Lue keskustelun säännöt.
Voi vitsi, kun tuli taas paha mieli, kun yritin olla lapselle johdonmukainen enkä anna periksi...
28.09.2007 |
Lapsi innoissaan osti karkkipussin kaupasta (saa tosi harvoin), että saa ruoan jälkeen ottaa sieltä. Sovittiin, että kaksi karkkia saa valita. No, ruoka ei uponnutkaan vaikka muistuttelin karkeista ja pussi odotti lähettyvillä. Lopuksi sanoin, että ei tarvitse syödä, mutta ei sitten syödä karkkiakaan. Lapsi sanoi siihen, että kiitos ruoasta ja äiti saa syödä karkit. Meni tyytyväisenä jatkamaan leikkejä. Miksi, oi, miksi, tämä lapsenkasvatus on niin vaikeaaaaaaa????? Miten olisitte muut toimineet?
Kommentit (7)
Olisit kuule onnellinen, ap! Vaihtoehtohan olisi ollut se, että lapsi olisi alkanut kärttää niitä karkkeja joka tapauksessa ja järjestänyt kamalan kohtauksen ja huudon ja pahimmassa tapauksessa olisit sitten antanut periksi ja antanut hänelle ne pari karkkia vaikka olit kieltänytkin ensin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun toinen innoissaan karkit toi kotiin eikä sitten saanutkaan yhtään.
Keskimmäiseltä (joka kyllä on aika perso namille) jäi karkit saamatta samasta syystä niin oikeen koko illan ite muistutteli että joo, tänään sitten siskot saa karkkia mutta minä en saa. Ja ihan tyytyväisenä ilmotteli tätä :)
Ole onnellinen, lapsesi syö jos on nälkä.
Karkit voit antaa seuraavalla kerralla.
Tuntuu, että lasten kanssa joutuu aivan liian usein olemaan se pahis. :/ Mutta voin lohduttaa sua kertomalla, että tuonkin episodin sinä otit rankemmin kuin lapsi, joka on suuressa mittakaavassa onnellinen, kun hänellä on vanhempi, jonka sanomisiin ja tekemisiin voi aina luottaa. Vaikkeivat ne aina kivoja olisikaan... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo oppinut, että jos ruoka syystä tai toisesta pitää syödä, ei saa antaa tuollaista mahdollisuutta.