauvan kanssa kotona, on huono äiti.

Jos jättää lapsia tai - hui! - vauvan hoitoon, jotta saa itse rentoutua, on huono äiti.

Jos ei imetä lastaan, on huono äiti. Jos ei käytä Reimatecejä, ei piittaa tarpeeksi ulkonäöstä ja vaatteiden laadusta, on huono äiti..

Jos ei pidä kotia siistiä, on huono äiti.

Jos ei laita kotiruokaa, on huono äiti.

Jos ei pidä aina huolta omasta ulkonäöstään, on huono äiti ja vaimo.

Ja mitähän vielä. Kaikki ne viikosta toiseen olevat juupas-eipäs -keskustelut, mistä täällä kinaillaan eikä hyväksytä kuin omat ratkaisut.

ap

asiat tehdään niin kuin ne on suositusten mukaan paras tehdä, tyyliin täysimetys 6kk, kotihoito 3v asti. Vaikka se sitten olisi omille voimille ylivoimaista.

Tunnen yhden tällaisen ihmisen ja monesti säälittää katsoa tätä ihmistä. Tuntuu ettei oikein pysty nauttimaan pienistä lapsistaan kun kaikki energia menee siihen että elämä saadaan kulkemaan niinkuin ne ihanteellisinta olisi, esim. juuri se täysimetys.