Ei kaikki lapset ole kiinnostuneita metsästä ja luonnosta, vaikka aikuiset niin luulevatkin

Silti monesti lapsi kiinnostuu asioista, jos ne hänelle esitetään mielenkiintoisesti ja elämyksellisesti. Jos siitä huolimatta jokin ei kiinnosta lasta, niin ehkei lasta kannata siihen liiemmälti painostaa. Tosin esim. ulkoilu ja liikkuminen ovat sellainen asia, jota ilmankaan lapsi ei voi hyvin.

Minusta on suorastaan hölmöä täyttää lapsen maailma vain hänen mielenkiinnon kohteillaan ja olla pakottamatta häntä tekemään asioita, jotka eivät hänestä ole kivoja. Lapsen on syytä oppia liikkumaan luonnossa, tuntemaan kasveja ja eläimiä jne. Vaikka sitten ei kiinnostaisikaan. En minäkään lapsena aina siitä ikuisesta mustikoiden ja puolukoiden keräämisestä niin piitannut ja mieluummin olisin maannut kotona sängyssä lukemassa, mutta hyvä, että metsään silti raahattiin, nykyisin käyn oikein mielelläni (ja oikein mielelläni myös makaan edelleen sängyssä lukemassa.)



Lapselta ei pitäisi kokonaan kieltää hänen suuria mielenkiinnon kohteitaan, mutta ei niitä myöskään pidä päästää täysin hallitsemaan lapsen päivää. Siksi jokainen lukutoukka tai konsolipelejä rakastava on syytä pakottaa myös ulos ja toisaalta pitää huolta, että se urheilullisin ulkoilma mukulakin joskus lukee jotain. Lisäksi kannattaa huomata, että pienistä lapsista, niitä, jorka eivät ole kiinnostuneita luonnosta ja eläimistä on todella, todella vähän. Normaalisti ne todellakin ovat erittäin korkealla lasten kiinnostuksen kohteissa, kuten myös erityisesti pojilla kaikki isot koneet ja piipaa-autot ja tytöillä usein erilaiset prinsessajutut.

sen takia minutkin toki pakotettiin ihan oikeutetusti pienenä ulos välillä, olisin halunnut olla sisällä koko ajan. Mutta ei kannata väittää, että kaikkia lapsia luontaisesti KIINNOSTAA metsä, luonto tai ulkoilma, koska näin ei todellakaan ole. En usko, että minua olisi saatu kiinnostumaan niistä vaikka olisi tehty mitä, siskoni sen sijaan ovat todellisia ulkoilmaihmisiä.



Ap

ei missään nimessä. Se ei ollut tässä pointti. Vaan se, että on älytöntä väittää esimerkiksi, että " lapsille jo luontoretki on elämys" , sillä sitä se ei välttämättä kaikille todellakaan ole. Itse olen kyllä esimerkki sellaisesta lapsesta, jota ei ole koskaan millään asteella kiinnostaneet eläimet, kasvit jne.



Muuten: Miksi lapsi pitäisi pakottaa opettelemaan kasvien ja eläinten nimiä, mutta ei esimerkiksi musiikkiin liittyviä juttuja? Mikä noista kasveista tekee niin ihmeellisen, että niihin voi pakottaa, mutta moniin muihin juttuihin ei?



Ap

Kaksosistani poika on kiinnostunut olemaan ulkona ja tykkää vaellella metsässä. Tyttö on aina inhonnut sitä!



Sama juttuhan muuten koskee kaikkea liikuntaa yms. Jotkut ovat jo alusta saakka niin liikunnallisia ja heitä kiinnostaa pallopelit ja juokseminen yms. Siinä asiassa taas poikaani ei vois vähemmän kiinnostaa kun taas tyttöni on kaikista pallopeleistä kiinnostunut.

kiinnostuneita ko asioista. Harva lapsi kiinnostuu tai edes tietää sellaisten asioiden olemassaolosta, joihin hän joutuu tutustumaan yksin, ilman toisen tärkeän ihmisen mallia ja tukea.

eipä taida kerrostalojen lapset tietääkään muuta kuin tietokoneet ja pelit. meillä pojat 11 ja 12 asuvat läheisessä metsässä ja ovat kovia lukemaan mutta me asutaankin maalla. tietsikkaa käytetään silloin kun vanhemmat kotona seurana.

Mun poika kyselee että miksi päiväkodissa lauletaan... Ei tykkää yhtään laulaa eikä kuunnella musiikkia.

Kyllähän se aika typerältä aikuiselta vaikuttaa, joka ei erota kuusta ja mäntyä ja valssia ja heavymetalia toisistaan. Nykyisin kuitenkin kouluissa opetetaan perusteellisemmin musiikkia kuin luonnontuntemusta, joten älkimmäisestä jää suurempi vastuu kodille.

