Miksi joku tekee äitiyden suorittamisesta elämää suuremman asian?

kovasti, että miksi ihmeessä mun neljä lasta sitten pitävät mua maailman parhaimpana ja ihanimpana äitinä?

Jos ei ole kotona siihen saakka kun lapsi on kolme, niin on huono äiti.

Jos jostain syystä (mikään syy ei ole tarpeeksi painava) laittaa esikoisen hoitoon ja on vauvan kanssa kotona, on huono äiti.

Jos jättää lapsia tai - hui! - vauvan hoitoon, jotta saa itse rentoutua, on huono äiti.

Jos ei imetä lastaan, on huono äiti. Jos ei käytä Reimatecejä, ei piittaa tarpeeksi ulkonäöstä ja vaatteiden laadusta, on huono äiti..

Jos ei pidä kotia siistiä, on huono äiti.

Jos ei laita kotiruokaa, on huono äiti.

Jos ei pidä aina huolta omasta ulkonäöstään, on huono äiti ja vaimo.

Ja mitähän vielä. Kaikki ne viikosta toiseen olevat juupas-eipäs -keskustelut, mistä täällä kinaillaan eikä hyväksytä kuin omat ratkaisut.

ap

asiat tehdään niin kuin ne on suositusten mukaan paras tehdä, tyyliin täysimetys 6kk, kotihoito 3v asti. Vaikka se sitten olisi omille voimille ylivoimaista.

Tunnen yhden tällaisen ihmisen ja monesti säälittää katsoa tätä ihmistä. Tuntuu ettei oikein pysty nauttimaan pienistä lapsistaan kun kaikki energia menee siihen että elämä saadaan kulkemaan niinkuin ne ihanteellisinta olisi, esim. juuri se täysimetys.

.On muitakin vaihtoehtoja kuin olla marttyyriäiti, tai ei ollenkaan välittävä äiti!