Mitä tehdä kuopukselle?
Hei
Kysyisin, onko vinkkejä, mitä tehdä 1vuotiaalla kuopukselle, joka on lähtenyt liikkumaan varhain: kävelee, juoksee, kiipeilee, on utelias kaikesta. Kaikkein eniten siitä, mitä isompi sisarus tekee. Eli meillä isompi ei saa hetken rauhaa. Jos piirtää, kuopus huutaa vieressä ja kiskoo paperia, sama juttu, kun autoilee, vie autot käsistä yms yms. Olen yrittänyt panna esikon toiseen huoneeseen, kuopus huutaa oven takana suoraa huutoa. Olen yrittänyt viedä huomion muualle, mutta huomio palaa aina isompaan sisarukseen. olen yrittänyt panna kuopuksen leikkiin mukaan; " tässä sinulle autot, X:llä nuo autot" . Haluaa silti isomman autot. Vuoden ikäinen ei ymmärrä vielä kieltoa, että kädestä ei saa ottaa ja ymmärrys on muutenkin aika rajallinen. kuitenkin arjen ja leikkien pitäisi jotenkin sujua. Onko vinkkejä? Vai ovatko kaikkien muiden kuopukset rauhallisia sivustakatselijoita? Meillä ainakin on selkeästi tekijä ja haluaa olla menossa mukana. Mitä päiväkodissa tehdään näille vuosikkaille? Niitähän on siellä paljon? Väkisten tuli mieleen, että saavat varmaan paljon kolhuja, kun isommat hermostuvat leikkien sotkijoihin eivätkä tädit aina ole paikalla tasoittelemassa kärhämää.
Kommentit (2)
Meillä ei enää toimi tuo ruokapöydälle tekeminen. kuopus on jo niin pitkä, että yltää repimään pöydän reunalta piirrustukset yms. Eikä muutenkaan pöytä auta, vaikka ei yltäisikään, koska kiskoo esikon lahjetta yms. Rajoittamista meillä tehdään niin, että itse asetun tielle esteeksi, mutta kuopus sitten kiljuu minun selkäni takna eikä kellään ole mukavaa.
Tällä hetkellä ollaan tehty niin että isompi piirtää/muovailee tms. ruokapöydällä, johon pienempi ei VIELÄ pääse. En tiedä mitä sitten hetken päästä. Meillä tämä tuntuu olevan usein niin, että isommalla on joku lelu, jonka vauva haluaa. Alkaa kirkumaan niin kamalasti, että isompi ei jaksa kuunnella ja antaa lelun pois. Ei tämäkään toimi pidemmän päälle ja olen miettinyt että minkälainen tyyli tässä toimisi. Meillä isompikin on niin pieni ettei halua vielä tehdä mitään omia juttuja suljetun oven takana vaan kaipaa minua aina huuteluetäisyydelle.
Olen kyllä ajatellut että ei kai siinä auta kuin rajoittaminen, eli vauva vaan pois sata kertaa jos isommalla on joku sellainen leikki kesken että vauva vaan rikkoo. Toisaalta isompi ottaa kyllä välillä tosi kivasti pienen mukaan, syöttävät nukkea tuttipullosta. Isosisko laittaa pullon nuken suuhun, pienempi ottaa pois. Ikäeroa 2,5v joten tämä oli hauskaa molemmista, joskus touhut ovat näin yksinkertaisia.
Välillä kuitenkin tuntuu minusta kurjalta. Isompi on kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta ja kaipaisi apua siihen ja toisaalta myös rauhaa ettei sisko roiku koko ajan puntissa tms. Lukeminen isommalle ei onnistu ollenkaan vauvan ollessa hereillä. Repii kirjaa ja tulee päälle kiipeilemään jne. Isompi rakentelee tosi hienoja juttuja legoista ja sitten jos silmä välttää niin pienempi rikkoo. Kai tämä on tätä että aina äidit tuntevat jostain syyllisyyttä, aluksi tunsin siitä etten ehtinyt juuri vauvaa huomioimaan vaikka kantelin kyllä jatkuvasti liinassa jne. että oli mukana, mutta jäi paitsi kaikesta siitä huomiosta mitä esikko sai.