Vierailija:

Muuten: Miksi lapsi pitäisi pakottaa opettelemaan kasvien ja eläinten nimiä, mutta ei esimerkiksi musiikkiin liittyviä juttuja? Mikä noista kasveista tekee niin ihmeellisen, että niihin voi pakottaa, mutta moniin muihin juttuihin ei?

Ap

kerrostalojen pleikkarinpelaajat ja pitsansyöjät eivät erota Harakkaa Variksesta tai Mäntyä Kuusesta

ja katsella piirrettyjä ja lukea ankkiksia.

Mutta minä julma äiti vien heitä jopa lenkille pururadalle ja metsään ja tuntureille vaellukselle.

Aina kun kysyn, että lähdettekö äitille kaveriksi lenkille vai pelaatteko pleikkaa, ne sanoo, että pleikkaa mieluummin. Mun pitäis varmaan antaa periksi ja antaa lasten kasvattaa luovuuttaan ja tehdä sitä, mistä ovat kiinnostuneita.

Mutta kun olen inhottava äiti, käsken vaatteet päälle ja matkaan.

vanhemmat on kuitenkin olleet kiinnostuneita luonnosta ja retkeilystä, mutta minä siitä huolimatta olen aina inhonnut noita juttuja.



Ap

ja kotiin tullaan punaposkisina. Tunturivaelluksilla varsinkin on ollut tosi kivaa, vaikka aluksi on maristu, että olis kivempi jäädä kotiin pelaan tietsikalla.

keskustelu menee taas tuolle tietokoneilla pelaaminen vs. ulkoilu. Ei se, että ei ole kiinnostunut ulkoilusta, tarkoita välttämättä sitä, että olisi kiinnostunut pelaamisesta. Itselläni lukuharrastus ja musiikkiharrastus on johtaneet elämässä pitkälle: olen ollut myös himo-opiskelija ja soitan useita instrumentteja lähes ammattitasolla. TV:tä en katso oikeastaan ollenkaan enkä ole koskaan pelannut minkäänlaisia tietokonepelejä. Kyllä " sisäharrastuksetkin" voivat olla kehittäviä.



Ap jälleen

retkeiltiin säännöllisesti ja itse ainakin nautin reissuista suunnattomasti!

Me harrastamme oman perheen kanssa samaa ja kaikki lapset tykkäävät suunnattomasti. Ovat saaneet päiväkodissakin kehuja, kuinka hienosti tietävät luontoon liittyvistä asioista :)

mutta kun katsoo keski-ikäisiä läskiplösöjä ja lihavia lapsia, olis ihan tervettä harrastaa niitä ulkoharrastuksiakin.

Ihan vain terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi.

Itse kuitenkin ajattelen, että luonnon rauhassa ja metsässä oleminen on ihmisen perustarve. Itseäni se rauhoittaa eniten maailmassa ja on hienointa mitä voi olla. Onneksi myös mieheni rakastaa luonnossa olemista ja retkeilyä. Samaten lapset tykkäävät. He keksivät heti leikit metsässä.

Niihin olisi aina ollut varaa ja innostusta, vaikka esim. minä loistin koulussa joukkuepeleissä. Mutta tuskin se edes koskaan näki minua siinä missä olin hyvä, kunhan haaveili tanssivista lapsista, yöh. En todellakaan koskaan mennyt niille kursseille.



Samoin minua ei koskaan kiinnostanut luonto, mutta sinne ei onneksi pakotettukaan. Parasta " luonnossa" olivat uiminen ja hiekkakuopat, ei mitkään linnut ja kasvit. Evvk.

täytyy tarjota mahdollisuus olla kiinnostunut! Omat vanhempani olivatkin hienoja, koska ottivat minua retkille ja pakottivat ulos, mutta kunnioittivat myös pitkälle omia kiinnostuksen kohteitani.



Ja ei lihavuus korreloi välttämättä ulkoharrastusten kanssa. Itse olen hyvin sopusuhtainen, mieheni, joka on ulkoilmaihminen ja tykkää retkeilystä, on taas hieman ylipainoinen.



Mutta suomalaisessa kulttuurissa ei oikein arvosteta itsensä kehittämistä henkisellä puolella, sen sijaan kaikenlaista liikkumista ja fyysisyyttä arvosetetaan valtavasti.



Ap

Vaikka on laiha, kunto voi olla tosi huono ja lihaskunto vielä huonompi. Hapenottokyky surkea ja kolesterooli korkea.

Hieman ylipainoinen miehesi voi taas olla hyvässä kunnossa ja sydämen ja keuhkojen tilavuus huomattavasti parempi kuin sinulla.