' ' ' ISOJEN enskojen TO-SU' ' '

Teidän Iitukkahan on ihana! Hän on vaan mm. meidän rämäpäätä herkempi, ja se sit ilmenee suurempana äidin tarpeena. Ja kuten jo perjantaina sanoin, niin eihän Idalla aina ole niin herkkä päivä, monesti on ollut ihan reippain mielin. Sun vika herkkyys ei missään nimessä ole, joten älä rakas ystävä sellaista sure! Mä kun oon aina pitänyt sua niin esimerkillisenä äitinä, kun oot niin kärsivällinen ja ajattelet AINA Idan parasta kaikessa, mitä teet.



Jos sä olisit huono äiti, niin Ida varmasti osoittais sen nimenomaan sulle protestoimalla eikä muille. Ja ethän sä ole Iitukkaa missään tynnyrissä kasvattanut, oot ollut menossa mukana vaikka varmasti oot saanut keskimääräistä enemmän kannella tyttöä sylissä jne. Mut siitähän Iitukka oppii! Muistatko edelliset Siperiatreffit, siellä se vaan mennä viipotti itsekseen eikä sun perään haikaillut!



Toi herkkyys kuule tulee varmasti hellittämään ja uskonpa, että sit isompana se ilmenee jonain hienona piirteenä Idassa. Te ette oo kuitenkaan lähteneet siihenkään, että luopuisitte kaikesta omasta, vaan ootte menneet ja tukeneet Idaa uusiin tilanteisiin sopeutumisessa. Hitain askelin, mut vähitellen kuitenkin!



Sä oot MM ihan paras! Johan sekin, et arvioit uudelleen sitä imetyksen lopetusta ja etenkin Idan hoitoon laittoa, kertoo että Idan tarpeet tulee sulle ensin, niinku noin pienellä pitääkin.



Haleja ja voimia, muista silti ottaa omaakin aikaa, ettei seinät kaadu päälle huonoina päivinä! Toivottavasti teillä oli hiukan kivaakin perjantaina, meillä ainakin oli! :)



-Osse ja typykkä 10,5kk+ (josta Ida on aina ollut tosi mielenkiintoinen, vaikka vastakaiku on ehkä joskus ollut hieman vastustelevaa.... :D)

Ida onkin sellanen tarkkailijatyyppi, joka oppii herkästi kuuntelemalla, kun taas toi meidän ikiliikkuja ei opi oikein mistään... :) Musta on ihan ihmeellistä, miten Iitukka voi osata niin hirveesti sanoja ja ihan selvästi ymmärtää vielä enemmän.



Ja tähän väliin pitää mainostaa, et mun tyttäreni osoitti tänään sormella kirjasta pallon, kun kysyin, missä pallo. Voi tätä ylpeyden määrää... :)



Ja vielä yks juttu - MM, muista, et Ida tyyntyy aina sun syliin. Mä taas en oo koko viikonloppuna kelvannut tytölle, vaan pelkkä isi yötä päivää... arvaas kuinka hyväksi äidiksi oon tuntenut itseni?? :)

Voi sua! Mutta kuten moni muukin täällä on jo sanonut, ihan varmasti olet hoitanut ja rakastanut Idaa juuri maailman parhaalla tavalla!



Mutta voin kyllä hyvin samaistua sun fiiliksiin! Just olin samalla tavalla hieman alamaissa viime viikonlopun HopLop-treffien jälkeen, kun ne meni taas quun osalta pipariksi. Ihan pienenä kun käytiin vauvaleffoissa, quu sai kauheita rintaraivareita ja olin ihan hädissäni, kun en saanut sitä hiljaiseksi. Colorado-treffeillä silloisten odottajamammojen kanssa quu vasta mahdoton olikin! AA sai sitä hyssytellä sylissään, että sain edes muutaman palan ruoastani syötyä. Ja sitten muistattehan varmaan miten kävi siellä Amyn luona megatreffeillä kesällä...? Siis munhan oli mahdotonta poistua näköpiiristä tai oikeastaan mennä metriä kauemmas pojasta, kun se jo ulvoi täyttä kurkkua! Siis se oli sitä eroahdistusta tai jotain. Ja nyt viime viikonloppuna quulla oli taas meneillään joku " heittäydynpä makaroniksi" -kausi (joka muuten sivumennen sanoen jatkuu edelleen), eikä se suostunut ottamaan askeltakaan, vaan ainoastaan kieriskeli kirkuen maassa.



Ette te varmaan edes usko mun juttuja, kun kerron miten ihana quu on ja mitä se aina puuhailee. Harmittaa tosi paljon poitsun puolesta, kun se on aina pahimmillaan juuri enskatreffeillä. Kotiin tullessa aina vaan mietin tosi harmistuneena, että voi vitsit, te kaikki pidätte quuta ihan kauheana lapsena, jota mä en ollenkaan osaa käsitellä...



Eli hyvin samanlaisia fiiliksiä on mullakin välillä kuin MiaMikillä. Nää enskatreffit on tosin sinänsä ihan sattumaa, koska yleensä quu tykkää leikkiä tosi reippaasti muiden lasten kanssa ja itsekseenkin. Ja perusluonteeltaan se on tosi vilkas, aurinkoinen, mutta voimakastahtoinen vilpertti. Vaikka eihän tätä kukaan teistä enää usko. :)



Ai niin, pitää tähän samalla vuodattaa, että pikkaisen särähti korvaan, kun muskaritäti viime viikolla päivitteli kovaan ääneen kaikille, että katsokaa nyt tuota poikaa, kun quu heittäytyi näyttävästi lattialle ja sai itkupotkuraivarit. Se vaan totesi quulle, että " onko sulla jo 2-vuotiaiden keinot käytössä? Ei 1-vuotiaat vielä osoita tolla tavalla omaa tahtoaan." Tai ei toi vielä särähtänyt niinkään korvaan, mutta vaikka muskaritäti onkin tosi kiva eikä varmaan tarkoittanut tätä pahalla, niin se sanoi mulle vielä tunnin päätteeksi, että " sun täytyy nyt olla tosi tiukkana tai kohta se vie teitä ihan 6-0" . Heti nousi karvat pystyyn ja tuli sellainen puolustusasenne, että älä sä tuu mua neuvomaan, miten mun pitää lastani kasvattaa! Sellainen äitijellona-fiilis... ;)



Pikku-quu on kyllä oikeesti tosi aikaisin alkanutkin osoittaa voimakkaasti tota mieltään... Mutta tuskin se ainoa 1v. on lajiaan tuossakaan asiassa. Yks päivä se heittäytyi niin vauhdilla lattialle, että siltä alkoi tulla verta nenästä! Mun äiti vaan nauraa tälle kaikelle, kun mä oon kuulemma ollut ihan samanlainen. ;)



Jeps, olipas vuodatusta, vaikka piti vaan pikaiseen vierailla tällä puolella. Mutta siis kaikki tsempitykseni MM:lle! Nää meidän lapsukaiset vaan on kaikki erilaisia, ja sen vuoksi just niin ihania!



AA:lle vielä myös tsempityksiä. Toivottavasti ei alkanutkaan ne menkat! Toivon teille kovasti plussaa!



-Q- ja -q- 1v 2kk